archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Pienillä teoilla aidompaa ja ymmärrettävämpää demokratiaa

Kirjoittaja

Karoliina Luoto

Johtava asiantuntija, verkko, Avainaluekehitys

Julkaistu

Olen Karoliina Luoto ja töissä Sitrassa. Olen ollut meillä mukana tietoyhteiskuntakehitystyössä yhdessä Ossi Kuittisen ja Teemu Hovin kanssa ja vastaan Sitran verkkopalveluiden ja verkkoläsnäolon kehityksestä. Uusi demokratia –kehitysohjelmassa olen kuitenkin lähinnä riviosallistujan roolissa. Puheissani kuuluu varmasti kaikuja ainakin Apps4Finland-kisasta  ja yleisemmin avoimen datan kehityksestä, Diginatiivit-raportista, Nettikansa-työstä  sekä nykyiseen tietoyhteiskuntastrategiaan tehdystä tietoyhteiskuntavisiosta . Näissä kaikissa olen ollut siinä määrin mukana että ne ovat vaikuttaneet vahvasti ajatuksiini, isot kiitokset noiden ponnistusten ydinpuuhamiehille.

Demokratia tuntuu juuri nyt aiheena ajankohtaiselta ja tärkeältä siksi, että se on keinomme pureutua isoihin yhteisiin asioihin jotka vaativat ratkaisua. Eikä varmaan ole erimielisyyksiä siitä, että juuri nyt meillä niitä riittää. (Julkisten palveluiden järjestäminen uudelleen niin että rahat riittäisivät myös tulevaisuudessa, kaikkien ottaminen jollakin ilveellä yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi niin ettei hukata resursseja jne., listaa voi jatkaa pitkään.)

Tuntuu että demokratia, sellaisena kuin sitä harjoitetaan nyt juuri Suomessa, on ajautunut sivuun alkuperäisestä ajatuksestaan. Se on nyt liian paljon saavutettujen etujen turvaamista, sitä että sanotaan jyrkkä ei kaikelle mutta ei tarjota uusia ratkaisuja oikeastaan mihinkään. Epämääräistä ajattelua tai haluttomuutta ottaa kantaa hukutetaan poliittisessa keskustelussa vaikeaan kieleen. Samalla päätöksenteosta tullaan tehneeksi jotain, johon vain harvat ja valitut voivat päästä mukaan, ja aika nopeasti muut turhatuvat ja nostavat hanskat pystyyn, jopa päätöksentekojärjestelmän sisällä.

Nyt tuntuu että elämme aikaa, jolloin demokratiaa olisi mahdollista kääntää oikeaan suuntaan. Tietyllä tavalla demokratialla on kriisi, ja siitä kertoo viimeaikainen ääri-ilmiöiden kiihtyminen. Ihmiset eivät enää halua tätä nykyistä vaan jotain uutta, ja nyt on kiivas etsintä päällä sen suhteen, mitä se uusi voisi olla. Tässä on iso mahdollisuus.

Samaan aikaan avoimen yhdessä kehittämisen idea tuo mukanaan paljon välineistöä, jolla voisimme puuttua nykyisen päätöksentekosysteemin ongelmiin. Vaikkapa verkkotyökalujen avulla virallisen keskustelun päälle voidaan rakentaa uusia kerroksia, ihmiset voivat selittää toisilleen mistä missäkin asiassa oikeastaan on kysymys. Samalla päätöksentekijöillä on mahdollisuus pikku hiljaa saada työnsä avuksi tuoreita ideoita. Esimerkiksi pyöräilyä koskevaa lainsäädäntöä tai suunnittelua voidaan kommentoituttaa himopyöräilijöillä, joilla on arjen asiantuntijuutta erilaisten ratkaisujen käytännön toimivuudesta. Konkreettisimmillaan avoimuus voi tuottaa rahanarvoisia uusia ideoita ja palveluita tai uutta liiketoimintaa. Esimerkiksi dataa avaamalla voidaan saada yrityksiltä ja kansalaisilta toimivia palveluita tai kilpailua avaamalla voidaan löytää uudelta sektorilta paljon tehokkaampi ja ihmislähtöisempi tapa järjestää vanha palvelu. Mikään tästä ei ole helppoa mutta se on mahdollista.

En usko että demokratian kehitys on kiinni teoreettisesta puheesta tai konsensuksesta. Luulen että siinä on kysymys pienistä käytännön teoista, joissa on takana älykäs ajatus. Usein yhdellä pienellä muutoksella pitää samaan aikaan saada säästettyä rahaa, parannettua laatua ja tuotua asiaa lähemmäksi ihmisten todellisia tarpeita. Tiedän että tämä on täysin mahdollista, jos vain päätöksenteon keskustelussa päästään oikeasti keskittymään itse asioihin sen sijaan että turvataan omia tai jonkin oman ryhmän etuja. Siksi tarvitsemme demokratiaan lisää kannustimia jotka ohjaavat kohti ymmärrettävää puhetta ja yhdessä tekemistä: on vaikea vedättää jos toiset seuraavat kiinnostuneita tekemisiäsi ja ymmärtävät mistä niissä on kysymys. Rohkeiden uusien yritysten sankaritekojen pitää myös päästä esiin jotta niillä on mahdollisuus levitä.

 Nämä pari hassua konkreettista toimenpidettä ajaisin läpi demokratian kehittämiseksi, jos olisin diktaattorina tämän hetken Suomessa (ja hmm, kehittämässä demokratiaa):

  • Lainvalmistelussa olisi pakollista etsiä myös arkiasiantuntijakommentteja.
  • Poliittiseen keskusteluun tuotaisiin fasilitaattoreita joiden tehtävänä olisi kysyä, mitä jokin oikeasti tarkoittaa.
  • Apps4Finlandin tyyppisille kisoille ja muille mekanismeille, joilla kannustetaan yrityksiä ja kansalaisia tulemaan mukaan julkisten palveluiden järjestämisen talkoisiin, etsittäisiin tuntuvammat rahapalkinnot ja saataisiin niistä sankarinostoja mediaan. Tällaiset lähdöt ovat mahdollisuus saada sisään raikasta ilmaa.
  • Julkisen sektorin kilpailutuksista vaikka 20 %:ssa olisi pakollisina valintakriteereinä laadun ja tehokkuuden kehittäminen. Kilpailutuksilla ratkotaan paljon siitä miten vaikka palveluita meillä järjestetään.

 Odotan uusi demokratia –kehitysohjelmassa alkavaa keskustelua innolla ja toivon, että pääsemme kiinni mahdollisimman konkreettisiin toimenpide-ehdotuksiin.