Olen Soile Kuitunen, ikää 41 vuotta. Työskentelen Itä-Suomessa, Mikkelissä, kaupungin kehitysjohtajana. Mikkelissä olen työskennellyt ja asunut nyt kolmisen vuotta. Mikkeli on minulle rakas ja vaikea – olen syntynyt tässä kaupungissa.
Mikä minua demokratiassa ja etenkin sen murroksessa ja muutoksessa sitten kiinnostaa? Olen demokratiatutkija. Väittelin edustuksellisen demokratian eräästä ydinprosessista, kunnallisvaaleista. Minua kiehtoi, ja kiehtoo edelleen, kysymys siitä, mikä ihmisiä motivoi politiikkaan ja demokratiatehtäviin. Entistä kiinnostuneempi olen siitä miten uudet demokratia- ja osallisuusmuodot uivat perinteisten rinnalle, ja mitä sitten tapahtuu. Kehityshän on käynnissä koko ajan.
Demokratian haasteet liittyvät uusiin vaateisiin, tarpeisiin, ihmisten käyttäytymisen muutoksiin, uusiin välineisiin, tiedon räjähdysmäiseen kasvuun ja niin edelleen. Ihmisten perustarve kuulua johonkin, saada äänensä kuuluviin ei mihinkään ole muuttunut. Mutta osallisuuden muodot muuttuvat. Minua kiehtoo miten vanhat ajattelutavat törmäytyvät uusien kanssa, ja mitä kaikkea tästä (välttämättömästä ja tarpeellisesta) yhteentörmäyksestä voi syntyä.
Minua kiinnostaa ihmiskeskeinen ja –lähtöinen kehittäminen.
Olen pragmaatikko, ja uskon kokeilujen ja käytännön tekemisen voimaan. Siksi minusta asioita pitää myös uudessa demokratiassa (vain) kokeilla, harjoitella, erehtyä ja onnistua. Kiinnostavaa on se mitä uusi demokratia eri osapuolille tarkoittaa, ja minkälaisia uskomuksia ja arvoja uusiin muotoihin liitetään.
Uusi demokratia voi tarkoittaa mitä vain. Minulle se tarkoittaa uudenlaisia osallisuuden ja yhdessä tekemisen malleja. Tapoja olla mukana yhteiskunnan, oman asuinympäristön, ja lukuisten muiden asioiden kehittämisessä, suunnittelussa ja toteuttamisessa.