archived
Arvioitu lukuaika 2 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Strategista ajattelua alue- ja koheesiopolitiikkaan

Julkaistu

Uusi hallituskausi on alkamassa. On myös se aika EU-koheesiopolitiikassa, että uuden ohjelmakauden valmistelu ampaisee todenteolla käyntiin. Kesäkuun lopulla tiedämme EU-politiikkojen rahoitusraamiesityksestä ja syksyllä poliitikkojen sisältöraamituksesta. Onko aika tehdä policy-muutoksia vai mennä entisiä linjoja mukaillen? On tärkeää tarkastella, mikä on se hyvä juttu alue- ja koheesiopolitiikassa, mistä meidän ehdottomasti kannattaa pitää kiinni.

Mielestäni hyvä muodostuu seuraavista viidestä näkökohdasta: 1) strategisuus, 2) kansainvälisyys, 3) päätöksenteko tutkimustietoon pohjautuvasti, 4) oppiva ja luova yhdessä tekeminen sekä se, että 5) voimme itse olla rohkeita ja aktiivisia muutoksentekijöitä. Me jokainen voimme vilpittömästi ja avoimesti toimia hyväksi kokemamme vision edistämiseksi omissa verkostoissamme.

Strategisuudella tarkoitan sitä, että kaikki toimintamme niin ohjelmakaudenvalmistelun ja toimeenpanon kuin yksittäisen hankkeen osalta tähtää taitavasti johdettuna kirkkaaseen isoon kuvaan. EU 2020 -strategiaa ja kansallista EU 2020 ohjelmaa (tavoitteita ja lippulaivoja) tulee toteuttaa yhdessä hallitusohjelmamme tavoitteiden kanssa kaikilla tasoilla ja verkostoissa, niin EU-, valtio-, alue- kuin paikallistasoilla.

Kehittämistoiminnalla yleisesti – ja EU-hankkeilla erityisesti – on merkitystä osana yhteistä paloa ja muutosta. Parhaimmillaan se tuo muutosta koko organisaatiolle, verkostolle ja toimialalle. Tarvitaan kansainvälisyyttä, itämerellisyyttä ja muiden maiden hyvistä kokemuksista oppimista. Ohjelmavalmisteluamme voidaan tehdä esimerkiksi naapurimaidemme kanssa entistä tiiviimmässä strategisessa kumppanuudessa. Esimerkiksi rajat ylittävillä EU-Interreg-hankkeilla on tehty paljon hyvää transnationaalista aluekehittämistä, jolloin tuloksia on mahdollista hyödyntää paljon tehokkaammin.

Aluekehittämisesta ja tulevaisuudentutkimuksesta on tietoa, muttei aina päätöksentekopöydissä. Miten voisimme esimerkiksi temaattisesti yhdessä kehittää vahvaa toimintakulttuuria yli sektori- ja organisaatiorajojen; sekä keskushallinnon toimijat että alue- ja paikallistoimijat yhdessä oppien (co-creative multilevel governance)? Usein ajattelumme pysähtyy rajoille – maantieteellinen, organisatorinen… you name it, kun sieltä sen pitäisi vasta alkaa. Rajoja ylittämällä voidaan ammentaa merkittäviä uusia avauksia. Esimerkiksi Tukholmassa valmistellaan kansallisena ja EU-kumppanuutena vuoden tärkeintä työelämän foorumia Working life 2011 www.workinglife.se.

Rohkeudella on rajansa, sanotaan. Mutta voisiko silti kukin meistä omalta osaltamme muuttaa aluekehittämisen ajattelutapaa – esittämieni viiden näkökohdan mukaisesti – kohti rikastavaa aluekehittämistä? Olisiko Suomessa tiiviimmän yhdessä tekemisen ja luovan flow-hown paikka?

Merja Niemi, neuvotteleva virkamies, opetus- ja kulttuuriministeriö