blogit
Arvioitu lukuaika 3 min

Tarvitaan resurssikäänne

Energiakäänne on tosiasia. Saksa näyttää siinä mallia, mutta se on tapahtumassa kaikkialla maailmassa. Energiakäänne ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan resurssikäänne.

Kirjoittaja

Julkaistu

Kirjoitus on ilmestynyt Ympäristö-lehden numerossa 7/2013
 

Energiakäänne on tosiasia. Saksa näyttää siinä mallia, mutta se on tapahtumassa kaikkialla maailmassa. Energiakäänne ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan resurssikäänne.

Huoli luonnonvarojen niukkuudesta ja vaatimus niiden tehokkaammasta käytöstä alkaa ohjata kulutusta, tuotantoa ja pääomia. Resurssitehokkuus nousee keskeiseksi muutospolitiikaksi Euroopan unionissa ja kansainvälisesti. Mutta tehokkuuden lisääminenkään ei yksin riitä, vaan tarvitaan uusia, korvaavia materiaaleja vanhojen sijaan, palveluja tavaroiden sijaan ja täysin uusia ratkaisuja. Resurssiviisaus on parempaa taloutta ja ympäristönsuojelua. Ympäristöhaitat vähenevät koko elinkaaressa.

Jos kaikki eläisivät niin kuin sveitsiläiset, tarvittaisiin kolmen maapallon resurssit. Sveitsissä onkin valmisteltu ympäristönsuojelulakiin muutosta. Tavoitteena on radikaali resurssitehokkuuden parantaminen ja ekologisen jalanjäljen kutistaminen kolmannekseen nykyisestä.

Hollannin tuoreen resurssipolitiikan yksi keskeinen pilari ja kehittämisen suunta on circular economy, kiertotalous.

World Resources Forum nosti hiljattain kannanotossaan yhdeksi tärkeimmäksi resurssitehokkuuden ja vihreän talouden edistämisen keinoksi resurssiverotuksen. Resurssiverotus kiihdyttää tuottavuutta ja luo uutta liiketoimintaa. Vastaava kehitys on jo nähty työvoiman tuottavuudessa, mutta se tie on todennäköisesti jo kuljettu loppuun. Siirrettäessä verotuksen painopistettä ympäristöhaittoihin ja luonnonvarojen käyttöön voidaan työn verotusta keventää.

Luonnonvarat kytkeytyvät maahan. Nyt on herätty siihen, että muun muassa ruoan tuotantoon ja ekosysteemipalvelujen käyttöön pitää turvata maaresurssit. Maa on uusiutuva luonnonvara vain, jos sitä ei peitetä!

Saksassa vapaata maa-aluetta otettiin vajaat kaksikymmentä vuotta sitten uuteen käyttöön, pääasiassa rakentamiseen, 120 hehtaaria päivässä. Nyt siellä on asetettu tavoitteeksi pienentää maan käyttöönotto 30 hehtaariin päivässä vuoteen 2020 mennessä.

Tällä pyritään säästämään maata ruoan tuotannolle, mutta myös pienentämään julkisia investointeja ja ylläpitokustannuksia, estämään taajamien hajautumista ja kiinteistökuplan syntymistä. Maankäytön suunnittelulle ja kuntien maankäytön hallinnalle tullaan asettamaan uusia vaatimuksia.

Jo senkin takia, että Suomen kunnat ovat taloudellisessa ahdingossa, meillä olisi syytä tehdä samansuuntaisia johtopäätöksiä kuin Saksassa. Säästetään uuden infrastruktuurin rakentamisessa ja ylläpidossa. Tehdään päätös, ettei laajenneta taajamia nykyisten rajojen yli – vaikkapa viiteen vuoteen.

Energia- ja resurssikäänne vauhdittavat vihreän talouden kasvua ja ovat viisasta elinkeinopolitiikkaa. Raaka-aineiden tehokas käyttö ja sivuvirtojen kierrätys tuovat yrityksille säästöjä, ja yritysten kannattavuus paranee. Teolliset symbioosit avaavat myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Kuntien elinkeinotoimi voi osaltaan auttaa yrityksiä löytämään toisen jätteestä raaka-ainetta. Kaupunkiseuduilla resurssiviisaus on asukkaiden, julkisten toimijoiden ja yritysten kannustamista resurssien tehokkaaseen käyttöön ja lähiraaka-aineiden hyödyntämiseen. Se tuo kasvua aluetalouteen.