blogit
Arvioitu lukuaika 2 min

Terveydenhoitokeskustelu hakoteillä

Julkaistu

Olen huolissani julkisten palvelujen ja etenkin terveydenhuoltoalan palkkakeskustelusta. Työvoimapulan uhka on todellinen, samoin ansiotason noston tarve. Mutta yhtä tärkeää on miettiä, miten korjaukset tehdään kestävästi ja järkevästi.

Avainasia on tuottavuus, joka on viime aikojen keskustelussa täysin unohtunut. Juuri tuottavuuden nousu on se keino, jolla lupaukset paremmasta hoivasta ja houkuttelevammasta ansiotasosta ovat saavutettavissa.

Vaatimukset tehokkuudesta ja tuottavuudesta ymmärretään usein olemassa olevan järjestelmän arvosteluksi ja uhkaksi hyvinvointipalvelujen ylläpidolle. Käytännössä asia on täsmälleen päinvastoin. Tarvitsemme tulevaisuudessa kaikki liikenevät voimavarat varsinaiseen hoitoon ja hoivaan. Kaikki mikä vapauttaa rahaa ja ihmistyötä varsinaisen hoidon kannalta toisarvoisista tehtävistä, on palvelujen tarvitsijoiden kannalta hyväksi.

Onneksi uusi teknologia tarjoaa tähän huikeita mahdollisuuksia. Sähköiset potilastiedostot tai informaatioteknologiaan perustuvat joustavammat palvelut ovat tehokkaasti käytettyinä erinomaisia välineitä tuottavuustalkoissa.

Päättäjien roolien sekoittuminen näyttää olevan yksi syy keskustelun ajautumiseen hakoteille.

Esitin joskus 1990-luvun alussa ajatuksen talouspolitiikan työnjaosta. Siinä keskuspankin tehtävä on keskittyä valuutan vakauteen ja korkotason pitämiseen kohtuullisena. Hallitus ja eduskunta vastaavat julkisen talouden tasapainosta. Palkoista ja työehdoista sopiminen puolestaan kuuluu työmarkkinajärjestöille.

Viime vuosikymmeninä suurimmat ”rajakahakat” syntyivät siitä, että työmarkkinajärjestöt halusivat sopia myös sellaisista asioista, jotka selkeästi kuuluivat hallituksen ja eduskunnan vastuulle. Vähitellen asetelma on muuttunut ja mielestäni työnjako toimii nykyisellään vallan hyvin.

Nyt riskiksi näyttää tulevan poliittisten päättäjien tunku työmarkkinajärjestöjen tontille. Yhteiskunnallisilla päättäjillä voi tietenkin olla toiveita ja odotuksia työehtosopimusten suhteen, mutta ratkaisujen teko ja sisältö kuuluu ehdottomasti työmarkkinoiden toimijoille.

Hallitukselle, eduskunnalle ja kuntakentälle riittää palvelutuotannossa yllin kyllin tekemistä muutenkin. Pelkästään rahalla ja lisähenkilöstöllä tai paremmilla palkoilla terveydenhuollon ja muun julkisen palvelutuotannon uhkakuvat eivät väisty. Tarvitaan rakenteiden ja toimintamallien uudistuksia, ja niiden tekeminen kuuluu ensi sijassa politiikan vastuulle.

Toki näitä tavoitteita voidaan edistää myös palkkausjärjestelmien keinoin, ja tällä alueella yhteiskunnan päättäjät ja työmarkkinajärjestöt voivat tehdä yhdessä huomattavasti nykyistä enemmän.

Toimintamallien uudistamisen urakassa Sitra on ollut ja on vastakin valmis parhaansa mukaan auttamaan.

Kommentit:

Siirretty palvelu-uudistuksen yhteydessä vanhasta blogista:

# Mitä tapahtuu kun terveydenhuolto ajautuu kriisiin?

5. syyskuuta 2007 11:08 by Blogi *2

Hyvin toimiva terveydenhuolto ei ole tärkeä asia vain potilaiden kannalta. Koko yhteiskunta voi ajautua