sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Marko Junkkari kirjoitti Helsingin Sanomissa 27.1., että presidentinvaaleissa ei ole keskusteltu riittävästi tulevaisuudesta, koska tulevaisuusnäkymä on niin sumuinen. Samaa syytä voisi käyttää perustelemaan sitä, miksi tulevaisuuksista nimenomaan pitää keskustella ja miksi keskustelulla on mahdollisuudet olla kaikkea muuta kuin tylsää.
Isojen ja epävarmuuksia sisältävien teemojen avaaminen julkisessa keskustelussa voi tuntua riskiltä. Silloin tutuissa nykyhetken teemoissa pysyttely tuntuu vastaavasti vastuulliselta. Tulevaisuuksien tutkimus ja laaja ennakoinnin asiantuntijakenttä voivat kuitenkin tarjota apua tulevaisuusteemojen vastuulliseen käsittelyyn. Suomi on maailman parhaiden joukossa ennakoinnin ja tulevaisuuksien tutkimuksen osaajien suhteen. Erilaisten tulevaisuuksien hahmottamiseen ja tarkasteluun on tarjolla lukuisia tutkittuja ja testattuja menetelmiä, kuten laaja valikoima skenaariomenetelmiä, strategiset tiekartat, trendianalyysi ja heikkojen signaalien tunnistaminen.
Tulevaisuus ei ole yksi möhkäle tai myllerrys
Tulevaisuuksien tutkimuksen perusoletuksia on, että tulevaisuus ei ole yksi möhkäle tai myllerrys, vaan tulevaisuuksia on aina useita. Näihin tulevaisuuksiin liittyy aina epävarmuutta. Se ei kuitenkaan ole mikään syy olla puhumatta niistä, vaan pikemminkin velvoite pohtia erilaisten kehityskulkujen vaikutuksia monipuolisesti.
Koska elämme eräänlaisessa murrosvaiheessa, jossa aiemmat rakenteet ja tavat toimia ovat muutoksessa, epävarmuutta on paljon. Työn, demokratian ja talouden tulevaisuus näyttäytyy todellakin sumuiselta. Samalla tämä antaa aivan uudenlaisen vapauden pohtia millaisen tulevaisuuden haluamme. Sumu keventää myös menneisyyden painoa ja antaa lisää merkitystä tulevaisuuksien imulle.
Tulevaisuuskuvat ohjaavat nykyhetken toimintaa
Tulevaisuuksista puhuminen on aina myös nykyhetkestä puhumista. Koska nykyhetki vaikuttaa tulevaisuuteen, ihan turhasta jankkaamisesta ei ole kyse. Tulevaisuuskuvat ohjaavat nykyhetken toimintaa ja siten auttavat muuttamaan kehityskulkujen suuntaa, menneisyyden ja nykyhetken asettamissa rajoissa. Otetaan esimerkiksi nyt paljon esillä oleva työn murros. Jos tulevaisuuskuvana on jatkuvasti kiihtyvä globaali kilpailu, jossa on pärjättävä, ohjaa se nykyhetken toimenpiteitä tuottavuuden kasvuun lisäämiseen ja kustannusten pienentämiseen. Toisaalta jos tulevaisuuskuvana on se, että vain harvalla ”hypertuottavalla” yksilöllä on töitä tai automaatio ulotetaan koskemaan useita työtehtäviä, huomio kiinnittyykin vauraudenjaon kysymyksiin.
Tulevaisuudesta pitää puhua erityisesti silloin, kun se näyttäytyy sumuisena
Tulevaisuutta koskeva tieto on perusteltavissa olevaa, nykyhetken toimista riippuvaa mahdollisuuksien kirjoa. Se ei ole olemassa yhdessäkään raportissa tai ihmisen mielessä erillisenä, vaan tulkittuna suhteessa muiden näkemyksiin. Siksi on tärkeää paitsi puhua omasta tulevaisuusnäkemyksestään, myös todella kuunnella toisten tulevaisuuksia. Tulevaisuutta ei pidä pyrkiä valloittamaan omilla näkemyksillään, eikä toisaalta antaa toisten kaupata käytettyjä tulevaisuuskuvia. Tulevaisuuksia tehdään ja ylläpidetään yhdessä.
Tulevaisuudesta pitää puhua erityisesti silloin, kun se näyttäytyy sumuisena, sillä tulevaisuuskeskustelu auttaa näkemään sumun läpi. Ilman tulevaisuudesta puhumista ja toivottavien tulevaisuuskuvien hahmottamista emme ainakaan saa sellaista tulevaisuutta kuin haluamme. Presidentinvaalit menivät, mutta ehkäpä eduskuntavaalit tarjoavat areenan rakentavalle ja innostavalle keskustelulle siitä, millaisen tulevaisuuden haluamme ja miten sinne pääsemme.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.