Tuottavuuden lasku tuo pään vetävän käteen

Lääkärilakon päättyessä 17. elokuuta 2001, sovintoehdotuksen kustannusvaikutukseksi arvioitiin noin 10,5 % eli lähes kaksinkertainen tulopoliittiseen sopimukseen verrattuna. Sen arvioitiin nostavan kuntien ja kuntayhtymien työvoimakustannuksia 575 miljoonaa markkaa ja tulevan erittäin kalliiksi kunnille ja kuntayhtymille, jotka joutuvat maksamaan myös jonojen purkamisesta ja palvelujen normalisoimisesta aiheutuvat kustannukset.

Lääkärilakko vaikutti osaltaan Suomen terveydenhuollon tuottavuuden alenemiskierteeseen, joka näkyy liitteenä olevasta kuvasta. Voi vain arvuutella, johtuuko toteutunut terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon tuottavuuden ero siitä, että erikoissairaanhoidossa leikattiin aluksi edellä mainittuja potilasjonoja ”vimmalla” omatunnon rauhoittamiseksi, ja sitten kohta hoitotakuu vaatikin jatkamaan samansuuntaisia ponnistuksia. Vastaavaan ei terveyskeskuksia velvoitettu. Ilmeisesti tästä syystä terveyskeskukset kyntävät kokonaisvertailussa pohjamutaa.

Nykyisellä tavalla hallinnoidulla kunta-alalla ei juuri ole käytössään keinoja, jotka estäisivät lisäkustannusten purkautumisen tuottavuuden laskuksi.

Edellä tapahtuneen perusteella on odotettavissa, että marras-joulukuun aikana lehdistä luetaan alussa esitellyn kanssa samansuuntainen uutinen koskien Tehy:n lakon päättymistä. Oleellinen ero on siinä, että summa on kyllä numeroissa samaa suuruusluokkaa, mutta nyt puhutaan markkojen sijasta euroista! Prosentitkin ovat suuremmat, koska ”kaksinkertaisuus” toteutunee – ainakin osittain.

Tehyn lakon alkaminen on pahin skenaario. Jo nyt linjatut korotukset riittävät sysäämään tässä esitellyn tulevaisuuden käyntiin.

Suomen terveydenhuollon tuottavuus tullee siis vuoden 2010 loppuun mennessä alenemaan arviolta 10 % lisää. (Mikäli Tehyn työtaistelu ei toteudu, arvio voi olla pari prosenttiyksikköä alhaisempi.) Palvelut eivät aleneman vuoksi pääse paranemaan, koska rakenteet säilyvät heikentymistä ruokkivina.

Koska summa – ja vaikutus – on joka tapauksessa suuri, kunnat joutuvat tulevina vuosina kustannusten nousua kompensoidakseen – ja taloutensa tasapainoa hakeakseen – ajamaan alas myös muita palvelusektoreitaan (esim. kirjastot, päivähoito, kulttuuri, liikunta, sivistys- ja sosiaalitoimi). Näin ollen heijastusvaikutukset ulottuvat laajemmalle. Kansalaisten palvelut huonontuvat.

Miten tästä noidankehästä päästään eroon?

Ennen pitkää maamme terveydenhuollon sisään saadaan perustettua tiimejä, jotka haluavat irrottautua tästä joustamattomasta ja perusteellisen turhauttavasta ”kunnan hommasta”.

Nämä tiimit järjestävät johtamisen uudelleen, korjaavat läpinäkymättömän tiedonhallinnan puutteet, ottavat käyttöön uudenlaiset työn tekemisen tavat ja organisoinnit sekä helpottavat työtään nykyaikaisella teknologialla, ottaen siitä ”hyödyt irti”. He haluavat, että vastuut määritellään: odotetaanko heiltä tilaamisen vai tuottamisen tuloksia. He haluavat myös, että hyvistä tuloksista palkitaan.

Parhaat tuottajat irrottavat itsensä ”suojatyöstä” ja päättävät olla niin hyviä, että pärjäävät millä tahansa markkinoilla. Jos ja kun he onnistuvat, kasvu-ura urkenee. Sen seurauksena heitä heikommille kilpailijoille ei riitä pitkän päälle tilauksia, rahoitusta, eikä ennen pitkään riittävän osaavaa työvoimaakaan.

Tätä kehitystä voi toki hallinnollisesti edelleen viivyttää, pitämällä terveyspalvelujen tuottajat eriarvoisessa asemassa esimerkiksi epätasapuolisen verokohtelun, subventioiden taikka potilaiden valinnanvapauden rajoitusten avulla, jolloin rehti maan laajuinen kilpailu ei ole mahdollista.

Sitran yliasiamies Esko Aho on tiivistänyt edellä sanotun toteamalla, että vasta tehostamisen seurauksena syntyy tervettä palkanmaksukykyä, joka puolestaan loisi mahdollisuuden saada alalle pätevää työvoimaa.