Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Teppo Turkki

Julkaistu 14.04.2015

Tutkimustiimin viikon varrelta #16: Elämää globaalissa multiplex-teatterissa

Kirjoittaja
 
Teppo Turkki

Ajat ovat haastavia suomalaista ja kansainvälistä muutosta ammatikseen seuraaville asiantuntijoille. Samalla kun globaalit mannerlaatat ovat liikkeessä ja luovat mahdollisuuksia katsoa uusia tulevaisuuksia, raportoidaan lähellämme lähes regressioon pakottavia ahdistavia uutisia. Kun rikkinäistä Eurooppaa ja Suomea yritetään korjata kilpailukykyiseksi ja palauttaa mantereellemme globaalia aktiivista toimijuutta, tuo lähes 1950-luvulle taantunut Venäjä arkaaiset turvallisuusuhkakuvat keskelle aamiaispöytiämme.

Suomen, jonka pitäisi kurottaa rivakasti ja uudistuen kohti kestävää tulevaisuutta, joutuukin turvaa hakiessaan lähes pysähtymään ja kääntymään sisäänpäin.

Kirjoitin vuosi sitten yhdysvaltalaisen Amitav Acharyanin havainnoista kuinka globaali maailma muistuttaa yhä enemmän valtaisaa multiplex-elokuvateatteria, jonka eri salien yhteisessä digitaalisessa globaaliajassa, samaan aikaan pyörivät hyvin erilaiset elokuvat. Menossa ovat 24/7 rinnakkain ja päällekkäin toisistaan eroavien tarinoiden sekä lajityyppien ja ohjaajien konstruoimat erilaiset draamakuljetukset ja käsikirjoitukset sekä todellisuudet.

Päällekkäisten tarinoiden todellisuus piirtyy selkeästi esiin vertailtaessa esimerkiksi Venäjän ohjaamaa nykyrainaa ja Kiinan tuottamaa tulevaisuusspektaakkelia.

Samalla, kun Kreml lennättää 1950-luvulla rakennettuja pitkänkantaman Tupolev Tu-95 strategisia ydinaseiden kuljettamiseen tarkoitettuja lentokoneitaan – noita menneisyyden haamumaisia viestinviejiä – Itämerellä, Alaskan rajoilla ja Pohjanmerellä, Peking perustaa uuden Aasian infrastruktuuri-investointipankki AIIB:n, joka rahoittaa infrastruktuurin kehittämishankkeita Aasiassa. Painopisteinä mm. energia, liikenne, telekommunikaatio, vesihuolto ja ympäristönsuojelu. (AIIB:hen lähteekin nopeasti perustajajäseniksi mukaan 40 eri maata – Suomikin on mukana.)

Kun Venäjän tulevaisuuskuvaa määrittää kilpailukyvyttömyys taloudessa ja heikkoudet toimivana nykyaikaisena yhteiskuntana sekä halu palauttaa kylmän sodan aikainen brutaali ”vahvemman valta”, presidentti Xi esittelee Kiinan tulevaisuuskuvaksi “Belt and Road” –vision, uuden globaalin taloudellisen ja merellisen Silkkitien.

Maantieteellisesti kunnianhimoisessa “Belt and Road” -visiossa Kiina haluaa yhdistää Aasian, Afrikan ja Euroopan sekä mantereita ympäröivät merialueet. Silkkiteidenteiden solmuina toimisivat erityisesti kaupungit ja metropolikset. Venäjän poliittisessa nykyvisiossa halutaan pystyttää kylmän sodan aikainen muuri takaisin lännen ja idän välille.

Kiinan presidentti Xi arvioi muuten maaliskuussa Hainanin Boao-konferenssissa pitämässä puheessaan, että “Belt and Road” –vision sisälle voisi seuraavan vuosikymmenen aikana mahdollisesti generoitua 2.5 biljoonan Yhdysvaltain dollarin kauppavaihto.

Miten siis kuvata aikaamme ja tehdä aikalaisanalyysia maailman muutoksesta? Menossahan on – Acharyanin sanoin –  globaali, sekava multilateraalisuus, ”messy multilateralism”.

Sitran julkaistua helmikuussa kirjoittamani Aasia haastaa valtio- ja demokratiakäsitystämme uudistumaan –raportin, olen joutunut eri yhteyksissä mm. sähköpostikeskusteluissa ja Facebookissa toteamaan, että ei, en ole ehdottamassa Suomelle autoritaarista, poliittista tai kiinalaista yhteiskuntajärjestelmää. Käsitykseni mukaan pohjoismainen demokraattinen yhteiskuntamalli on edelleen toimivin ja paras. Olen joutunut myös perustelemaan miksi en systemaattisesti vain tuomitse Kiinaa ja asetu sen kommunistisen sekä repressiivisen järjestelmän kriitikoksi.

Viestini on, että Aasian uusi nousu ja esimerkiksi Kiinan “Belt and Road” -tapaiset aloitteet haastavat läntisten valtioiden ja yhteiskuntien toimintakykyä ja käsitystämme nykyisen demokratiamme toimivuudesta uudentyyppisessä globaalissa kilpailussa. Meidän pitää toisaalta toimia tässä ajassa ja lähellä mutta ehdottomasti nähdä kauemmaksi.

Itä on tuonut eteemme kaksi välitöntä näkyä: miten – tässä ajassa ja paikassa olevista uhkista huolimatta – rakentaa kestävää hyvinvointia ja pelastaa reilu yhteiskunta, ja miten uudistaa sekä vahvistaa demokratiaamme siten, että kykenemme olemaan globaalisti kilpailukykyisempiä ja kirjoittamaan itseämme sisään Aasian nousuun.

Pitäen kiinni arvoistamme.

Mistä on kyse?