Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Teppo Turkki

Julkaistu 12.05.2015

Tutkimustiimin viikon varrelta #20: Ennakoimmeko oikeita asioita?

Think tank -työn merkitys kasvaa maailmalla.
Kirjoittaja
 
Teppo Turkki

Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Löydät tarkemman esittelyn tiimin työstä täältä.

Viime viikolla ilmestyi verkon bittivirrassa kaksi kiinnostavaa tekstiä, jotka käsittelivät ennakoinnin ja ajatuspaja- eli think tank työn kasvavaa merkitystä maailmassa. Financial Times raportoi (4.5.2015) Kiinan hallituksen ja presidentti Xi Jinpingin päätöksestä perustaa sata uutta amerikkalaistyylistä itsenäisempää think tankia Kiinaan. Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuksen professorina toiminut Markku Wilenius taas raportoi omilla sivuillaan Rooman klubin kokouksesta, joka pidettiin Sveitsissä.

Keskeinen laukaiseva tekijä ja syy Kiinan hallituksen aika yllättävälle päätökselle käynnistää sadan itsenäisemmän think tankin kansallinen ohjelma oli FT:n mukaan perinteisten kiinalaisten akateemisten tutkimuslaitosten kyvyttömyys ennakoida Taiwanin viime marraskuun paikallisvaalien lopputulosta. Tuolloin vallassa oleva Kiina-myönteinen Kuomintang-puolue kärsi vastoin kaikkia ennustuksia merkittävän ja historiallisen vaalitappion. Mannerkiinalaiset laitokset olivat ennustaneet jotain aivan muuta.

Kiinassa politiikka-analyyseja ja taustapapereita niin hallinnolle kuin kommunistiselle puolueelle ovat perinteisesti tehneet akateemisien laitosten ja yliopistojen yhteyksissä toimivien tutkimusinstituuttien tutkijat ja professorit. Vaikutusvaltaisin ja tunnetuin akateemisista laitoksista on Chinese Academy of Social Sciences. Eri instanssien tekemä tulevaisuustyö ja politiikkavalmistelu ovat läheisesti liittyneet mm. Kiinan teollisuuspolitiikkaan, ulkopolitiikkaan ja valtion omistamien isojen yhtiöiden strategiatyöhön. Politiikkapapereita kirjoittavat erityisesti kiinalaiset akateemiset asiantuntijat, jotka ovat olleet identiteetiltään lähempänä valtion virkamiehiä kuin itsenäisemmin ajattelevia asiantuntijoita. He toimivat tilanteessa, jossa toiminnan rahoitus tulee lähtökohtaisesti Kiinan hallitukselta.

Presidentti Xi:n ja Kiinan hallitus näkee nyt, että tutkimuslaitosten liiankin kiinteät ja tiiviit kytkennät nykyisin isoihin yrityksiin ja konglomeraatteihin sekä ministeriöihin muodostavat mahdollisimman tuoreen nykyanalyysin ja tulevaisuustiedon suhteen ongelmia. Oman lisänsä Kiinan sumuiseen tulevaisuuskuvaan tuovat myös jo eläkkeelle siirtyneiden johtajien tai diplomaattien pyörittämät strategia-instituutit, joilla on omat intressinsä ja agendansa, ja jotka eivät tuota hallinnolle riittävän terävää tai tuoretta sekä todellisuutta rehellisesti luotaavaa ennakointietoa. Xi:n 100 think tank -ohjelman myötä uusien kiinalaisten think tankien odotetaan pystyvän yhdysvaltalaisten ajatuspajojen tapaan suurempaan moniäänisyyteen ja kiinnostaviin tulkintoihin.

Aloite on oikeasti kiinnostava ja kertoo hyvin Kiinan nykyjohdon pyrkimyksestä saada strategisempaa otetta. Uusien think tankien työ tulee olemaan kuitenkin haastavaa, sillä kiinalaiseen tutkimustraditioon eivät kuulu avoin keskustelukulttuuri, dialoginen politiikkaväittely tai vapaiden asiantuntijoiden itsenäinen ajattelu. Asiantuntijoilta puuttuu myös avoin päästy internetin kautta kansainväliseen keskusteluun ja lähteisiin. Presidentti Xi:n massiivinen korruption vastainen kampanja on sulkenut myös useiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden suut.

Markku Wilenius raportoi Rooman klubin jäsentapaamisessa käydystä keskustelusta ja siitä kuinka nykyiseen ennakointityöhän on rakennettu sisään haastava dilemma: kuinka tutkijoiden pitäisi kyetä jatkuvasti ajattelemaan ja hahmottamaan maailmaan mahdollisimman tarkkaan, mutta samalla pyrkien irti konventionaalisista ja lineaarisista ajatusmalleista. Tulevaisuutta ei saa lähestyä kapeasti, tai neoklassisen standardinomaisesti.

Wilenius kertoo Sveitsissä käydyissä keskusteluissa arvioidun kriittisesti mm. tuoretta OECD:n politiikka-analyysiosaston tekemää globaalia skenaariotyötä OECD Policy challenges for the next 50 years, joka klubilaisten mukaan edustaa perinteistä ekonomistiajattelua ja lineaarista ymmärrystä tulevaisuudesta. Vaikka OECD:n työ on itsessään hyvin tehtyä ja loogista, ottaa se – keskittyessään eri ”ilmiöiden” tarkasteluun – hyvin vähän huomioon eri asioiden välisiä suhteita. Pelkkä eri ilmiöiden seuraaminen ja niiden analysointi ei ota riittävästi huomioon ”isossa kuvassa” tapahtuvia muutoksia.

Esimerkkinä Wilenius nostaa Rooman klubin oman tuoreen arvion, jossa maailman harvinaiset sekä samalla kriittiset raaka-ainevarat ja niiden saatavuus ovat nousemassa maailmantalouden sekä paikallistalouksien kasvun ja kehityksen merkittävimmäksi pullonkauloiksi. Raaka-ainekysymystä ei OECD tulevaisuusskenaariossaan edes mainitse. Rooman klubin tulevaisuusnäkemyksessä raaka-ainekysymykset tulevat määrittämään aivan keskeisesti globaalin reaalipolitiikan ja maailman kehitystä seuraavat vuosikymmenet.

Mistä on kyse?