sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Toimin kunnanjohtajana. Kunta on pienin paikallisen päätöksenteon yksikkö. Kuntien koko vaihtelee. Omassani asuu noin 3400 asukasta laajalla maaseutumaisella alueella. Edustuksellinen demokratia toimii pienessä kunnassa hyvin. 21 valtuutettua edustaa 3400 asukasta. Olen ollut myös itse päättäjänä, valtuutettuna Turun valtuustossa.
Omassa työssäni pyrin siihen, että kuntalaiset pääsevät vaikuttamaan asioihin valmisteluvaiheessa. Usein Suomalainen demokratia, kaikilla tasoilla, perustuu siihen, että kuullaan ja pyydetään sekä annetaan lausuntoja. Erityisesti paikalliselle tasolle sopii minusta paremmin tapa, jossa yhdessä suunnitellaan ja yhdessä toteutetaan. Pienessä kunnassa tämä onnistuu helposti ja samaa voi toteuttaa myös kunnanosissa ja kylissä. Edustuksellinen demokratian lisäksi kunnassamme on mm. Nuorisoneuvosto, Vanhus- ja vammaisneuvosto, Mökkitoimikunta ja pidämme säännöllisesti kyläkokouksia.
Olen huolissani siitä, että käynnissä olevan kuntauudistuksen jälkeen paikallinen vaikuttaminen ja kuntalaisten alueellisen äänen kuuluminen jää vähäiseksi. Uusia kunnanosademokratian muotoja on jo käytössä uusissa kunnissa. Paikallisen demokratian malleja valmistellaan mm. kuntaliitossa. Paikallisen demokratian mallit eivät kuitenkaan koskaan paikkaa sitä lovea, joka kuntien vähetessä välttämättä syntyy. Esimerkiksi aluelautakunnan rooli jää hyvin vähäiseksi, koska sillä usein vain lausunnon antajan rooli.
Kuntauudistuksessa kuntien määrän vähentämisellä tavoitellaan säästöjä ja tavoitellaan isompaa järjestämispohjaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mielestäni kuntien vähentäminen ei kuitenkaan poista niitä tosiasioita että suomalaiset ikääntyvät ja sairastavat paljon kansantauteja. En tässä blogissa lähde avaamaan tätä problematiikkaa tämän pidemmälle, koska se on oman kirjoituksensa arvoinen aihe. Totean tässä yhteydessä kuitenkin sen, että mikäli kuntauudistuksen yhteydessä ei vakavasti pohdita demokratiaulottuvuutta, romutetaan sekin hyvä, joka nykyisessä kuntarakenteessa on sisäänrakennettuna eli kunnallisen itsehallinnon ja paikallisen päätöksenteon malli.
Subsidiariteettiperiaate eli läheisyysperiaate on periaate, jonka mukaan julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä ja käsitellä alhaisimmalla mahdollisella tasolla. Tämä vähentää byrokratiaa. Omassa työyhteisössäni läheisyysperiaate toimii ja kuntalaisilla on matala kynnys ottaa yhteyttä johtaviin viranhaltijoihin ja luottamushenkilöihin. Omassa yhteisössämme paikalliset ihmiset pystyvät helposti vaikuttamaan omaan lähiympäristöönsä ja palveluihin.
Toivon, että nyt aloitettavassa työryhmätyössämme pääsemme miettimään myös sitä, minkälaisia vaihtoehtoja kunnalliselle edustukselliselle demokratialle on olemassa ja millainen järjestelmä turvaa yhtä hyvin ja toivottavasti vielä nykyistä paremmin paikallisten ihmisten mahdollisuuden vaikuttaa oman elinpiirinsä asioihin.