Vain kokeilemalla syntyy tuhat pientä ratkaisua

Kuuntelen itseään yli-innovaatioaktivistiksi tituleeraavaa Aalto-yliopiston Anssi Tuulenmäkeä Elinvoima-foorumin viimeisellä työskentelyviikolla. ”Onko kukaan koskaan miettinyt miksi SM-liigan lätkämatsin jälkeen jäähallillinen ihmisiä kävelee lompakkoineen ulos hallista? Siksi että jäähalli menee kiinni. Voisiko olla mahdollista että tämä porukka voisikin jäädä viettämään jäähalliin vielä iltaa ja käyttämään hallien tarjoamia palveluja? Kyse on varsin yksinkertaisesta asiasta, mutta yksinkertainen asia haastaa koko alan konventiot” Tuulenmäki kysyy.

Tuulenmäki on kokeilukulttuurin vahva puolestapuhuja ja hänen innostuneisuutensa tarttuu helposti. Tuulenmäki puhuu pienten, suorastaan olemattomalla budjetilla tehtyjen kokeilujen puolesta. Hänen mukaansa vain kokeilemalla voi oppia ja vain kokeilemalla voidaan löytää strategista tietoa. Jos tieto nimittäin voidaan jo etukäteen suunnitella, se ei ole strategista eikä innovatiivista.

Tuulenmäki onkin loistava innostaja Elinvoima-foorumin porukalle tällä viimeisellä työskentelyviikolla, jolloin he rakentavat valituista ideoistaan koskien uutta työtä prototyyppejä. Prototyyppejä on tarkoitus kokeilla syksyn aikana. Itseäni ainakin innostaa ja miellyttää tämä ajattelutapa. Ryhmä on tuottanut kolmisenkymmentä ideaa, joista viitisentoista on valittu jatkoon ja joista prototyypit kasataan. Samalla keksitään miten ideoita voisi kokeilla käytännössä.

Tuulenmäki muistuttaakin koko ajan, että kokeilut eivät vaadi isoja budjetteja. Hän kertoo esimerkin omasta kokeilustaan vanhustenhuollon alalla, jossa kokeiltiin erilaisia tapoja aktivoida vanhuksia. Sen sijaan että olisi tehty isoja suunnitelmia ja pilottihankkeita otettiin porukkaan muutama opiskelija joille annettiin kolme päivää aikaa ja muutama satanen rahaa kokeilla erilaisia ajatuksia. Idea esimerkiksi vanhusten kauppataxista toteutettiin vuokraamalla auto ja kokeilemalla mitä vanhukset kauppa-autosta tykkäisivät. Eivät tykänneet. Vanhukset eivät halunneet vieraan kyytiin ja päivään mahtuu vain yksi aktiviteetti. Sen sijaan huomattiin, että koko vanhustenhuolto on ajatuksena kummallinen. Vanhus on siis ”huollettava”. Mitä jos pohdittaisiin missä vanhukset ovat hyviä ja miten voivat osallistua yhteiskuntaan? Siksipä kokeiltiin pullan ja kahvin hinnalla vanhuksia suomenkielen opettajina maahanmuuttajille. Syntyi kielikahvilakonsepti ja monta hyvää oppia vanhusten aktivoinnista.

Tämän viikon lopussa elinvoima-foorumilaisilla tulee olemaan kasassa monta hyvää ideaa, joita on tarkoitus kokeilla. Ei tule siis raporttia, ei suuria julistuksia vaan pieniä muutamien ihmisten voimin kokeiltavia yksinkertaisia juttuja. Kuten eräs foorumilaisista totesi, emme elä enää aikaa jossa suuriin haasteisiin on olemassa yksi suuri ratkaisu vaan tuhat pientä. Ja näistä pienistä se mikä toimii ja mikä ei saadaan selville vain kokeilemalla.

Lupaan että palaamme siihen mitä ideat ovat ja miltä prototyypit näyttävät pian!

Elina Kiiski

Kirjoittaja toimii viestinnän asiantuntijana Elinvoima-kehitysohjelmassa