Siirry suoraan sisältöön

Kuvaaja: Anne Ollila

Julkaistu 29.04.2014

Vastuulla – Askelmerkkejä poronhoidon ja kaivosten yhteensovittamiseen

Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Anne Ollila

Anne Ollila on työskennellyt Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajana syksystä 2010 alkaen. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden tohtori.  

Pohjoisen mineraalikartoituksia tarkastellessaan kaivannaisalan toimija voi äkkiseltään hahmottaa tilanteen varsin ongelmattomaksi: asutusta ei ole nimeksikään, hyvässä lykyssä matkailukeskus sijoittuu malmipotentiaaliin nähden riittävän etäälle ja tieverkostokin löytyy, vaikka ehkä kaipaisi pientä parantelua. Siinä sivussa unohtuu helposti, että alueilla harjoitetaan laaja-alaista maankäyttöön perustuvaa elinkeinotoimintaa: pohjoinen Suomi on poronhoitoaluetta. Suomessa poronhoitoalue on jaettu 56 itsenäisesti toimivaan paliskuntaan.

Kun toimija havahtuu poronhoidon olemassa oloon, hän vetäisee hatustaan yhteensovittamisen, tuon maankäytön suunnittelussa paljon viljellyn taikasanan. Sen jälkeen selvitellään, mitä tämä yhteensovittaminen käytännössä voisi tarkoittaa.

Kahta samanlaista kaivoshanketta ei ole. Malmiot ovat erilaisia, kokoluokat ja prosessit vaihtelevat. Ei ole myöskään kahta samanlaista poronhoitoyhteisöä eli paliskuntaa. Poronhoitokäytännöt ja poronhoidon olosuhteet ovat eri paliskunnissa erilaiset. Poronhoidon perustan muodostavat kuitenkin aina yhtenäiset, riittävän laajat ja puhtaat laidunmaat sekä uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen vapaasti laiduntavien porojen ravintona.

Poronhoitoalueella on kaivoksia, joten on myös kokemuksia kaivostoiminnan vaikutuksista poronhoitoon. Kaivostoiminta muuttaa porolaidunten käyttöä. Kaivoksen ympärille muodostuu laajahko välttämisalue, jolla porot eivät enää laidunna. Porojen luontaiset kulkureitit ja kokoontumispaikat muuttuvat. Tämä vaikuttaa sekä laidunten tilaan ja käyttöön että poronhoitotöihin. Kaivosten rikastushiekka-alueet houkuttavat poroja kesäisin räkkää pakoon. Tämä koituu toisinaan porojen kohtaloksi. Kaivos lisää etenkin raskasta liikennettä alueella, mikä tuo lisää porokolareita. Vahingot kohdistuvat erityisesti niille poronomistajille, joiden laidunmaille kaivos sijoittuu. Menetykset voivat kasvaa kestämättömän suuriksi, jolloin poroelinkeinon harjoittamisen mahdollisuus loppuu. Lisäksi kaivoksilla on vaikutuksia, joita ei vielä riittävästi tunneta: esimerkiksi pölyn vaikutus ympäristöön tai uraania sisältävän malmin louhinnan vaikutus poronlihan ja ylipäätään Lapin imagoon.

Yhteensovittamisen ensiaskel on myöntää, että kaivostoiminnalla on väistämättä merkittäviä vaikutuksia alueen poronhoitoon. Toinen askel on ymmärtää yhteensovittaminen kaivostoiminnan mittaisena prosessina, malminetsintävaiheesta alkaen. Vaikutusten ennakointi ja seuranta tehdään yhdessä asianosaisen paliskunnan kanssa. Neuvottelemalla etsitään ratkaisut, joilla vaikutuksia pyritään lieventämään. Kaikkia haittoja ei saada poistettua. On siis sovittava myös haittojen korvauksista.

Kaikkia hankkeita ei ehkä voida sovittaa yhteen poronhoidon kanssa. Kaivostoiminnan aloittaminen voi silloin tarkoittaa alueen poronhoidon loppua. Tällöin puhe yhteensovittamisesta on turhaa todellisuuden sievistelyä ja sellaisena syytä lopettaa. Puntariin asetetaan lainsäädännöllisten kysymysten rinnalle yhteiskunnalliset arvot ja asenteet. Toistaiseksi suuremmilta konflikteilta on vältytty. Avoin, tiivis ja arvostava yhteistyö on tässä yhtälössä ehdottomasti se kaikkein keskeisin muuttuja. Siksi mekin haluamme olla mukana edistämässä Kestävän kaivostoiminnan verkoston toimintaa.

Mistä on kyse?