Sitran ympäristöohjelma on ollut rahoittamassa ja kokeilemassa erilaisia verkostomuotoisia yhteistyöhankkeita. Tavoitteena on ollut auttaa erikokoisia ja -muotoisia yritysryhmiä avaamaan liiketoimintaa kansainvälisille markkinoille, käytännössä Pohjois-Amerikkaan, Kiinaan ja Venäjälle. Intiaankin yritettiin, mutta ei saatu riittävästi yrityksiä innostumaan. Ympäristöliiketoiminnan katsottiin erityisesti tarvitsevan verkostojen kehittämistä.

Mitä nopeammin tuloksia halutaan, sitä enemmän pitää fokusoitua ja käyttää räätälöintipalveluja. USA-verkosto syntyi Tekesin NAAP-hankkeen (North American Access Program) jatkoksi. Hankkeessa suuntauduttiin itärannikolle yhteen osavaltioon ja ja käytettiin paikallista konsulttia kontaktien rakentamisessa. Alussa noin kymmenen pienen pk-yrityksen ryhmä supistui lopussa puoleen. Jäljelle jääneet sitkeimmät alkoivat saada kauppaa aikaan ja menestyksekkäin Stellac Oy on panostamassa vahvasti lisää Amerikkaan. Se on rakentamassa alihankintaverkostoa ja perustamassa sinne teollista tuotantoa. Liikkeelle pääsyyn vaikutti myös se, että Stellacilla oli valmis tuote, jonka tuotanto on skaalattavissa isoille markkinoille. Amerikassa toimitaan selkeästi business-to-business-periaatteella, joskin osavaltion kehitysyhtiöitä on hyvä käyttää apuna. Kahden vuoden panostus oli lyhyt, onneksi muutamilla yrityksillä näyttää riittävän uskoa jatkopanostuksiin.

Venäjän markkinoille koottiin energia- ja ympäristönhuoltoyritysten klusterit, molemmissa noin kymmenen yritystä. Tässä hankkeessa haluttiin kokeilla kärkiyritysmallia, jossa vetureiksi haluttiin vahvat yritykset, energiaan Onninen ja ympäristönhuoltoon Lassila & Tikanoja. Jo alussa nähtiin, että yritysryhmän keskinäinen synergia oli tärkeä. Kilpailua ei saanut olla ryhmän sisällä, ja sitä parempi mitä selkeämpi alihankintasuhde yrityksillä oli. Avainasiaksi muodostui myös kärkiyrityksen tahtotila vetää ryhmää, onneksi tahtoa oli. Tässäkin tärkeäksi näytti muodostuvan toimintojen suuntaaminen alueellisesti ja potentiaalisiin asiakkaisiin. Venäjän kohdalla on ollut tarpeen pyrkiä markkinoille hallinnon ovia avaamalla, ylhäältä alas. Sitran Venäjä-tiimi on saanut hyvin ovia auki. Vuosi on tehty töitä ja konkretia alkaa jo näkyä. Eli pitkä tie, mutta konsepti tuntuu toimivalta

Kiina on haasteena ja mahdollisuutena omaa luokkaansa. FECC-hanke (Finnish Environmental Cluster for China) on onnistunut avaamaan suhteet Shanghain alueella hallintoon ja hakemaan hallintoa kiinnostavia hankekokonaisuuksia. Kiina-verkostossa on yli 70 yritystä. Näin suurelle joukolle voidaan tuottaa markkinatietoa ja välittää projektiaihioita, mutta räätälöityyn etabloitumiseen ei kovin montaa pystytä auttamaan. Edessä onkin fokusoituminen kuten edellä kuvatuissa pienemmissä verkostoissa. Tarvitaan varmasti myös kärkiyritysmalliin pohjautuvia ydinverkostoja valittuihin hankkeisiin ja yksittäisten yritysten auttamista avainhankkeissa liikkeelle.  Kiinassa tarvitaan tukiorganisaatioiden vahvempaa yhteistyötä. FECC-hanketta ollaankin integroimassa vahvemmin yhteistyöhön FinChin kanssa.Kiinassa tarvitaan markkinoita tuntevia tukikohtia paikanpäällä.

FECC-hankkeessa on pohdittu pienempien pk-yritysten mahdollisuuksia päästä markkinoille. Onko se mahdollista ilman vahvaa veturia, kärkiyritystä? Ainakin Puzair on päässyt. Käydessäni Intiassa, uskoni pienten yritysten mahdollisuuksiin kasvoivat ainakin siellä. Lindström avasi Chennaihin pienen yksikön: toi kontissa muutaman pesukoneen, vuokrasi toimitilat ja alkoi toimia oman konseptinsa pohjalta. Panostus ei ollut järin suuri, tarvittiin kokeiltu liiketoimintakonsepti ja kokemus sekä rohkeus aloittaa. Tässäkin korostui se, että tuotteen pitää olla valmis ja kokeiltu.

Pk-yritykselle on usein taloudellisesti ylivoimaista saada merkittävää jalansijaa vieraassa maassa. Verkostoitumisen ja yritysverkostojen rakentaminen voisi toteutua enemmän kansainvälisessä ympäristössä. Kansainvälisen verkostoitumisen avulla kattavuus paranee ja partnerivalikoima on kotimaista laajempi. Myös pääomasijoittajien kansainvälinen yhteistyö verkostoyritysten rahoittamisessa antaa laajempia mahdollisuuksia myöhäisemmän vaiheen rahoittamiseksi ja nopean kasvun toteuttamiseksi

Verkostoyrittäminen on vaikea laji. Toimivia ratkaisuja on varmasti useita ja mallien kehittämistä täytyy jatkaa käytännössä, ainakin ympäristöala kaipaa sitä. Kehittämisessä haasteena on tukiorganisaatioiden hallintokulujen karsiminen ja fokusoituminen yrityksille oleelliseen.