blogit
Arvioitu lukuaika 3 min

Viranomainen – ystävä vai vihollinen?

Kirjoittaja

Julkaistu

Rauhanprosessi etenee

Pohjois-Irlannissa vuonna 1998 solmittu ns. pitkäperjantain rauhansopimus aloitti rauhanprosessin, joka näyttää kestävältä. Katolilaiset irlantilaisnationalistit ja protestanttiset unionistit pystyvät työskentelemään rauhanomaisesti yhdessä. Tämä on muuttanut valtavasti myös Pohjois-Irlannin taloudellisia näkymiä. Alueelle investoidaan, työvoimaa on saatavilla ja nuoret opiskelevat. Erityisesti investoinnit näkyvät Belfastin perinteikkäällä telakka-alueella ja lentokentän läheisyydessä.

Viime vuodesta toiminnassa ollut Titanic-museo, jossa myös konferenssi järjestettiin, keräsi jo elokuussa kunnioitettavat miljoona kävijää.  Pohjois-Irlannissa valmistetaan joka kolmas lentokoneistuin maailmassa. Lontoon kaksikerroksiset bussit tehdään Pohjois-Irlannissa, ja monen muunkin brittikaupungin. Uutta ostovoimaa kerää mm. IKEA. Investoinnit puhumattakaan matkailijoista olivat todella harvinaisia 20 vuotta sitten.

Professori Richard English (terrorismia ja poliittista väkivaltaa tutkivan St. Andrewsin yliopiston CSTPV-keskuksen johtaja) arvioi, että tärkein syy rauhanprosessin onnistumiseen oli tajuta, että väkivallalla ei voida saavuttaa voittoa. Lisäksi rauhaa pitää rakentaa sellaiselle yhteiselle politiikalle, jolla saavutetaan tuloksia. Pragmatismi on ollut hyvä ohjenuora. Prosessista on myös pyritty oppimaan, jolloin sitä on voitu kehittää. Myös kansainvälinen dimensio oli tärkeä – erityisesti professori kiitti Yhdysvaltain roolia. Suomikin omalta osaltaan oli saattamassa prosessia alkuun, sillä olihan kansainvälisen YK:n rauhankomitean jäsenenä pitkäaikainen, edesmennyt poliitikko ja pääministeri Harri Holkeri.

Väkivallan historia silti läsnä

Useassa konferenssin esitelmässä kuitenkin tarkasteltiin tai viitattiin väestön ja viranomaisten tulehtuneisiin suhteisiin. Samalla mietittiin, millä kaikilla keinoilla voitaisiin suhteita parantaa ja kasvattaa väestön luottamusta turvallisuusviranomaisiin – poliisiin, palokuntaan ja jopa ensiapuun rientäviin terveydenhoitoviranomaisiin.

Professori Peter Shirlow, Queens-yliopistosta on tutkinut väkivaltaa Belfastissa. Samaan aikaan, kun terrorismista ja poliittisesta väkivallasta aiheutuneet loukkaantumiset ovat laskeneet peräti 99,3 prosenttia, rikollisuus on lisääntynyt merkittävästi. Vuodesta 1998 vuoteen 2011 henkilöön kohdistuneet hyökkäykset tuhatta henkilöä kohti ovat nousseet 4:stä 17:sta. Huumausainekauppa on kolminkertaistunut.

Professori oli tutkinut myös virka- ja työtehtävissä olleita poliiseja, palomiehiä, ampulanssinkuljettajia, postinkantajia ja julkisen liikenteen kuljettajia vastaan kohdistuneita hyökkäyksiä. Vuosina 2003 – 2007 näitä oli yhteensä 8 697 ja hyökkäykset olivat tutkimusajanjaksolla kasvussa. Hyökkäykset aiheuttivat fyysisten ja psyykkisten vammojen lisäksi melkoisia vahinkoja ja korjauskuluja esimerkiksi ajoneuvoille. Pahimmilla alueilla, joissa asuu syrjäytyneintä väestöä, jouduttiin myös palvelutarjontaa rajoittamaan.

Länsi-Belfastissa ”pahimmilla alueilla” haastateltiin 103 nuorta. Heistä 27 % oli kivittänyt poliisiautoa, 4 % ambulanssia, 9 % taksia, 11 % paloautoa ja 17 % bussia. Ei ihme, että konferenssipaikan näyttelyssä oli erikoisajoneuvojen valmistajia ja ulkopuolella järeämmän luokan panssaroituja poliisiautoja näytillä ja myös virkatehtävissä olevia. Turvallisuusteknologiasta ja palveluista rakennetaan Pohjois-Irlannissa klusteria.

Suomessa onneksi virkatehtävissä olevat viranomaiset ja em. julkisten palveluammattien edustajat pääsääntöisesti koetaan auttajiksi ja turvallisuuden takaajiksi.  Jo Ruotsissa tilanne on toinen, osin suuremman maahanmuuton takia. Toisaalta meilläkin bussikuskeja vastaan on hyökätty eikä ole erikoista, jos sakotettavan ajoneuvon omistaja haukkuu todella rumasti parkkipirkon.

Tärkeä tehtävä uuden turvallisuuden takaamisessa on pitää yllä ja kehittää väestön luottamusta tuvallisuusammateissa toimiviin. Se vaatii myös viranomaisilta tarvittaessa peiliin katsomista ja korjausliikkeitä.  Kerran huonoksi päästettyä tilannetta on vaikea korjata ja menetettyä luottamusta palauttaa.

Osallistuin Pohjois-Irlannissa Belfastissa järjestettyyn Partnership in Safety – Building Safe and Just Societies -konferenssiin heinä-elokuun vaihteessa. Konferenssi järjestettiin poliisien ja palomiesten maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä. Niinpä oltiin turvallisessa seurassa. Belfast on mielenkiintoinen tutkimuslaboratorio turvallisuuden kannalta. Rauhanprosessi on edennyt tosi hyvin, mutta osittain poliittinen väkivalta on korvautunut rikollisuudella.

Kirjoitus on osa Uusi turvallisuus -foorumin osallistujien blogisarjaa

Mistä on kyse?