AVOIN LUONTOHAVAINTOJEN KÄYTTÖ

Miten ihmisten (paikallis)luonnon tuntemusta saisi paremmin osaksi lähidemokratiaa, kaavoitusta ja muuta päätöksentekoa? Suomessa on vankka perinne harrastajien ja suuren yleisön keräämän luontohavaintotiedon käytöstä tutkimuksessa <http://www.luomus.fi/seurannat/linnut.htm>, eli käytännössä ympäristön seurannan joukkoistamisessa (crowdsourcing, citizen science). Vaikka luontohavaintoja kootaan jatkuvasti enemmän tietokantoihin pöytälaatikoiden ja paperijulkaisujen sijaan, tieto ei useinkaan ole avoimesti ja helposti käytettävissä. Havaintotieto on siiloutunut yhdistysten, laitosten ja virastojen haltuun, erilaisiin tietojärjestelmiin ja -formaatteihin sekä erilaisten käyttöehtojen ja omistussuhteiden taakse. Monia datasäilöjä ollaan kyllä avaamassa hiljalleen, mutta avoimuus on kuitenkin edelleen pysynyt taustalla, toissijaisena suhteessa tiedon keräämiselle. Miten tilannetta saisi muutettua avoimempaan suuntaan?

 

Ratkaisu voisi olla havaintotietojärjestelmä, joka on oletusarvoisesti avoin: kaikki data on kaikkien nähtävissä ja avoimesti käytettävissä (ja jopa kaikkien tallennettavissa) rajapintojen kautta, paitsi poikkeustilanteissa (esim. jotkin uhanalaiset lajit). Tämän toimiessa datan käytössä ei oltaisi riippuvaisia mistään yhdestä tahosta, eikä kaikilla olisi tarvetta rakentaa omaa tietojärjestelmäänsä. Haaste on ensi sijassa epätekninen: Miten säilyttää havainnoijien luottamus tietojen kestävän käytön suhteen? Miten olla yhtä aikaa avoin, varmistaa datan laatu ja säilyttää havainnoijien tietosuoja? Miten välttää omistusoikeusongelmat ja niihin liittyvät ristiriitaiset näkemykset? Miten saada mukaan eri alojen ihmisiä (esimerkiksi kasveista ja eläimistä kiinnostuneita)?

 

Mikko Heikkinen