TODENNÄKÖISEN KAUSAALISUUDEN TOIMIJALÄHTÖINEN PROTOTYYPPI ”DEMOKRATIA- JA OSALLISTAMISKOKEILUJEN” ARVIOINNIN JA SUUNNITTELUN VÄLINEENÄ

(1) ’demokratiavajetta’ tai ’osallistumattomuutta’ ei kyetä käsittämään muutoin kuin ottamalla huomioon systeemin sekä ’kysyntä’ että ’tarjonta’ -puoli (ks. Hay: Why we hate politics. 2007)–> se edellyttää toimijan näkökulman ottamista perustaksi 

(2) avainasemassa on niiden ryhmien näkökulmien ja ’elämismaailman’ selvittäminen, jotka hallitseva poliittinen puhe kokee ongelmiksi 

(3) tätä ongelma-aluetta vaalitutkimukset, gallupit tai poliittisten tekstien analyysi ei kykene kokonaisvaltaisesti tai syvällisesti käsittämään tai tulkitsemaan vaan se jää eräänlaiseksi black boxiksi. 

(4) poliittisten subjektien valintoja (tai valinnoista pidättäytymistä) tulisi analysoida ’todennäköisen kausaalisuuden’ näkökulmasta.

Lähtökohtia:   – toimijat toimivat realistisesti ja järkevästi, mutta tuo järkevyys noudattaa ’käytännön ja arjen logiikkaa’  eikä rationaalisen valinnan logiikkaa (joka sekin voi olla ohjaavana aspektina)   – valinnoille on ominaista realismi: oman kokemuksen, omien resurssien (taloudellisen, kulttuurisen ja  symbolisen pääoman), henkilökohtaisen tulkintakehyksen (habituksen) ja suhdanteen tarjoamien  toimintavaihtoehtojen yhteensopivuuden koettelu ja optimaalisen (=todennäköisesti hyvään tai siedettävään  lopputulokseen johtavan) vaihtoehdon valinta. (ks. Bourdieu 1974; Siisiäinen 2010).    

(5) jotta ongelmasta voitaisiin muodostaa edes jossain määrin kokonaisvaltainen kuva on analysoitava (a) toimijan valintatilanteet (toimintadispositiot ja elämänkokemushistorian vaikutus) ja niihin liittyvä todennäköisen kausaalisuus, (b) politiikan kenttä (tietyn toimintahetken/suhdanteen vaihtoehdot ja niiden ’realistisuus’): puolueet, yhdistykset, liikkeet, internet-pohjaiset yhteisöt ja verkostot 

(6) tätä kautta voitaisiin selvittää joidenkin valittujen hallitsevan poliittisen totuuspuheen ’ongelmallisiksi’ määriteltyjen ryhmien demokratian toimivuuteen vaikuttavien valintojen prosessia. Ryhmiä voisivat olla esimerkiksi (pitkäaikais)työttömät, ’syrjäytetyiksi’ nimetyt, työn ja opiskelun ulkopuolella olevat nuoret, poliittisen järjestelmän kanssa yhteistyöstä kieltäytyneet vaihtoehtoverkostot (mitä ne sitten ovatkaan) 

(7) tämän analyysin pohjalta (ja todennäköisen kausaalisuuden teoreettisesta näkökulmasta) esimerkiksi 2011 ’iso jytky’ tai ’internet-yleislakko’ tai formaalista poliittisesta vaikuttamisesta pois jättäytyminen 2010 voitaisiin käsittää tiettyjen ryhmien kannalta järkeväksi (vaikkakaan ei poliittisen järjestelmän koodin näkökulmasta rationaaliseksi) toiminnaksi. 

(8) tämä tieto olisi välttämätöntä, jos demokratian toimintaa halutaan kehittää alhaalta ylöspäin ja käsittää demokratiavaje sitä kautta, toimijanäkökulmasta 

(9) sellainen tieto tarvitaan myös uudenlaisten osallistumisen mahdollisuuksien ja väylien kehittämiseksi 

(10) se mahdollistaisi myös osallistumisen mahdollisuuksien tasa-arvon ja osallistumisen edellytysten tasa-arvon kokonaisvaltaisen puntaroinnin täsmäkohdennuksen analysoimalla ongelmakompleksin muotoumista ja ratkaisumahdollisuuksia tiettyjen ryhmien konkreettisessa elämänkokonaisuudessa, ei yleisinä kokonaisyhteiskunnallisina suunnitelmina ja ohjelmina, joiden soveltuvuus ’ongelmallisiksi’ määriteltyjen ryhmien kannalta usein on lähes nollaluokkaa.   

Todennäköisen kausaalisuuden idean pohjalta voidaan muodostaa prototyyppi ja arviointimalli erilaisten demokratia- ja ”osallistamiskokeilujen” suunnittelun ja kriittisen arvioinnin välineeksi toimija-/ruohonjuurinäkökulmasta.

Matti Siisiäinen