VERTAISKUNTA

Ote Demos Helsingin ja Ajatuspaja e2:n julkaisemasta “Seitsemän kertaa demokratia – Samoilla lauteilla 2010” -raportista (2010). Alkuperäisteos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi lisenssillä.

 

Vertaiskunta on tulevaisuuden suomalaisen kunnan sisällä toimiva ulottuvuus, jossa hyvinvointia rakennetaan ihmisten välisellä tasavertaisella yhteistyöllä. Tulevaisuudessa yksilöllä on yhä useammin mahdollisuus valita julkisen, vertaisyhteisön tai yksityisen toimijan tuottaman palvelun välillä. Aluksi vertaiskuntakokeilut täydentävät perinteisten palveluntarjoajien jättämien aukkoja tai toimintoja, joihin ihmiset eivät ole tyytyväisiä. Toiminnan vakiintuessa se ulottuu yhä laajemmalle.

 

Kunnat kartoittavat säännöllisesti alueellaan toimivia yhteisöjä ja etsivät aktiivisesti tapoja tukea niitä. Laajoja ihmisryhmiä tavoittavat instituutiot, kuten koulut, terveyskeskukset, neuvolat ja kutsunnat ohjaavat ihmisiä aktiivisesti heidän elämäntilanteitaan ja kiinnostuksiaan vastaavien vertaisryhmien pariin.

Vertaiskunnan suurin haaste on epäluulojen hälventäminen. Ilman toimivaa vuoropuhelua eri osapuolet toimivat ennakkoluulojen ja oletusten varassa sekä näkevät itsestään erilaiset toimijat kilpailijoina. Vertaiskunnan kasvulle on keskeistä rakentaa luottamusta vapaaehtoistoimijoiden, kansalaisjärjestöjen, yksityisten palveluntarjoajien ja kunnan työntekijöiden välille. Kunta on vetovastuussa luottamusverkostojen rakentamisessa. Mallia voidaan ottaa esimerkiksi Helsingin kaupungin vuorovaikutussuunnittelijoista.

Internetin ja informaation vapautumisen myötä ammattilaisten ja amatöörien ei-ammattilaisten väliset rajat ovat muuttuneet hämärtyneet. Koulutustason jatkuva nousu on yksi kehitykseen vaikuttavista syistä. Perinteisen asiantuntijuuden ja professionalismin haastaminen muuttaa myös palveluntarjoajien ja käyttäjien välistä suhdetta. Oman itsen kaltaisia ihmisiä kohtaan koettu luottamus, yksilöiden motivaatio oppia, kehittää asioita itse ja kertoa kokemuksistaan johtaa siihen, että suomalaiset yhä useammin vastaanottavat tietoa tai palveluja vertaisiltaan ammattilaisen sijaan. Professioiden näkemykset haastetaan yhä useammin.

Samalla monikulttuuristen ja kansainvälistyvien suomalaisten palveluntarpeet moninaistuvat tavalla, johon julkiset ja yksityiset palveluntuottajat eivät kykene vastaamaan. Taidepainotteisen vegaanipäivähoidon järjestämiseen ei monikaan suomalainen kunta taivu. Esimerkit vertaisten kesken syntyneestä hyvinvoinnista vahvistavat kuvaa itsestä pätevänä toimijana: naapurin pyörittäessä seniorikerhoa myös oma pystyvyysuskomus vahvistuu.

Antti Poikola