Nuorissa ikäryhmissä on entistä yleisempää identifioitua ateistiksi. Alle 40-vuotiaista 29 prosenttia ja alle 30-vuotiaista 28 prosenttia piti itseään ateisteina. Miten tämä vaikuttaa suomalaisen aineettoman ja aineellisen kulttuuriperinnön säilymiseen (myös henkiset ja hengelliset paikalliset traditiot) sekä lasten ja nuorten katsomusidentiteetin rakentumiseen myös uskonnollisesta näkökulmasta. Onko julkisessa tilassa vapautta olla uskonnollinen vai onko riski joutua poissuljetuksi?