Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Suomessa

Ilmastomme tulee muuttumaan vielä pitkään hillintäpyrkimyksistä huolimatta. Seuraukset näkyvät muun muassa lämpötilan nousuna, säiden ääri-ilmiöiden lisääntymisenä, vedenkiertojen muutoksina sekä epävarmemmin merivirtausten hidastumisena. Suomeen suoraan kohdistuvien ilmastovaikutusten ohella meitä kohtaavat globaalit epäsuorat heijastevaikutukset, kuten mahdollisesti lisääntyvä vesipakolaisuus ja heikentyvä rajaturvallisuus.

Miten voisimme entistä paremmin ennakoida kiihtyvän ilmastonmuutoksen
vaikutuksia ja niihin sopeutumista päätöksenteossa? Onko Suomella pitkän aikavälin suunnitelmaa varautua muuttuvaan ilmastoon ja ennakointikyvykkyyttä toimiin, joita eriasteiset muutokset vaativat? Tai miten maapallon luonnonjärjestelmiä peruuttamattomasti muuttavat keikahdus­pisteiden ylitykset on otettu huomioon?

Tässä muistiossa etsitään vastauksia esitettyihin kysymyksiin ja hahmotellaan suunnittelun nykytila. Muistio perustuu maalis-elokuussa 2025 toteutettuihin asiantuntijahaastatteluihin. Muistio kokoaa julkishallinnon, tutkijoiden ja yritysten kehittämisehdotuksia ja laajentaa Sitran ennakointikatsausta
Turvallisuusympäristön murros (Sitra 2024a).

Haastattelujen mukaan yhteiskuntamme on siiloutunut ja tarvitsee parempaa yhteistyötä ilmastonmuutoksen asettaman vakavan tulevaisuushaasteen edessä. Pro­aktiiviseen varautumiseen ei ole riittävää yhteisymmärrystä ja viivyttely tulee kalliiksi. Keskusteluissa muistutettiin, että
pohjoinen sijaintimme tuo Suomelle mahdollisuuksia, viileyttä ja vesivaroja, kun muu maailma kuumenee ja kuivuu. Mahdollisuuksien lunastaminen vaatii investointeja toimen­ piteisiin ja pitkänvälin suunnittelua eri ilmastoskenaarioiden vaihtoehdoissa. Tämä vaatii osaamisen ja tiedon soveltamisen vahvistamista.

Haastattelussa nousivat esille ilmastonlämpenemisen keikahduspisteet eli mannerjäätiköiden sulamisen ja merivirtojen kiertoliikkeen muutosten kerrannaisvaikutukset, jotka lisäävät epävarmuutta pitkän aikavälin tarkastelulle. Sopeutumistoimet lisäävät lämpenemisen muutosjoustavuutta hilliten vaikutuksia ja parhaimmillaan myöhästyttävät keikahduspisteiden ajoitusta ja vaikuttavuutta. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen edistää kasvihuonekaasupäästöjen hillintää erityisesti maankäyttösektoreilla, jossa esimerkiksi metsien terveyttä ja sopeutumiskykyä vahvistavat toimet, kuten sekapuustoisuuden lisääminen, turvaavat pitkällä aikavälillä myös biogeenisen hiilen sidontaa ja varastointia.

Keskeisenä tarpeena nähtiin ilmastoon ja luontoon liittyvä laajaalainen taloudellinen riskiarvio ja kansalliset suositukset toimenpidepolkuna, johon päättäjien on helppo tarttua ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi hallitusti ja pitkällä aikavälillä. Ydinviestinä haastatteluissa toistui se, että sopeutumista vahvistavien toimenpiteiden hintalappu ja prioriteettijärjestys eri ilmastoskenaarioille tulee saada poliittisten päättäjien ulottuville mahdollisimman pian.