Luonnonarvomarkkinoiden vauhdittaminen

Luontokadon pysäyttäminen edellyttää merkittävästi suurempia investointeja luonnon suojeluun ja ennallistamiseen kuin mitä julkinen rahoitus yksin mahdollistaa. Luonnonarvomarkkinat tarjoavat keinon kanavoida yksityisiä rahavirtoja luontoa elvyttäviin toimiin ja luoda taloudellisia kannustimia luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Suomen luonnonsuojelulakiin sisällytetty vapaaehtoisen ekologisen kompensaation malli muodostaa kansainvälisesti edistyksellisen pohjan markkinoiden kehittämiselle, mutta markkinoiden laajentuminen vaatii selkeitä kannusteita, sujuvia prosesseja ja toimivaa markkinainfrastruktuuria.

Muistiossa esitellään kolme mahdollista skenaariota: hidas kehitys, jossa markkina jää hajanaiseksi ja marginaaliseksi; joustava markkinapohjaisuus, jossa kannustimet ja julkinen tuki vauhdittavat vapaaehtoista kysyntää; sekä velvoitepohjainen markkina, jossa ekologinen kompensaatio sisällytetään lainsäädännön velvoitteisiin.

Vapaaehtoisuuteen perustuvissa skenaarioissa markkinoiden koko jää suhteellisen pieneksi, sillä suurin osa rahoitetusta luontotyöstä tapahtuu virallisten luonnonarvoyksiköiden ulkopuolella. Velvoitepohjainen markkina, jossa ekologinen kompensaatio kytkeytyy pelkästään suoriin maankäytön muutoksiin, lisää varmaa kysyntää, mutta edes tällöin markkinoiden volyymi ei yllä lähellekään Suomen luontokadon pysäyttämisen edellyttämiä resursseja. Onkin tärkeää, että luonnonarvomarkkinoiden kehittäminen ei heikennä julkisen sektorin luonnonsuojelupanostuksia, vaan toimii niitä täydentävänä työkaluna.

Skenaariot korostavat, että luonnonarvomarkkinoiden nykyistä nopeampi kehitys edellyttää merkittävää kysynnän kasvattamista sääntelyn ja kannusteiden avulla. Julkisella sektorilla on keskeinen rooli markkinoiden alkuvaiheen rahoittajana, infrastruktuurin rakentajana ja riskien hallitsijana, jotta luonnonarvomarkkinoista voi kehittyä vaikuttava ja uskottava osa Suomen luontotavoitteiden toimeenpanoa.

Kysynnän kasvattamiseksi tarvitaan lisää kannusteita, kuten veroetuuksia luonnonarvoyksiköiden ostajille sekä julkisen sektorin, erityisesti kuntien ja valtionyhtiöiden, edelläkävijyyttä luonnonarvojen ostajina ja markkinan käynnistäjinä. Ekologisten kompensaatioiden velvoittavuus on vaikuttavin keino saada aikaiseksi varmaa kysyntää luonnonarvoyksiköille.

Markkinoiden luotettavuuden varmistamiseksi on pystyttävä selkeästi erottelemaan, milloin luonnonarvohehtaareja käytetään ekologisiin kompensaatioihin ja milloin muiden luontoväittämien tukena. Lisäksi on pystyttävä erottelemaan viranomaisvarmennetut luonnonarvohehtaarit muista luontoteoista. Luonnonarvohehtaarien viranomaisvarmennuksen tulee olla riittävän tehokasta.

Luonnonarvomarkkinoiden kehittäminen on välttämätön osa siirtymää kohti luontopositiivista yhteiskuntaa. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä tarvitaan, jotta markkinoista muodostuu sekä ekologisesti vaikuttava että taloudellisesti kestävä järjestelmä.