Suomen väestö ja kansantalous uuden edessä

Suomeen muutti vuosina 2022–2024 nettomääräisesti yhteensä yli 140 000 henkeä. Vastaavaa ei ole aiemmin tapahtunut maahanmuuton historias­samme. Tilastokeskus reagoi tähän nostamalla nettomaahanmuuton ennusteen 40 000 henkeen vuodessa. Tämä tarkoittaisi toteutuessaan noin miljoonaa uussuomalaista vuoteen 2050 mennessä. Tällaiseen kehitykseen ei yhteiskuntamme ole valmis. Odottamaton tilanne onkin johtanut keskus­teluun maahanmuuton ennustamisen vaikeudesta ja vaihtoehtoisiin ennus­teisiin nettomuuton määrästä.

Etlan tutkijoiden mukaan 24 000 hengen nettomuuttoennuste vastaisi parhaiten toteutunutta kehitystä. Ennusteeseen liittyvä epävarmuus on kui­tenkin suuri. Tämän suuruinen maahanmuutto lykkäisi väestön ikääntymi­sestä johtuvia kansantalouden ja julkisen talouden ongelmia muutamalla vuosikymmenellä eteenpäin.

Jos syntyvyys pysyy nykyisellä matalalla tasolla, niin ennuste tarkoittaisi työikäisen väestön määrän kääntymistä pysyvään ja kiihtyvään laskuun 2040-luvulla. Synnytysikäisten naisten väheneminen lisää matalan kokonaishedelmällisyysluvun vaikutusta lapsilukuun.

Jos nettomaahanmuutto taas jäisi ennustetta pienemmäksi, työikäisten määrän väheneminen aikaistuisi ja nopeutuisi. Omavaraisuuslaskelmassa, jossa nettomaahanmuutto on nolla, työikäisiä on 2040 noin 250 000 vähem­män kuin nyt ja vuoteen 2050 mennessä 560 000 vähemmän. Toisaalta edes 40 000 hengen nettomuutto ei riittäisi pysyvään työikäisten määrän kasvuun.

Tulevan väestön määrään ja ikärakenteeseen liittyvää epävarmuutta voidaan käsitellä yksittäisten kilpailevien ennusteiden sijasta kehittyneemmällä tavalla laatimalla stokastinen väestöennuste. Ennusteen realisaatiot ovat vaihtoehtoisia väestöpolkuja. Tarkastelemalla suurta joukkoa näitä yksittäisiä polkuja saadaan todennäköisyyspohjaista tietoa tulevasta väestö­kehityksestä.

Esimerkiksi syntyvyyden osalta stokastinen ennuste antaa alle 10 prosentin todennäköisyyden sille, että palataan ennen vuotta 2010 vallinneelle noin 60 000 vuosittain syntyvän lapsen tasolle. Samaa suuruusluokkaa on todennäköisyys, että nettomaahanmuutto olisi pysyvästi vähintään 40 000 henkeä vuodessa. Kolmas havainto on, että työikäisen väestön ennusteen 80 prosentin luottamusväli on +-100 000 henkeä vuosisadan puolivälissä, mikä kertoo lähinnä maahanmuuton määrään liittyvästä epävarmuudesta.

Suuret väestömuutokset voivat muuttaa yhteiskuntaa monilla tavoilla, joita ei ole yksinkertaista tutkia eikä ennakoida. Tässä tutkimuksessa pääpaino on väestömuutosten taloudellisissa seurauksissa, joita havainnollistetaan yhdistämällä väestöennusteet Suomen kansantalouden toimintaa kuvaavaan limittäisten sukupolvien malliin. Simuloimalla talouden tulevaa kehitystä suurella joukolla eri väestöennusteita saadaan todennäköisyyspohjaisia arvioita esimerkiksi tulevan työvoiman ja tuotannon määrästä ja julkisen talouden kestävyydestä.

Keskeinen kansantaloudellinen hyöty maahanmuutosta tulee työvoiman kasvusta. Siksi maahanmuuttajien osaamisen ja työmarkkinavalmiuksien edistäminen on kannattava investointi inhimilliseen pääomaan. Osaavan työvoiman tarjonnan kasvu tuo mukanaan muitakin investointeja, talouskasvua ja hyvinvointia.

Maahanmuutto ei sen nuoren ikäjakauman vuoksi ehdi juurikaan vaikuttaa vanhusten määrään ja hoivan tarpeeseen 2070-luvulle tultaessa. Se kuitenkin vaikuttaa hoivan rahoitukseen ja työvoiman suuruuteen.

Maahanmuuttajien koulutusrakenne ei poikkea olennaisesti suomalaistaustaisista, mutta työmarkkinat eivät aina tunnista maahanmuuttajien osaamista, ja heidän on vaikeampaa saada koulutusta vastaavaa työtä.

Julkisen talouden laskelmia ei ole perusteltua tehdä yksilökohtaisesti summaten julkisen talouden saamia ja maksamia rahavirtoja. Osa työntekijöistä on taustasta riippumatta matalapalkkaisia. Heidän työpanoksensa on kuitenkin välttämätön yhteiskunnan toimimiseksi.

Todennäköisimpänä pidetyssä trendilaskelmassa julkisen talouden kestävyysvaje on noin kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Stokastiseen väestöennusteeseen perustuvassa laskelmassa kestävyysvaje on 80 prosentin todennäköisyydellä välillä 0,9–3,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Laskelmat on tehty 100 vuoden aikahorisontille.

Laskelmien tulosten kannalta on keskeistä, että maahanmuuttajat ovat valtaosin nuoria ja työikäisiä, joilla on vuosikymmeniä kestävä työura edessään. He vahvistavat julkista taloutta palkka- ja kulutusverojen kautta vuosikymmenien ajan. Heistä koituvat koulutuskustannukset ovat vähäisempiä ja vanhuuden ajan kustannukset ovat vasta tulossa vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Julkisen talouden kestävyyslaskelmat ottavat huomioon myös nämä myöhemmin tulevat kustannukset ja tuottavat silti merkittävästi pienemmän kestävyysvajeen maahanmuuton seurauksena.