julkaisut

Tackling root causes

Halting biodiversity loss through the circular economy

Kirjoittajat

Tim Forslund (Sitra), Ashley Gorst, Charlie Briggs, Deven Azevedo, Robin Smale (Vivid Economics)

Julkaistu

Tiivistelmä

Miksi selvitys tehtiin: luontokadon pysäyttäminen ei onnistu nykymenolla

Luonnon monimuotoisuus katoaa hälyttävää vauhtia kaikkialla maailmassa – myös Suomessa. Tilanne on vakava, sillä terveytemme, taloutemme ja hyvinvointimme ovat täysin riippuvaisia luonnosta.

Luontokatoa on yritetty pysäyttää, mutta kansalliset, kansainväliset ja yritysten toimet ovat olleet riittämättömiä. Luonnon monimuotoisuutta ei ole turvattu riittävästi globaalilla tasolla, vaikka olemme kaikki riippuvaisia paitsi oman maamme myös muiden valtioiden luonnon monimuotoisuudesta ja vaikutamme kulutuksemme kautta luontokatoon muuallakin päin maailmaa. Luontokadon pysäyttäminen maapallolla on kuitenkin mahdollista. Se vaatii laajamittaista muutosta ja ongelmien juurisyiden ratkaisemista. Käytännössä meidän on uudistettava nykyinen talousjärjestelmä, joka on tehoton, tuottaa valtavasti jätettä ja perustuu hupenevien luonnonvarojen käyttöön.

Kiertotalous on talousmalli, jossa olemassa olevien tuotteiden ja materiaalien arvoa hyödynnetään mahdollisimman pitkään. Kun resurssit ovat tehokkaassa käytössä mahdollisimman pitkään, vähenee tarve ottaa käyttöön uusia luonnonvaroja ja luonnolle jää enemmän tilaa.

Siirtymä kiertotalouteen tarjoaa taloudellisia mahdollisuuksia valtioille, yrityksille ja kansalaisille, ja edistää samalla ekologista kestävyyttä. Kiertotaloudella voidaan myös merkittävästi vähentää ilmastopäästöjä. Aiemmin on jo tunnistettu, että kiertotalous voi vähentää luontoon kohdistuvia paineita, mutta sen potentiaalia maailmanlaajuisen luontokadon ratkaisemisessa ei ole tähän mennessä mallinnettu kvantitatiivisesti. Tämän tietovajeen täyttäminen on selvityksemme tärkein tavoite.

Tämän selvityksen mukaan kiertotalous voi pysäyttää luontokadon maailmanlaajuisesti ja palauttaa luonnon monimuotoisuuden vuoden 2000 tasolle vuoteen 2035 mennessä. Skenaarion toteutuminen vaatii kuitenkin merkittävää muutosta nykyisiin toimintatapoihin ja mittavia kiertotaloustoimia sekä päättäjiltä että yrityksiltä.

Miten selvitys tehtiin?

Selvityksessä keskitytään neljään sektoriin, joilla on suurimmat vaikutukset maalla tapahtuvaan luontokatoon ja joissa kiertotalousratkaisuilla on myös merkittävä potentiaali sen pysäyttämiseen. Tarkasteltavat sektorit ovat ruoka ja maatalous, rakennukset ja rakentaminen, kuidut ja tekstiilit sekä metsäsektori.

Kiertotaloustoimenpiteiden luontovaikutusten mallintamiseksi selvityksessä rakennettiin kaksi skenaariota: Business as Usual -skenaario (BAU), jossa jatketaan nykyisillä tuotanto- ja kulutustavoilla sekä kiertotalousskenaario, jossa kiertotalouden mukaiset tuotanto- ja kulutustavat vähentävät merkittävästi jätettä ja saastumista, lisäävät tuotteiden käyttöasteita ja pidentävät niiden käyttöikää sekä vähentävät tarvetta ottaa käyttöön uusia luonnonvaroja. Näitä skenaarioita verrattiin Leclère ym. (2020) laatimaan Integrated Action Portfolio -skenaarioon (IAP), jossa luontokato pysäytetään ja luonnon monimuotoisuus toipuu merkittävästi.

Kiertotalousskenaariota varten tunnistettiin tarkastelluilta neljältä sektorilta kiertotaloustoimenpiteitä, joiden vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen mallinnettiin tarkastelemalla niiden mahdollistamia maankäytön muutoksia. Kullekin kiertotaloustoimenpiteelle määriteltiin tutkimuskirjallisuuden perusteella oletusarvot, jotta kiertotalousskenaarioita pystyttiin vertaamaan BAU-skenaarioon.

Mallinnetut sektorikohtaiset kiertotaloustoimenpiteet ja niiden mahdollistamat maankäytön muutokset vuoteen 2050 mennessä on esitelty alla.

Ruoka- ja maataloussektorin kiertotalousskenaariossa lihankulutus puolittuu ja maitotuotteiden kulutus laskee 67 prosenttia. Ruokahävikki henkilöä kohti puolittuu, ja 60 prosentilla maatalouden viljelymaasta sekä 18 prosentilla laidunmaasta siirrytään uudistavaan viljelyyn. Kiertotalousskenaariossa 640 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata vapautuu muuhun käyttöön verrattuna BAU-skenaarioon, jossa nykyinen kehitys jatkuu. Maataloudelta vapautuva alue vastaa kooltaan 1,5 kertaa Euroopan unionin pinta-alaa.

Rakennusten ja rakentamisen kiertotalousskenaariossa puutavaran kysyntä puolittuu ja kaupunkien väestötiheys kasvaa 51 prosentilla. Rakennusten ja rakentamisen kiertotalousskenaariossa kaupungit vievät 14 miljoonaa hehtaaria vähemmän tilaa kuin BAU-skenaariossa.

Kuitujen ja tekstiilien kiertotalousskenaariossa vaatteiden käyttöikä kasvaa 50 prosenttia ja tekstiilien kierrätysaste nousee 75 prosenttiin. Uudistavan maatalouden periaatteita otetaan käyttöön 60 prosentilla puuvillan viljelymaasta. Kuitujen ja tekstiilien kiertotalousskenaariossa 24 miljoonaa hehtaaria puuvillan viljelyalaa vapautuu muuhun käyttöön BAU-skenaarioon verrattuna.

Metsäsektorin kiertotalousskenaariossa paperin käyttö laskee 55 prosenttia ja sellun kysyntä paperin tuotantoon laskee 48 prosenttia. Uudistavan metsätalouden periaatteita käytetään 20 prosentissa kerran päätehakattuja talousmetsiä sekä kaikissa muissa talousmetsissä. Metsäsektorin kiertotalousskenaariossa 280 hehtaaria metsäelinympäristöjä välttyy hakkuilta verrattuna BAU-skenaarioon.

Menetelmät: maailmanlaajuinen maankäytön malli

Selvityksessä tehtiin kattava mallinnus, jonka avulla arvioitiin, voidaanko luontokadon suunta kääntää kiertotaloustoimenpiteillä vuoteen 2050 mennessä.

Kiertotaloustoimenpiteiden mahdollistamat maankäytön muutokset mallinnettiin maailmanlaajuisen maankäytön mallin, MAgPIEn (Model of Agricultural Production and its Impact on the Environment), avulla. Mallilla lasketaan maankäytön allokointi sekä BAU- että kiertotalousskenaariossa. Malli ottaa huomioon muun muassa oletetut väestön, BKT:n ja ruoan kulutuksen kasvun, maataloushyödykkeiden kysynnän ja tuotantokustannukset sekä alueelliset rajoitteet, kuten sadon, maan ja veden. Parametrien perusteella selvityksessä on mallinnettu BAU- ja kiertotalousskenaarioiden todennäköiset maankäytön muutokset, joista on johdettu kiertotaloustoimenpiteiden alueelliset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen.

Kiertotaloustoimenpiteiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen mitataan Biodiversity Intactness Indeksillä (BII), joka kuvaa tietyn maantieteellisen alueen keskimääräistä luonnonvaraisten lajien runsautta viitepopulaatioon verrattuna.

Selvityksessä käytetyt oletukset ja mallinnuksen keskeiset tulokset on esitelty kuvassa 1.

Kuva 1. Kiertotaloustoimet pysäyttävät luontokadon ja auttavat hillitsemään ilmastonmuutosta vuoteen 2050 mennessä

Huom! Kiertotaloustoimenpiteet johtavat maankäytön muutoksiin, mitattuna joko metsä- tai maatalousmaana, huolimatta siitä, millä sektorilla toimenpiteitä tehdään. Esimerkiksi siihen, että 280 miljoonaa hehtaaria metsää säästyy hakkuilta, vaikuttavat puunkäytön ohella myös elintarvikkeiden, tekstiilien ja rakennusmateriaalien kysynnän väheneminen.

Lähde: Vivid Economics

Tulokset: Luontokadon suunta voidaan kääntää kiertotalousratkaisuilla

Selvityksen mukaan siirtymä kiertotalouteen ruoka- ja maataloussektorilla, rakennussektorilla, tekstiilisektorilla ja metsäsektorilla voisi pysäyttää maailmanlaajuisen luontokadon, vaikka mitään muita toimenpiteitä ei tehtäisi. Esimerkiksi suojelu- ja ennallistamistoimia ei ole huomioitu mallinnuksessa.

Luontokadon pysäyttämisen lisäksi kiertotaloussiirtymä voisi kattaa 28 prosenttia tarvittavista toimista, jotta saavutetaan sama luonnon monimuotoisuuden BII-taso kuin Integrated Action Portfolio (IAP)-skenaariossa. Leclère ym. (2020) ovat määritelleet IAP-skenaariossa kunnianhimoiset tarvittavat toimet luonnon monimuotoisuuden palauttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

Ruoka- ja maataloussektorin kiertotalousratkaisuilla on suurin ratkaisupotentiaali

Merkittävin kiertotalouden ratkaisupotentiaali luonnon monimuotoisuuden kääntämiseksi elpymisuralle on ruoka- ja maataloussektorilla. Sen osuus kiertotalousskenaariossa tapahtuvasta luonnon monimuotoisuuden elpymisestä on peräti 73 prosenttia. Kaikista selvityksessä mallinnetuista kiertotaloustoimenpiteistä vaihtoehtoisten proteiinien käytöllä on merkittävin rooli luontokadon pysäyttämisessä. Rakennussektorin ja rakentamisen osuus on 10 prosenttia, kuitujen ja tekstiilien 9 prosenttia ja metsäsektorin 8 prosenttia.

Kuva 2. Ruoka- ja maataloussektorin kiertotaloustoimenpiteet edistävät luonnon monimuotoisuuden elpymistä eniten

Lähde: Vivid Economics

Merkittävin kiertotalouden ratkaisu- potentiaali luonnon monimuotoisuuden kääntämiseksi elpymisuralle on ruoka- ja maataloussektorilla.

Ruoka- ja maataloussektorin rooli on merkittävä, koska tällä hetkellä noin puolet asuinkelpoisesta maa-alasta on maatalouden käytössä. Ruoka- ja maataloussektorin kehittäminen kiertotalouden mukaiseksi on valtava mahdollisuus. Muutos on kestävän tulevaisuuden kannalta myös välttämätön. Ilman muutoksia ruoka- ja maataloussektorilla luontokatoa voidaan hidastaa, muttei pysäyttää.

Sektorikohtaiset tulokset

Maatalous- ja ruokasektorilla vaikuttavimpia kiertotaloustoimenpiteitä luontokadon pysäyttämiseksi ovat vaihtoehtoisiin proteiineihin siirtyminen, ruokahävikin vähentäminen ruokaketjun eri vaiheissa sekä uudistava viljely. Uudistava viljely tarjoaa laajan valikoiman menetelmiä, kuten suorakylvön, viljelykierron ja monilajisen viljelyn, täsmäviljelyn sekä luonnonmukaisen viljelyn. Näillä menetelmillä kohennetaan maaperän typenottoa, hiilensidontakykyä ja veden pidätyskykyä, mikä vaikuttaa positiivisesti myös luonnon monimuotoisuuteen.

Rakennusten ja rakentamisen sektorilla neitseellisen puutavaran kysynnän vähentämisellä ja kaupunkien asukastiheyden kasvattamisella on suurin positiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Rakennusten käytön optimointi, pidemmät elinkaaret sekä puumateriaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys vähentävät puuntuotannon maankäytön tarvetta. Sen sijaan rakennuspuun kysynnän kasvulla on negatiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen.

Tekstiili- ja kuitusektorin kiertotaloustoimenpiteistä kysynnän vähentämisellä on suurin vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Kiertotaloustoimenpiteet laskevat näiden tuotteiden ja materiaalien kysyntää lisäämällä tekstiilien kestävyyttä sekä käyttöasteita, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Myös kuitukasvien kuten puuvillan tuotannossa käytettävillä uudistavan viljelyn periaatteilla on positiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen.

Metsäsektorin kiertotaloustoimenpiteistä uudistava metsätalous on avainasemassa metsäluonnon monimuotoisuuden elpymisessä ja vahvistamisessa. Uudistava metsätalous yhdistää laajan valikoiman sovellettavia menetelmiä, kuten laho-, kelo- ja vanhojen puiden jätön, puuston eri ikärakenteita sekä luontaisten puulajien ja sekapuuston käytön. Lisäksi kiertotaloustoimenpiteet, kuten puutuotteiden elinkaaren pidentäminen ja uudelleenkäyttö, vähentävät puuraaka-aineen ottoa ja neitseellisen puun kysyntää. Ne tukevat luonnon monimuotoisuutta säästämällä metsiä hakkuilta.

Kuva 3. Vaihtoehtoisten proteiinien käyttö ja ruokahävikin vähentäminen ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimmät kiertotaloustoimet

Huom! Luvut kuvaavat luonnon monimuotoisuuden eheyden indeksin (BII) prosentuaalista muutosta, joka tapahtuu siirryttäessä kiertotalousskenaarioon vuoteen 2050 mennessä.

Lähde: Vivid Economics

Kiertotaloustoimet ja niiden vaikutukset eroavat toisistaan alueellisesti

Kiertotalouden tuomat mahdollisuudet ja vaikutukset eroavat alueittain, sillä tuotannon, kulutuksen ja kansainvälisen kaupan rakenteet ovat hyvin erilaisia eri puolilla maailmaa, samoin kuin luontoon kohdistuvat paineet.

Pohjoisella pallonpuoliskolla merkittävimmät positiiviset vaikutukset globaaliin luonnon monimuotoisuuteen saadaan aikaan siirtymällä kestävämpään kulutukseen, erityisesti vaihtoehtoisiin proteiineihin ja kiertotalouden mukaiseen tekstiilien käyttöön. Pohjoisen pallonpuoliskon kulutuksen muutos näkyisi ennen kaikkea maatalouden käyttöön tarvittavan maan vähenemisenä ja vähentyvinä maankäytön paineina latinalaisessa Amerikassa, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Intiassa.

Toisin kuin ruoka- ja maatalous sekä tekstiili- ja kuitusektoreilla, kiertotaloustoimet metsä- ja rakennussektorilla vaikuttavat pääasiassa paikallisesti: positiivinen luontovaikutus tapahtuu niillä alueilla, joilla toimia tehdään.

Kiertotaloudella voidaan samanaikaisesti pysäyttää luontokatoa ja hillitä ilmastokriisiä

Monet luontokatoa pysäyttävät kiertotaloustoimet vähentävät myös kasvihuonekaasupäästöjä. Kiertotalouden mahdollistama luonnon monimuotoisuuden vahvistuminen voi auttaa hillitsemään myös ilmaston kuumenemista esimerkiksi vähentämällä maankäytön päästöjä. Ilmaston kuumenemisen hillitseminen hyödyttää myös luontoa, sillä ilmastonmuutos on yksi viidestä hallitustenvälisen luontopaneeli IPBESin määrittelemistä luontokadon tärkeimmistä ajureista. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen arvioidaan nousevan kaikkein merkittävimmäksi luontokadon aiheuttajaksi.

Selvityksen mallinnus osoittaa, että siirtymä kiertotalouteen voi vähentää maankäyttöä ja maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi, ja jopa muuttaa maankäytön kasvihuonekaasupäästöjen lähteestä nieluksi. Pelkästään maankäytön muutoksen aiheuttama hiilinielun kasvu Euroopan unionin alueella riittäisi saavuttamaan komission ehdotuksen LULUCF-asetuksen vuosittaisesta 310 Mt CO2 nettopoistuman tavoitteesta vuoteen 2030 mennessä. LULUCF-asetus määrittelee laskentasäännöt EU:n maankäytön, maankäytön muutoksen sekä metsätalouden nieluille ja päästöille.

Esimerkiksi ruoka- ja maataloussektorilla kiertotalouteen siirtyminen vähentäisi maatalouden metaanipäästöjä lähes 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tulos havainnollistaa kiertotaloustoimien potentiaalia tarjota ratkaisuja sekä ilmastokriisiin että luontokatoon.

Kiertotalous lisää resilienssiä, luo työpaikkoja ja tuo kustannussäästöjä

Siirtymä kiertotalouteen lisää talouden resilienssiä vähentämällä riippuvuutta raaka-aineista, epävakaista markkinoista ja monimutkaisista toimitusketjuista.

Kiertotalouteen siirtyminen tarjoaa myös liiketoimintamahdollisuuksia ja luo työpaikkoja kaikilla tarkastelluilla sektoreilla. Siirtyminen vaihtoehtoisiin proteiineihin voisi vuosittain luoda maailmantalouteen 170 miljardin dollarin arvonlisän vuoteen 2030 mennessä ja peräti 500 miljardin arvonlisän vuoteen 2050 mennessä. Skenaariossa oletetaan, että tarvittavat investoinnit toteutuvat. Muutos voisi synnyttää globaalisti kolme miljoonaa uutta työpaikkaa vuosittain.

Kiertotalous tuo myös säästöjä tuottajille, jälleenmyyjille ja kuluttajille, kun resursseja käytetään tehokkaammin. Esimerkiksi puutavaran ja puuvillan kierrätys sekä ruokahävikin vähentäminen voivat jokainen tuoda yrityksille vuosittain kustannussäästöt, joiden suuruus on jopa 0,6–1,5 miljardia dollaria.

Miten eteenpäin?

Selvityksessä on tarkasteltu neljän sektorin kiertotaloustoimien potentiaalia pysäyttää maailmanlaajuista luontokatoa ja kääntää luonnon monimuotoisuus elpymisuralle. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kiertotalouden ratkaisupotentiaalia mallinnetaan vastaavalla tavalla. Analyysilla on rajoitteensa, ja sitä voidaan täydentää, kun ymmärrys kiertotalouden eri keinoista vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen kehittyy.

Selvityksen ulkopuolelle on rajattu merien ja makeiden vesien ekosysteemit. Sektorit on valittu arvioimalla niiden maankäytön muutosten aiheuttamaa luontokatoa. On mahdollista, että jos analyysiin otetaan mukaan maankäytön ohella muita luontokadon ajureita ja ekosysteemejä, näyttäytyy kiertotalouden ratkaisupotentiaali vieläkin suurempana. Selvityksen tavoitteena oli esitellä mahdollinen ja saavutettavissa oleva kiertotalousskenaario. Kiertotalousskenaarion oletusarvot pitävät sisällään merkittäviä muutoksia nykyisiin toimintatapoihin, mutta ovat toteutettavissa nykyteknologioilla.

Päättäjät voivat ohjata kehitystä kestävämpään suuntaan nostamalla kiertotalouden keskeisempään rooliin luontokadon ratkaisijana. Lisäksi päättäjien kannattaa priorisoida erityisesti kiertotaloustoimia, jotka hillitsevät samanaikaisesti sekä luontokatoa että ilmastonmuutosta. Tarkastelluista kiertotaloustoimista etenkin vaihtoehtoisiin proteiineihin siirtyminen ja ruokahävikin vähentäminen edistävät myös merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintää. Lisäksi kiertotaloudella voidaan vähentää maankäyttöä erityisesti biomassan tuotannosta.

Luonnon monimuotoisuutta voi parantaa vain ratkaisemalla sen haasteita globaalisti. Kiertotalousratkaisut voivat pysäyttää arvokkaan luonnon häviämistä myös toisella puolella maailmaa, missä menetämme nopeasti erityisen lajirikkaita alueita. Kiertotalousratkaisuilla Suomessa ja Euroopassa voidaan hillitä arvokkaimpien alueiden luontoon kohdistuvia paineita esimerkiksi vähentämällä liha- ja maitotuotteiden tai tekstiilien kysyntää.

Yritysten ja toimialojen kannattaa tarttua kiertotalouden mahdollisuuksiin ja vauhdittaa siirtymää hyödyntämällä olemassa olevia resursseja tehokkaammin. Yritys voi aloittaa tunnistamalla ja raportoimalla luontoriskinsä ja vaikutuksensa, minkä jälkeen se voi asettaa tieteeseen perustuvia tavoitteita luontotyölle ja hyödyntää kiertotaloustoimia näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Resurssien säästämiseksi ja tehokkaimpien toimien priorisoimiseksi yritysten kannattaa tunnistaa toimia, joiden avulla voidaan sekä vähentää päästöjä että pysäyttää luontokatoa. Yritysten tulisi myös pyrkiä vähentämään biomassan tuotannosta syntyviä maankäytön paineita, erityisesti ruoantuotannossa.

Päättäjät voivat ohjata kehitystä kestävämpään suuntaan nostamalla kiertotalouden keskeisempään rooliin luontokadon ratkaisijana.

Ota yhteyttä
Projektijohtaja, Globaali yhteistyö, Kestävyysratkaisut, Sitra

+358 (294) 618 287

Julkaisun perustiedot

Otsikko

Tackling root causes

Alaotsikko

Halting biodiversity loss through the circular economy

Tekijät

Tim Forslund (Sitra), Ashley Gorst, Charlie Briggs, Deven Azevedo, Robin Smale (Vivid Economics)

Julkaisupaikka

Helsinki

Julkaisuvuosi

2022

Julkaisija

Sitra

Sivumäärä

111 s.

ISBN (nid.)

978-952-347-278-5

ISBN (PDF)

978-952-347-259-4

ISSN (nid.)

1796-7104

ISSN (PDF)

1796-7112

Sarja

Sitran selvityksiä

Julkaisun numero

205

Mistä on kyse?