Mitä 1,5 asteen mukainen ilmastopolitiikka tarkoittaa EU:n päästökaupalle?

Tällä hetkellä EU:n tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 päästötasosta vuoteen 2030 mennessä. Nykyiset päästösitoumukset eivät riitä hillitsemään ilmastokriisiä. Ja tiukempia sitoumuksia ei voida saavuttaa ilman päästökaupan merkittävää uudistamista.

Tässä selvityksessä tarkasteltiin sitä, miten päästökaupan tavoitteiden tulisi muuttua, jos EU:n päästövähennystavoitetta kiristetään nykyisestä 40 prosentista 55 tai 60 prosenttiin vuoden 1990 tasosta. Lisäksi analysoitiin eri keinoja saavuttaa kunnianhimoisempi päästövähennystavoite. Keinoja analysoitiin sekä niiden päästövähennyspotentiaalin näkökulmasta että niiden poliittista toteutettavuutta arvioiden. Analysoitujen keinojen joukossa oli päästöoikeuksien määrän leikkaaminen, päästöoikeuksien minimihinta, ja ilmaisjaon ja ylitarjonnan vähentäminen, sekä päästökaupan laajentaminen.

Selvityksessä arvioitiin, kuinka paljon eri keinot vähentäisivät päästöjä ja kuinka helposti ne voitaisiin toteuttaa. Selvityksen perusteella tarvitaan kolmen keinon yhdistelmä:

1. Päästökattoa kiristetään niin, että se on linjassa uusien, tiukempien päästötavoitteiden kanssa
2. Markkinavakausvarantoa tehostetaan vähentämään päästöoikeuksien ylijäämää
3. Ryhmä edelläkävijämaita näyttää esimerkkiä järjestelmän vahvistamisessa ottamalla käyttöön lattiahinnan ja mitätöimällä päästöoikeuksia kansallisten toimenpiteiden esimerkiksi kivihiilikiellon seurauksena

Selvitys tarjoaa konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, jotka ovat poliittisesti toteutettavissa, ja joiden avulla voidaan vahvistaa EU:n päästökauppaa niin, että se kirittää EU:ta saavuttamaan Parisiin sopimuksen mukaiset tavoitteet. Toimenpiteiden toteutuminen vaatii kuitenkin vahvaa poliittista tahtotilaa niin Euroopan parlamentilta, jäsenvaltioilta kuin komissioltakin.