Jakso
Tulevaisuuspodcastin viidennessä jaksossa keskustellaan teknologiamurroksen suurista linjoista.
Sarja
Tulevaisuuspodcast
Julkaistu
1.4.2026
Tekoäly mullistaa yhteiskunnan perustaa – mutta miten, kenen ehdoilla ja millaisin seurauksin? Tässä tulevaisuuspodcastin jaksossa Jukka Vahti keskustelee Sitran projektijohtaja Laura Haleniuksen ja Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin strategiajohtaja Kirsi Karlamaan kanssa teknologiamurroksen suurista linjoista: Suomen vahvuuksista kriittisten teknologioiden kehittäjänä, julkisen sektorin ja yritysten kipupisteistä sekä siitä, miksi todelliset pullonkaulat löytyvät usein ihmisistä, johtamisesta ja rakenteista, eivät niinkään teknologiasta.
Jakso avaa konkreettisesti, miten kvantti, tekoäly, 6G ja avaruusteknologia kietoutuvat toisiinsa – ja miksi tämä konvergenssi muuttaa arkeamme nopeammin kuin huomaammekaan. Keskustelussa pureudutaan myös tekoälyn turvallisuusriskeihin, eurooppalaiseen teknologiasuvereeniteettiin, datakeskusten geopoliittiseen rooliin sekä siihen, mitä tarkoittaa rakentaa luottamuksen infrastruktuuri teknologisen murroksen keskellä.
Jakso tarjoaa ajattelemisen aihetta kaikille, jotka haluavat ymmärtää, missä teknologian, geopolitiikan ja yhteiskunnan rajapinnoilla juuri nyt mennään – ja mitä pitäisi tehdä, jotta Suomi voi menestyä murrosteknologioiden aikakaudella.
Jukka Vahti
Tekoäly sulautuu kaikkeen, teknologia muuttaa suhdettamme tietoon, murrosteknologiat mullistavat yhteiskuntaa ja taloutta ja teknologioiden yhteiskäyttö luo uusia mahdollisuuksia. Tervetuloa tulevaisuuspodcastin pariin. Tämä on meidän Megatrendi-jaksojen viides osa ja tällä kertaa käsittelyssämme on Sitran Megatrendiselvityksen teemoista teknologia, otsikolla tekoäly mullistaa yhteiskunnan perustaa. Minä olen Jukka Vahti Sitran ennakointitiimistä ja juonnan tämän jakson, jossa meillä on jälleen mukana mahtavat asiantuntijavieraat. Tällä kertaa Kasvua kriittisistä teknologioista -projektiin projektijohtaja Laura Halenius Sitrasta. Moi!
Laura Halenius
No moikka!
Ja teknologia- ja strategiajohtaja Kirsi Karlamaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista.
Kirsi Karlamaa
Moikka! Moikka!
Lämpimästi tervetuloa tulevaisuuspodcastiin teille molemmille. Tuossa meidän tuoreessa megatrendiselvityksessä tosiaan todetaan, että teknologian kehitys muuttaa yhteiskuntaa ja taloutta ja erityisesti tekoälyn lisääntyvä käyttö on nykyisen murroksen ytimessä. Jos tätä varsin laajaa aihepiiriä katsotaan Suomen näkökulmasta, niin Suomihan on varsin pieni maa, eikä me voida vaikuttaa läheskään kaikkiin asioihin tässä varsin turbulentissa toimintaympäristössä, Mutta toisaalta moniin asioihin me voidaan vaikuttaa. Meillähän on monelta tapaa hyvät lähtökohdat pärjätä kiristyvässä kilpailussa, meillä on vahvaa teknologiaosaamista, lupaavia ja kasvavia yrityksiä ja mehän ollaan yleisesti ottaen aika teknologiamyönteistä porukkaa. Mites Laura ja Kirsi, pitääkö tämä mun tässä nopeasti maalaama tilannekuva teidän mielestä paikkansa tai haluaisitteko täydentää jotenkin?
Mun mielestä oli tosi hyvä analyysi tästä nykyisestä tilanteesta, että meillähän on tosi vahvaa kilpailuetua näissä uusissa teknologioissa, kuten kvanttiteknologiassa, jossa tämä Greater Helsingin alue on just valittu maailman toisiksi parhaaksi ekosysteemiksi tekoälyssä. Meillä on esimerkiksi Silo, AMD ja konnektiviteetisessa meillä on Nokia 5G, 6G kehitys. Ehkä nyt sitten varsinkin, kun meillä on nyt tämä kasvat puolustuspanostukset, niin näillä kaikilla teknologioillahan on sitten myös tämä kaksikäyttöpotentiaali. Tämä luonnon meille jo nyt kasvua aika isostikin. Esimerkiksi tuon avaruuspuolella meillä juuri IceEye tuossa loppuvuodesta teki valtavat kaupat Saksan valtion kanssa, 1,8 miljardia euroa vähintään tämän kaupan arvo. Eli voidaan sanoa, että me ollaan kyllä aika hyvissä asemissa tällä hetkellä. Ja tietty näitä yrityksiä me tarvitaan sitten lisää, sitä kasvukulmaa.
Mites Kirsi, miltä kuulosti tilannekuva?
Siis kuulostaa oikein hyvältä sekä tämä Jukan kuvaus, että lauran täydennys näistä meidän kasvun kärjistä ja näistä kriittisistä teknologioista, joilla on mielestä syvää osaamista ja avaruusteknologiaa, kvanttia, 6G varsinkin. Mutta kun katsoo kuitenkin tätä mediassa käytävää keskustelua taloudesta, niin mä ehkä vähän suhtautuisin siihen kriittisemmin. Me ollaan kaikki omaksuttu se, että Suomi on vahva lähtökohtaisesti, että täällä on hyvää osaamista. Mutta mä oon edelleen sitä mieltä, että me ei välttämättä osata muuttaa aina osaamista tuottavuudeksi tai vaikuttavuudeksi tai arvonlisäksi. Ja erityisesti julkisella sektorilla, jota mä edustan, niin se näkyy siinä, että teknologiaa kyllä hankitaan, mutta sitten toimintatavat ja johtaminen ja mittarit ei muutu sillä samalla riittävällä nopeudella. Ja huolimatta näistä hienoista Lauran nostoista, niin kyllä tämä yrityspuolikin törmää osaamispulaan ja sitten se törmää siihen, että meillä on vähän hidas koulutusjärjestelmä tuottamaan niitä osaajia. Eli tavallaan niin kuin me puhutaan taloustilanteessa, että enemmällä vähemmän, mutta sitten pitäisi oikeastaan puhua, että enemmän fiksummin. Ja sitten tehdä myöskin rakenteellisia työkaluja, että ei pelkkää teknologiaa. Eli tavallaan tämä on ehkä se, että rakenteellisia muutoksia myöskin tarvitaan, että pelkkä teknologia ei auta eteenpäin huolimatta näistä hienoista lähdöistä, mitä meillä jo on.
Ja varmaan nyt kun maailma muuttuu hurjaa vauhtia tuntuu siltä, että viikossa tai kuukaudessa, saati vuodessa tapahtuu ja maisema vaihtuu varsin nopeasti, niin se sellainen omien vahvuuksien ja kehityskohteiden tunnistamisen tärkeys vaan korostuu entistä enemmän. Meidän megatrendiselvityksen pääluvut on rakennettu kukin sillä lailla, että kutakin teemaa on tarkasteltu ensinnäkin näiden kehityksen reunaehtojen kautta, sitten keskeisten muutosten kautta ja lopuksi vielä mahdollisuuksien kantilta. Tämän teknologia-aiheen kohdalla tällaiseksi kehitystä ohjaavaksi reunaehdoiksi on tunnistettu esimerkiksi se, että tämmöinen teollisuuspolitiikka on palannut näyttämölle, eli esimerkiksi se, että valtiot pyrkii nyt käyttämään myös teknologiaa entistä enemmän omien valtapyrkimystensä jatkeena. Toinen reunaehto on tietysti vähän itsestään selvästikin tämä erilaisten teknologioiden kehittyminen ja niiden saatavuus. Ja varmaan siihen voisi lisätä senkin, että miten eri teknologioita onnistutaan kaupallistamaan ja skaalaamaan. Ja sitten vielä viimeisenä kolmantena reunaehtona rapsassa nostetaan esille Suomen talouden näkymät, johon liittyy sellaisia asioita, mihin tuossa jo vähän viittasittekin. Osaavan työvoiman saatavuus, uudistumis- ja innovaatiokyky ja miten hyvin me otetaan käyttöön näitä uusia teknologioita. Ja toki yksi reunaehto on varmaan myös yritysten investointihalukkuus. Haluisitteko te täydentää tai napata kiinni näistä reunaehdoista jollakin tapaa? Miten nämä teidän mielestasi esimerkiksi näkyy suomalaisille teknologiayrityksille?
No tosi tärkeitä nuo sun nostamat reunaehdot ja ne on ihan keskiössä siitä, että miten päästään eteenpäin. Mutta ehkä tällä hetkellä suomalaiselle teknologiayrityksille on näkymä niin, että kaikki on ehkä epävarmuuden ja mahdollisuuksien yhtäaikaisuuden tilanne. Ja tavallaan se kaupallistuminen ja skaalaaminen, että meillä syntyy hyviä ratkaisuja kansainvälisesti ja harvoin niistä kuitenkin kasvaa niitä merkittäviä liiketoimintoja. Ja niin kuin mainitsit, se riittyy rahoitukseen ja se voi liittyä riskinottoon, mutta varmaan myöskin siihen, että onko tämä kotimarkkina riittävän rohkea ensimmäinen askel. Mulla on ilo vetää liikenne- ja viestintäministeriön nimittämään digipaneelia, jossa on näkemyksellisiä keskustelijoita ja siellä on tavoite löytää sellaisia ennalta löytämättömiä ratkaisuja tähän digitaaliseen yhteiskuntaan. Me ollaan paljon puhuttu siellä, että suuremmat pullonkaulat ei ehkä olekaan teknologisia, vaan ne on organisatorisia ja inhimillisiä. Me ollaan keskusteltu siitä, että meillä saattaa olla huono kyky lopettaa vanhaa ja huono valmius ehkä muutosjohtamiseen. Ja sitten meillä on liian vähän teknologista osaamista ylimmässä johdossa, no ainakin julkisella sektorilla, joka voi sitten johtaa siihen, että meillä on esimerkiksi huonoja tekoälyhankkeita. Ja sitten me saadaan massiivisia ICT-kustannuksia aikaan, mutta ei saada tuottavuusloikkaa. Ja itse asiassa tähän yhteen mä voisin lisätä yhdeksi reunaehdoksi tämän perusteella, niin johtamisen ja kyvyn tehdä valintoja. Eli me ollaan digipaneelissa puhuttu esimerkiksi siitä, että miten tämmöiset geneeriset taidot, ajattelu- ja ongelmanratkaisu- tai vuorovaikutus, niin ne on heikentynyt. Ja ilman niitä niin teknologiamurros ei kanna kyllä ollenkaan mihinkään, eikä pitkälle.
Tosi hyvä ihmisnäkökulma tähän, koska ihmiset näitä teknologioita kuitenkin loppujen lopuksi käyttää ja kehittää tai on käyttämättä ja kehittämättä. Mitäs Laura?
Joo, oikeastaan voisin Kirsi napata tuohon sun tosi hyvään analyysiin kiinni ja ehkä kyse on just siitä innovaatiokyvykkyydestä. Tämä on tietenkin julkisen sektorin haaste, mutta tietenkin myös näissä yrityksissä varmasti tarvittaisiin enemmän riskinottokykyä ja innovaatiokyvykkyyttä. Ja toisaalta sitten sellaisilla aloilla, joilla meillä on aika paljon sitä julkisen sektorin ostovoimaa ja julkisia hankintoja voitaisiin käyttää esimerkiksi meidän terveydenhuollossa, niin kyllä mä mietin, että esimerkiksi tuo terveysteknologiasektorilla, missä on aivan huikean hienoja tekoäly-startuppeja, niin meidän pitäisi jollain tapaa löytää niitä keinoja, joilla meidän hyvinvointialueet uskaltaisivat tai pystyisivät ostamaan ja kokeilemaan näitä uudenlaisia palveluja ja tuotteita, jotka sitten näiden potilaiden arkea helpottaa, ja toisaalta sitten varmasti toisi niitä kauheasti kaivattuja säästöjä. Mutta kyllä kun mä katson tuonne startup-kentälle, että jos miettii, että puhutaan vaikka teknologiayrityksistä, niin kyllä niissä on aika paljon sitä innovaatiokyvykkyyttä ja sitä riskinottokykyä, koska meidän startup-kentässä TKI-panostukset nousee tällä hetkellä 15 prosenttia vuodessa. Ja tämä kertoo mun mielestä nyt tosi hyvistä asioista, eli TKI-rahaa laitetaan ainoastaan silloin, kun ajatellaan, että ihan oikeasti voidaan saada jotain hienoa ulos myös tuotteina. Ja jos mä mietin vaikka sitä IceEye:ta, niin tässä on mennyt kymmenen vuotta, kun tämä yritys on kypsytellyt itseäni. Deep tech-yritykset usein on sellaisia, niin kestää aika paljon aikaa siinä tuotekehityksessä, mutta sitten kun ne saa sen tuotteen ulos ja skaalattua, niin sitten se tavallaan voi olla aika merkityksellinen asia meidän ihan siis kansantaloudellekin. Että jos tämä 1,8 miljardin euron kauppa on hyvä esimerkki siitä, että se on varmaan yksi Suomen isoimmissa kaupoissa, mitä ikinä on tehty.
Se on myös mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten jotenkin tässä ajassa tosi monet isot kehityskulut kietoutuvat toisiinsa. Että teknologiakehitys ei ole irrallinen siitä, että miten meidän turvallisuusympäristö kehittyy tai miten meidän markkinat Suomella tai Euroopassa kehittyy ja minkälaista kysyntää yhtäkkiä syntyykin, kun maailma muuttuu, mutta Kirsi ole hyvä.
Ei mä ajattelin kommentoida, että musta on ollut myöskin niin mielenkiintoista seurata IceEye:ta, että itse asiassa virasto antoi heille noin kymmenisen vuotta sitten ensimmäisen luvan piensatelliittilähettämiseen. Jotkut kehittyvät hitaasti ja sitten joillekin syntyy se markkina, mutta kyllä mäkin odotan tekoälystä, että sieltä tulee nopeita startup-lähtöjä ja ne mullistavat, niin kuin sanot, erityisesti sote-alueen ja mä toivon niin, että niin tapahtuu.
Joo ja jatketaan tuosta tekoälystä. Me ollaan sovittu, että puhutaan vähän muistakin teknologioista, mutta aloitetaan siitä tekoälystä, koska se on niin näkyvästi ollut viime vuosina esillä ja myöskin tuossa megatrendiselvityksessä se on esimerkkinä tällaisesta murrosteknologiasta, jolla odotetaan olevan yhteiskuntaa, arkea ja taloutta muuttavia vaikutuksia. En tiedä, miten te olette kokenut viime vuosien tekoälypöhinää. Itselleni on ollut ehkä pikkusen vaikeaa löytää ihan sellaista omaa luontevaa suhtautumistapaa kaikkeen siihen hypetykseen, mitä esimerkiksi LinkedInistä puskee päivin ja öin tästä aiheesta. Mutta en mä ihan osaa kytkeytyä niihin kaikkiin synkimpiin maailmanlopun kuvastoihin myöskään. Niin missä kohtaa janaa te ajattelette olevanne? Oletteko te niitä pöhisijöitä vai niitä tekoälypessimistejä? Laura, jos aloitat.
No, mä ehkä haluaisin lainata meidän presidentiltä tämän oman suhtautumiseni. Ja mä sanoisin, että mä olen tämmöinen arvopohjainen realisti tässä tekoälykehityksessä. Ehkä mä en ole nyt mikä tämmöinen hurmioituva hypetyyppi, mutta en mä myöskään suhtaudu pessimistisesti, mä näen tosi paljon mahdollisuuksia. Eli siis tämän tekoälyn mahdollisuudet on valtavat, mutta ne toteutuu vain, jos ne sidotaan selkeään arvopohjaan, vastuulliseen kehitykseen ja sitten siihen hyvään käyttöönottoon. Ehkä tässä viime aikoina on ollut aika monta tämmöistä isoa julkisuutta saannutta kohua, jotka ehkä kertoo siitä, että jos me intoudutaan liikaa sinne pöhisijöiden päätyyn, niin sitten me voidaan myöskin riskeerata aika paljon meidän ihan omaa turvallisuutta ja ihan talouttakin. Eli tämä näiden tekoälyagenttien Moltbook, tämä yhteinen some, jossa nämä tekoälyagentit keskustelivat keskenään ja vuotivat sitten sieltä esimerkiksi luottokorttitietoja ja henkilötunnuksia ja kaikkea tämmöistä tosi sensitiivistä dataa ehkä kertoo siitä, että kannattaa ehkä kaksi kertaa harkita ennen kuin sille omalle tekoälyagentille antaa semmoista sensitiivistä tietoa. Ja me jo tiedetään, että aika monessa yrityksessä on saattanut esimerkiksi vuotaa yrityssalaisuuksia, kun on käytetty näitä julkisia tekoälyapureita. Eikä ymmärretty sitä, että kun olet kerran sen sinne laittanut, se on julkista se data, minkä olet ikään kuin tekoälylle antanut. Vaikka sen hetkellä sä sait siitä ehkä itse jotain. Mutta arvopohjainen realisti.
Minä voisin sanoa, että minusta se pöhinä on tarpeellista silloin, kun haetaan johonkin asiaan energiaa ja tavoitellaan jotakin. Se on itse asiassa joskus varmaan ihan välttämätöntäkin. Voisin kuvailla, että minä välillä itse käyn siellä pöhisemässä, mutta sitten kun olen kuitenkin tällä turvallisuusviranomaispohjalta koko virkaikäni ollut, niin minulla on jalat tukevasti maassa silloin, kun mietitään niitä riskejä ja turvallisuutta. Tietysti tekoäly ei tule automaattisesti tee tuottavuusloikkaa ja se kuitenkin on sitten kiistaton, että se auttaa osana laajempaa kokonaisuutta meitä edistymään. Mä olen samaa mieltä Lauran kanssa, että tässä huumassa esimerkiksi CoPilotille on annettu pääsy organisaation ehkä luokiteltuunkin tietoon tai salassa pidettävään vahingossa. Tekoälyagentille annetaan varmuuden vuoksi pääsy erilaisiin paikkoihin ja toiminnallisuuksiin. Ja tavallaan me ei vielä oikein hahmoteta tässä meidän kiihkeässä kehityksessä, että mitä kaikkea me annetaankaan. Itse me tehtiin tästä raportti Tekoälyagenttien kyberturvallisuus, joka just tuli ulos. Siinä katsotaan just tätä turvallisuuskenttää ja mihin ei kannata lähteä. Mutta muutenkin tuossa tekoälyssä olennaista on se, että me ymmärretään, että mitä ongelmaa me ollaan sen kanssa ratkaisemassa. Ja ilman sitä se jää helposti PowerPoint-tasolle ja ei mitään synny ja se on irrallinen pilotti. Pitää ymmärtää, mitä sillä halutaan tehdä.
Joo ja toi on hirveän hyvä esimerkki, mikä tuli molempien puheenvuoroissa esille, että se tekoälyn uudenlainen toimijuus tuo meille tukun uudenlaisia turvallisuus- ja muita haasteita tai eettisiä valintoja, mitä pitää miettiä ja se on aika uudenlainen tilanne, koska aika harvoin aikaisemmin teknologialla on ollut tuon tyyppistä toimijuutta. Mutta nyt kun tässä jo turvallisuuteen viitattiin ja kun me on nähty, että tämmöinen geopolitiikka ja geotalous myöskin kietoutuu tällä hetkellä näihin teknologiakysymyksiin tiiviimmin kuin mitä me varmaan vielä kymmenen vuotta sitten, 20 vuotta sitten olisi ikinä osattu kuvitella, niin viime viikkoina ja kuukausina on paljon puhuttu siitä, että nyt Euroopan pitäisi herätä ja alkaa toimia ja käyttäytyä kokonsa edellyttämällä tavalla, jotta me ei oltaisi esimerkiksi niin riippuvaisia amerikkalaisesta teknologiasta. Millä mielellä te olette viime viikkoina seurannut uutisia siitä, kun eri puolilla Eurooppaa on nyt ymmärtääkseni ihan oikeasti alettu kehittää tämmöisiä eurooppalaisia vastineita yhdysvaltalaisille digipalveluille? Esimerkiksi Ranska pyrkii korvaamaan valtiohallinnossa Teams ja Zoom-palvelut kotimaisella tai eurooppalaisella vaihtoehdolla. Mitä mieltä tästä?
No tietysti olen seurannut silmä tarkkana ja uskon, että moni muukin on ja uskon, että on kyse tuosta, että miten me vähennetään ylipäätään riippuvuutta erilaisten toimijoiden alustasta. Mutta tämmöinen täysin teknologinen omavaraisuus mun mielestä ei ole enää tässä maailmassa realistista ja onko edes järkevä tavoite. Sen sijaan pitäisi tehdä modulaarista suverinteetin arviota. Se olisi paljon kiinnostavampi ratkaisu, että me tunnistettaisiin ne kriittiset kohdat, kriittinen infrastruktuuri, data, identiteetti ja niin edelleen. Ja sitten meidän täytyisi väittää, että mihin me todellisesti halutaan oma päätösvalta ja missä asioissa meillä pitää olla erilaisia vaihtoehtoja. Että semmoinen liian tiukka teknologinen eristäytyminen voi heikentää myöskin tätä länsimaista yhteistyötä ja sitten se voi johtaa yksittäisesti markkinoiden fragmentoitumiseen. Ja en tiedä olisiko se edes pitkässä pelissä meidän turvallisuuden kannalta järkevää. Että jos me ei olla niissä isoissa pöydissä, missä päätetään ja puhutaan teknologiasta, niin se voi olla haittakin. Tai sitten Euroopan pitäisi tehdä jotenkin niin isoja tekoja, että sillä olisi riittävä kriittinen massa, että muut olisi meistä riippuvaisia, joilla me oltaisiin edelleen siellä pöydissä puhumassa teknologiasta. Ja sitten toisaalta, jos me ei olla teknologiajättien asiakkaita, niin meillä ei ole mitään vaikutusvaltaa siihen, mitä tulee tapahtumaan.
Mutta onhan se erikoinen tilanne nyt, kun tässä maailman tilanteessa katsoo, että kokonaiset valtiot käytännössä pyörii vaikka Microsoftin alustoilla tai näin poispäin. Varmaan tämä maailmanmuutos on vähän päässyt monet tahot yllättämään, että hetkinen, että tätä olisi voinut matkan varrella vähän miettiä toisin. Ehkä siinä vähän voisi olla lisää sellaista markkinaehtoisuutta, että olisi oikeasti niitä vaihtoehtoja, mutta ehkä ne löytyisi niistä moduleista.
Niin pitäisi ennakoida.
Kyllä, ja puhutaan siitä kohta. Mitäs Laura?
Joo, siis mä oon ehdottomasti Kirsi sun kanssa samaa mieltä, että vaikka tämä keskustelu on mun mielestä ollut todella tervetullutta, että me aletaan keskustelemaan siitä, että kuinka riippuvaisia me oikeasti ollaan näistä digijättien palveluista, niin siitä huolimatta meidän tavoitteen ei pitäisi olla se, että me ollaan täysin irtautuneita pelkkien eurooppalaisten vaihtoehtojen varassa. Mutta mikään markkina ei ole kauhean hyvä silloin, kun siellä on yksi tai kaksi toimijaa. Ja sen takia meidän pitäisi nyt pystyä vähän ehkä niitä eurooppalaisia pelureita suosimalla rakentamaan näitä eurooppalaisia vaihtoehtoja, jotka sitten pystyisi kilpailemaan näiden perinteisempien digijättivaihtoehtojen rinnalla. Ja mun mielestä hyvä esimerkki on meidän maksukortit. Jos katsoo, itselläkin on useampi maksukortti lompakossa, mutta ne kaikki on joko Visa tai Mastercard. Ja nyt kun Venäjälle asettiin pakotteita, niin me huomattiin, että aika nopeasti yhteiskunta on aika polvillaan silloin, jos meiltä vaikka lähtee Visan ja Mastercardin palvelut. Ja tässä on mielestäni esimerkiksi Euroopalle sellainen strateginen kehityskohta, että meidän pitäisi vähän katsoa sitä, että mitkä olisi tämmöisiä eurooppalaisia vaihtoehtoja maksamiselle. Koska se olisi myös jokaisen kuluttajan etu, että meillä olisi vaihtoehtoja, koska tällä hetkellä Visa ja Master ovat myös aika kalliita vaikka pienille yrittäjille. Eli kilpailu on mielestäni se, mikä markkinalla kannattaa ja se usein myös tuo meille kuluttajille etuja. Samalla se myös yrityksien turvallisuutta lisää, kun jos yksi palvelu ei ole enää saatavilla, niin pystyy myös valitsemaan jonkun toisen. Ja tällä hetkellä ihan näin ei ehkä ole.
Tuo maksukorttiesimerkki on varmasti hyvä esimerkki myös siitä, miten tiukasti meidän arkeen nämä eri teknologiaratkaisut on jotenkin integroitunut. Että ne ei ole enää vaan asioita tuolla jossain päättäjien pöydissä, vaan meidän arjessa läsnä joka päivä. Hei, laajennetaan keskustelua pikkusen tekoälystä ja geopolitiikasta, jotka nyt ei ihan pieniä aiheita ole nekään. Yhtenä teknologiakehityksen ehkä tämmöisenä kiinnostavimpana ulottuvuutena tuolla megatrendiselvityksessäkin mainitaan teknologioiden yhteiskäytön näkymät. Ja tästä ainakin mun mielestä puhutaan ehkä julkisuudessa suht vähän. Ja jotenkin mä veikkaisin, että yksi syy siihen näkyvyyden tai keskustelun vähäisyyteen voi olla se, että nämä murrosteknologiat, monet, puhuttiin sitten kvantista tai tekoälystä tai 6G:stä tai mistä tahansa, niin ne on jo itsessään kohtalaisen monimutkaisia tavallisen tallaajan hahmottaa. Ja sitten vielä monimutkaisemmaksi se homma menee, kun ruvetaan puhumaan tästä yhteiskäytöstä, eli mitä nämä teknologiat voisivat tehdä yhdessä. Olisiko teillä jotain hyviä arkijärkisiä esimerkkejä siitä, että mitä tämän niin sanotun teknologiakonvergenssin suhteen kannattaisi pitää silmällä ja mitä tulevaisuudessa siintää, jos Kirsi vaikka aloittaa?
Mä ajattelen, että tekoäly on tämmöinen teknologian supervoima ja se tulee lonkeroitumaan ja uimaan muihin teknologioihin. Se on jo meidän laitteissa ja se on jo meidän ohjelmistoissa, että se menee horisontaalisti kaiken läpi. Esimerkiksi meidän tämä uusi 6G-mobiiliteknologia, niin sehän muuttaa sitä, että tekoäly ei ole sen osalta enää pilvessä eikä missään erillisessä järjestelmässä, vaan se on aidosti osa sitä mobiiliverkkoa. Se tarkoittaa sitä, että se verkko pystyy reaaliaikaisesti ennakoimaan, priorisoimaan ja reagoimaan tilanteeseen itse. Oli sitten kyse vaikka liikenteestä tai terveydenhuollon tapahtumasta. Ja myöskin tulevaisuudessa tähän 6G-teknologiaan voidaan yhdistää kvanttiteknologia, joka pystyy optimoimaan tietoliikennettä, joka tekee siitä käytännöstä reaaliaikaista. Odotan tosi paljon siitä, mitä tulevaisuudessa osa 6G on. Ja siinä on myöskin se avaruuskomponentti mukana. Se on todellinen teknologio-yhteenliittymä. Ja sitten toinen, mistä myöskin puhutaan jonkun verran on nämä digitaaliset kaksoset. Jos me halutaan mallintaa kokonaisia kaupunkeja tai liikennejärjestelmiä tai vaikka sääilmiöitä reaaliaikaisesti, niin käytännössä niitä pystyy verkkojen avulla käyttämään 6G-verkon kautta nopeana päätöksenteon lähteenä. Eli 6G mahdollistaa tämmöisen reaaliaikaisen datan simuloinnin ja päätöksenteon ja ne tapahtuu käytännössä samanaikaisesti. Eli ehkä 6G on se hybriditeknologioiden yksisarvinen tällä hetkellä.
Pystyykö tota vielä vähän konkretisoimaan sillä, että onko jotain käytännön esimerkkiä jostain asiasta, että miten se toimii tällä hetkellä ja millä tavalla se toimii ihan käytännössä eri tavalla 6G:n ansiosta?
Tamperehan on esimerkiksi cityverseä kehittää, sitä virtuaalimaailmaa ja sitä, että me saadaan sellainen, ihmiset saavat vaikka immersiivisen kokemuksen, että sä olet ihan tavallaan siinä tilassa ja hetkessä, niin sen tyyppisiin asioihin. Ja sitten se, että tieto liikkuu reaaliajassa, että meidän nykyverkossa on viiveitä ja kapasiteetti ei riitä, niin ehkä sen kaltaisia asioita. Ehkä se taas longerointuu meidän elämään niin, että me ei huomata sitä, että asiat vaan muuttuu reaaliaikaisemmaksi. Meillä on tämmöisiä on-demand-pyyntöjä ja meille räätälöidään tämmöistä reaaliaikaista kokemusta. Se voi mennä niinkin.
Mitäs Laura?
Joo, siis toi oli todella hyvä esimerkki sellaisissa asioissa, jotka tapahtuu vähän niin kuin sen yhteiskunnan taustalla, jota me ei huomatakaan. Mutta ehkä semmoisista esimerkeistä, mitä me ehkä huomataan siitä teknologisesta konvergenssista, että me ei puhuta siitä konvergenssista sen takia, että se näyttäytyy usein meillä palveluina. Ja vaikka matkapuhelin tai älypuhelin on ehkä semmoinen klassisin esimerkki teknologisesta konvergenssista, kun erilaiset teknologiat tulee yhteen laitteeseen ja sitten meillä on jotain uudenlaisia palveluita, joita me pystytään hyödyntämään. Ja toinen esimerkki on varmaan terveydenhuollosta. Eli kun me lähdetään mittaamaan, me pystytään mittausdataa yhdistämään tekoälyä data-alustoihin, niin tämä mahdollistaa ennakoivaa terveydenhuoltoa. Olen ymmärtänyt esimerkiksi, että vaikka sydänkohtauksia pystyttäisiin ennakoivasti huomaamaan ennen kuin se kohtaus tulee ihmisille, jos me hiukan onnistuttaisiin näissä mittaustuloksissa ja hyödyntäisiin dataa sitten paremmin. Ja ehkä myöskin tämmöinen keskustelu kaupan alalta, että me ollaan pitkään jo puhuttu siitä, että kaupan alalle tulee varmaan jossain vaiheessa robotteja ja ne korvaa sitten ihmiset. Mutta aika pitkään se robotiikka tietenkin teknologiana on epämatuuria ja itse olin tuossa juuri tutustumassa tämmöisiin uusimpiin robotiikkainnovaatioihin. En vielä sitä vaikka sitä viikkausrobottia itselleni ostaisi tai siellä kaupan alalla ne on vähän kömpölöitä vielä, mutta aika nopeasti se robotiikka kehittyy. Mutta mikä siitä tekee sitten sellaista, että vaikka meidän pieni K-kauppa voisi ottaa sellaisen käyttöön, on 3D-printtaus. Eli sitten robottien valmistamisesta tulee edullisempaa, jolloin se on useamman ihmisen saatavilla se teknologia. Eli tämän tyyppisiä esimerkkejä.
Toistaiseksi vielä viikkaillaan niitä vaatteita itse, mutta noin muuten tuntuu, että jotenkin sellaiset asiat, mitkä vielä hetki sitten oli ihan scifiä, niin ne saattaa olla jossain jo nyt totta tai ainakin ihan hetken päästä. Jos tosiaan joku ihminen parinkymmenen vuoden takaa tulisi katsoa tätä nykymeininkiä, niin varmaan yllättyisi monilla tavoilla. Hei, minkälaisena te näette ennakoinnin roolin tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa ja nopeasti kehittyvien teknologioiden aikakaudella? Kysyn tätä nyt ihan virankin puolesta, mutta kiinnostaa muutenkin.
No ei varmaan tässä tulevaisuustalossa voi olla töissä, jos ei sano, että tämä ennakoinnin merkitys kasvaa entisestään. Ja etenkin mä ajattelen niin, että jos me puhutaan vaikka tässä teknologiasektorista, niin MI 5:n johtaja tuossa totesi joitain aikoja sitten, että jos työskentelet teknologia-alalla, vaikka et ole kiinnostunut geopolitiikasta, niin geopolitiikka on kiinnostunut sinusta. Niin tässä ennakoinnissa on tosi tärkeää, että me ei keskitytä yhteen sektoriin, eli kun puhutaan ennakoinnissa, niin me ei keskytä pelkästään teknologiaennakointiin, vaan siihen, että me yhdistetään näitä erilaisia ennakoinnin alueita, esimerkiksi geopolitiikka, teknologia, ympäristö toisiinsa, katsotaan näitä ristikkäisvaikutuksia. Ja toinen, mitä me tarvitaan, on sitten tietenkin se, että me kutsutaan saman pöydän ääreen eri puolilta meidän yhteiskuntaa olevia ihmisiä keskustelemaan. Eli ei pelkästään teknologian kehittäjät keskustele keskenään, vaan ottaa niitä politiikkoja ja tutkijoita ja teknologian kehittäjiä ja ihmisoikeusaktivisteja ja saman pöydän ääreen keskustelemaan. Ja sehän on just Kirsi sitä, mitä te olette digipaneelissa tehnyt.
Joo, olen kanssa tosiaan samaa mieltä ja itse asiassa minunkin tehtäväkuvaan kuuluu ennakointia. Ollaan itse asiassa just tehty kyberturvallisuuden skenaariot vuoteen 2030 ja siellä on just tämä menetelmä, että ei niitäkään katsota… Se geopolitiikka on tosi merkittävä, että se ei pelkkä teknologia, vaan myöskin se luottamus on ihan keskeinen juttu. Mielestäni on merkitystä myös sitä, että kuka puhuu ennakoinnista, että tavallaan miten yhdessä niin kuin mainitsit akatemian ja yliopistomaailman, että me yhdessä hahmotetaan sitä tulevaisuutta ja mikä on toivottavaa. Tässä hetkessä me ajatellaan, että jokin asia on väistämätöntä ja me ei nähdä. Kyllä se ennakoon yksi tapa on tuoda menetelmällisesti uusia näkökulmia. Sitä mä pidän todella arvokkaana, että me nähdään jotenkin tämän sumun läpi. Eikä tavallaan se teknologia ollenkaan yksin määrää sitä tulevaisuutta, että tavallaan se teknologiakin kytkeytyy erilaisiin yhteiskunnan rakenteisiin ja valintoihin ja arvoihin, niin kuin Laura on tässä tuonut esiin, että arvopohjaisuutta. Ja sitten se, että meillä on mahdollisuus myöskin vaikuttaa, että meillä saattaa olla enemmän vaikuttamisen paikkoja kuin me luullaankaan. Ja se on myöskin ennakoinnin tehtävänä ehkä myöskin auttaa tekemään näitä ja näkemään niitä kytkentöjä ennen kuin me lukitaan itsemme johonkin näkemykseen tai johonkin polkuun, jota me ollaan luultu, että se on yksi ja ainoa.
Joo ja tuohon liittyen itse olen paljon miettinyt sitä, että varsinkin tässä teknologiakehityksessä, jos nyt ajatellaan vaikka sosiaalista mediaa tai mitä tahansa, niin aika pitkältihän nämä uudet teknologiat on vaan tullut meille aika lailla annettuna, eikä me olla missään kohtaa kauheasti päästy itse ottamaan kantaa, että minkälaista somea, informaatioympäristöä tai muitakaan teknologioita me halutaan, niin ehkä siinä se sellainen erilaisten tulevaisuuksien kuvittelun kyky, jos jossain, olisi todella arvokasta, jotta meillä olisi oikeasti niitä valinnanpaikkoja ja mahdollisuuksia saada ääni kuuluviin tässä hetkessä. Sitähän tuossa myös noilla megatrenneillä on pyritty tekemään, eli luoda sitä muutoksen isoa kuvaa. Otetaan tähän väliin teille tuolta edellisestä ympäristöaiheisesta jaksostamme lähetetty kysymys, jonka lähetti teille Sitran ohjelmajohtaja Outi Haanperä ja Nordean vanhempi ilmastoasiantuntija Matti Kahra. Ja kysymys kuului näin.
**Kasetin kelauksen ääntä**
Matti Kahra
Mä haluaisin ehkä kysyä sitä, että miten he arvioivat tavallaan tämmöisellä vaa’lla nyt sen tekoälyn toisaalta uhan ikään kuin ympäristö- ja resurssipaineen ja vaikka energia- ja materiaalikulutuksen ja sitten toisaalta näiden ratkaisujen suhteen, että kumpaan se vaaka kallistuu heidän mielestään tällä hetkellä. Tämä on tosi iso keskustelunaihe tällä hetkellä ja vaikuttaa niin moneen asia.
Mitä ajatuksia Kirsi herää tästä kysymyksestä?
On tosi iso ja laaja kysymys. Varmaan niin kuin kaikki me tiedetään, niin tekoälyllä on kaksi puolta. Se vaatii paljon energiaa ja se voi lisätä datakeskusten ympäristökuormaa. Ja se on varmaan ehkä se, mikä tuossa mediassa on nyt näkynyt. Mutta sit tää tarjoaa myöskin erittäin voimakkaita työkaluja energian käytön optimointiin tai uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Tai se, että miten me seurataan ilmastonmuutosta tai kuinka me sitä torjutaan. Ja mun mielestä ehkä se ydinkysymys tuossa tekoälyn käytössä olisikin, että miten me ohjataan sen käyttöä niin, että se mahdollistetaan ja valjastetaan nimenomaan ilmasto- ja ympäristötavoitteiden tueksi. Että ehkä semmoinen keskustelu puuttuu, että millä tavoin tekoälyä käytetään, jotta nämä tavoitteet saadaan katsottua ja tuettua. Että tavallaan se on ympäristöhaaste, mutta sillä on merkittäviä työkalut valjastaa energian käyttöä ja tukea tällä tavalla ilmastoa. Että ehkä en ole tämän alan asiantuntija, mutta näin mä jotenkin näkisin. Ehkä vielä puuttuu se, että no miten me sitten käytetään sitä tähän asiaan.
Mitäs ajatuksia kiertokysymys herätti Laurassa?
No Kirsi tässä todella hyvin nyt niin kuin tiivisti ja en oikeastaan halua toistaa, mitä just sanoit. Kysymys on tosi monimutkainen, mutta ehkä minä sellaisen näkökulman tähän vielä nostaisin, että nämä datakeskukset, jotka ovat tavallaan sitä infrastruktuuria, mitä sitten tämä tekoäly toimiakseen tarvitsee, niin Suomihan on tosi hyvä paikka niille, koska meillä on aika hyvä sähköverkko, meillä on puhdasta energiaa ja sitten meillä on kylmä ilmasto. Ja sen lisäksi, mistä mun mielestä vähemmän puhutaan, niin meillä on tosi hyvää TKI-toimintaa Suomessa liittyen näihin datakeskusten tämmöisiin energiatehokkuuteen liittyviin ratkaisuihin. Ja tässä on tosi paljon vientipotentiaalia. Ja mun mielestä meidän pitäisi katsoa näitä datakeskuksia osana vaikka meidän energiajärjestelmää. Että ne voi olla semmoisia paikkoja, joilla me saadaan joustoa, mutta sitten myöskin että hukkalämpöä pystää käyttämään vaikka kaukolämpönä. Ja nämä on semmoisia kiinnostavia mahdollisuuksia Suomelle ja suomalaisille yrityksille.
Eli meillä on hyvät pohjat tehdä tämmöisiä vähän edelläkävijäratkaisuja, joille voisi sitten olla kysyntää muuallakin. Kiitos tästä ja toivottavasti Outi ja Matti siellä jossakin nyt kuunteli, kun saivat vastauksia kysymyksiinsä. Otetaan tähän loppuun vielä sananen uuden yhteiskuntasopimuksen tarpeesta. Sehän esitetään tuossa megatrendiselvityksessä jonkunlaisena johtopäätöksenä tai lopputulemana. Ajatus siitä, että nyt kun meillä on maailmassa megatrendien kautta niin paljon asioita liikkeessä ja muutoksessa, niin me oikeastaan tarvittaisiin tällainen uusi yhteiskuntasopimus, jolla tässä kohtaa tarkoitetaan tällaista jaettua ajatusta siitä, että millainen on yhteiskunnan lupaus tulevaisuudesta, miten valta ja vastuu jakautuu, miten me vastataan yhdessä aikamme haasteisiin. Me käsitellään tätä aihetta tarkemmin tuossa seuraavassa jaksossa, mutta mä kysyisin, että mitä ajatuksia teille ehkä herää tästä yhteiskuntasopimusaiheesta teknologian näkökulmasta ja haluaisitteko te heittää jotain kysymystä sinne seuraavaan jaksoan?
Mä itse mietin tässä sellaista asiaa kuin luottamus. Eli me eletään aika myrskyistä aikaa ja meidän yhteiskuntahan pohjautuu luottamukseen ja teknologian käyttö pohjautuu luottamukseen. Minua kiinnostaa luottamuksen infrastruktuuri, eli miten me varmistaan tämmöinen reilu, läpinäkyvä, turvallinen ja mahdollisuuksien tasapuolinen jakautuminen, joka on sitten tavallaan tämän luottamuksen perusta. Ja kun tämä teknologia itsessään ei ratkaise oikein kaikkia ongelmia, niin millaiset pelisäännöt ja arvot me rakennetaan, että meidän yhteiskunnassa säilyy se luottamus, jolle se teknologian toimivuus voi rakentua. Tällainen pieni kysymys sinne.
No niin, sehän menee jakso rattoisasti siinä sitten, kun mietitään tuota. Kiitos tästä kysymyksestä. Mitäs Kirsille tuli mieleen?
Ehkä minä… Tuo oli erinomainen nosto, olisi itsekin valinnut tuon luottamuksen. Ehkä minä ajattelen sitä yksilöä ja kansalaista. Minua mietityttää se, että teknologinen muutos etenee nopeammin kuin se tapa, jolla kaikki ne vastuut ja hyödyt ja riskit jakaantuu yhteiskunnassa. Ja meille on annettu, tavallaan se vastuu muutoksesta on vallunut yhä enemmän yksilölle, että meidän pitää päivittää jatkuvasti meidän osaamista, meidän pitää jatkuvasti pysyä mukana digipalveluissa ja niiden kehittymisessä. Meidän täytyy ymmärtää tekoälyn vaikutuksia ja sitten meidän täytyy kantaa myöskin se riski, että jos me pudotaan siitä kelkasta, niin sitten tavallaan samaan aikaan teknologian tuottama arvonlisa siirtyy sinne teknologiajäteille ja isolle toimijoille ja yritykselle, niin onko reilua, että tavallaan nämä vaatimukset menevät niin yksilötasolle, että miten me varmistetaan, että ihmisellä on todellinen kyky pysyä mukana, ei vain periaatteessa, vaan ihan käytännössä. Että se mietityttää.
Hyviä kysymyksiä. Mä pääsen näitä ruotimaan yhdessä ennakointikollegojen kanssa sitten tuossa tämän megatrendijaksojen päätösjaksossa. Otetaan vielä ihan vihoviimeisenä kysymyksenä tämmöinen villi kortti -kierros. Haluaisin kuulla teiltä jostain teknologiaa liittyvästä villistä kortista. Eli joku yllättävä, hullu, epätodennäköinen kehityskulku, josta vähemmän puhutaan. Aloittaako vaikka Laura?
No mulla on aika montakin villiä korttia. Mä heitän sulle Jukka vaikka kolme. Yksi mun villeistä korttista voisi olla tämmöinen kvanttiteknologian nopea läpimurto. Mitä se tarkoittaisi meidän kyberturvalle, koska se murtaisi sen perustan hetkessä ja me tiedetään jo tällä hetkellä, että aika monet toimijat, ei välttämättä aina ystävälliset toimijat, kerää jo dataa, jonka ne ajattelee, että sitten tämä kvanttiteknologian murros tulee, niin he sitten lukevat. Mitä tämä tarkoittaa? Toinen villi kortti liittyy energiavarastoinnin mullistukseen. Mitä jos me keksittäisiin tämmöinen uudenlainen esimerkiksi fuusioenergia, joka me pystytään skaalaamaan? Mitä se tarkoittaisiin meidän yhteiskunnalle ja esimerkiksi tekoälyn kehitykselle? Ja kolmas on tämmöinen datakeskusten geopoliittinen rooli, eli Suomesta voi kylmän ilmaston ja puhtaa energian vuoksi tulla Pohjois-Euroopan kriittinen AI-infrastruktuurikeskittymä, mikä muuttaisi asemamme teknologiatalouden kartalla merkittävästi ja mahdollisesti myös parantaisi meidän tämmöistä kokonaisturvallisuutta. Tämmöiset kolme tuli mieleen.
No niin, kiinnostavia nostoja ja hyvä sekoitus vähän tällaista toivoa ja vähän dystopiaa ja vähän kaikenlaista. Mites Kirsi villit kortit?
Ei minulla ollut noin monta eikä noin teknologiapainotteisia. Mä taas ajattelen, että mitä jos tehokkuusloikan sijaan, niin me kohtaamme tämmöisen legitimiteettikriisin, että ihmiset ei vastusta teknologiaa siksi, että se ei toimi, vaan ihmiset alkaa kokemaan, että se ei palvele heitä. Että miten pitkälle mennään algoritmeissa profiloinnissa. Miten ne ihmiset lopulta tekee niiden asioiden kanssa. Se ei välttämättä ole digipalveluiden tietoinen vähättely tai työelämästä vetäytyminen, mutta tavallaan se haaste ei ole ehkä teknologinen, vaan sen ehkä luottamuksen merkitykselle liittyvä, mitä Laura säkin nostit. Ja tavallaan se luottamuksen merkitys on jotain sellaista, mitä ei ratkaista koodilla eikä kvanttiteknologialla eikä tekoälyllä. Tämmöistä olen funtsinut.
Kiehtova ajatus ja varmaan sellainen, mitä myös teknologian kehittäjien pitää yhä enemmän miettiä, että mikä se toiminnan tarkoitus ja oikeutus ja rooli on. Hei suurkiitos teillä molemmilla, että pääsitte tulevaisuuspodcastin vieraiksi.
Ensi kerran me varmaan Kirsin kanssa lähetetään meidän tekoälyagentit tänne podcastiin.
Näin me tehdään muuten!
Jää nähtäväksi. Kiitos myös kaikille kuuntelijoille, että kuuntelitte. Kaikki tulevaisuuspodcastin uudet ja vanhemmatkin jaksot löytyvät paitsi Sitran sivuilta myös Spotifysta ja Apple-podcasteista hakusanalla tulevaisuuspodcast. Kiitos ja kuuntelemisiin!