Ilmastotoimissa, luontokadon torjumisessa ja vihreässä siirtymässä on otettu ensimmäisiä askeleita, mutta viime aikoina poliittinen ilmapiiri vihreän siirtymän välttämättömyydestä on muuttunut mullistavasti. Yhdysvallat haraa vastaan ja tukee fossiilisten polttoaineiden käyttöä, ja EU:ssakin vihreä siirtymä ei ole enää samalla tavalla politiikan keskiössä. Toisaalta Kiinassa päästöt ovat kääntyneet laskuun, vaikka talouskasvu on jatkunut, koska uusiutuvaan energiaan on investoitu massiivisesti. Suomen ja EU:n kannalta oman lisänsä jännitteeseen tuo tarve lisätä omavaraisuutta energian ja resurssien suhteen, mikä voi tukea siirtymistä uusiutuvaan energiaan ja kiertotalouteen. Pitkän aikavälin näkökulmasta on selvää, että ilmasto- ja ympäristötoimissa viivyttely vain sysää meidät keikahduspisteiden yli ja vie pohjan tulevaisuuden hyvinvoinnilta. Seuraavan kymmenen vuoden aikana nähdään, millaiselle polulle päädymme, mihin Suomen pitää varautua ja millaisen roolin voimme ottaa osana globaalia kestävyyssiirtymää. Luonnon ja resurssien suhteen keskeinen kysymys siis on, miten uudistamme yhteiskunnan sellaiseksi, että se lisää luonnon elinvoimaa, ei heikennä sitä niin kuin nyt.