uutiset
Arvioitu lukuaika 3 min

Laman päättyminen ei yksin pelasta kotimaista vientiteollisuutta

Sitra jatkaa Suomen tulevaisuutta koskevaa keskustelua uudessa Teollinen Suomi – tuotannon uudistuminen kriisin jälkeen -kirjassa. Teoksen alkusysäyksenä toimi syksyllä 2008 alkanut maailmanlaajuinen talouskriisi, jonka lopulliset vaikutukset suomalaiseen teollisuuteen koetaan vasta myöhemmin. Kirjanjulkistamis- ja keskustelutilaisuus pidettiin Helsingissä 9.6.2010.

Julkaistu

Sitra jatkaa Suomen tulevaisuutta koskevaa keskustelua uudessa Teollinen Suomi – tuotannon uudistuminen kriisin jälkeen -kirjassa. Teoksen alkusysäyksenä toimi syksyllä 2008 alkanut maailmanlaajuinen talouskriisi, jonka lopulliset vaikutukset suomalaiseen teollisuuteen koetaan vasta myöhemmin. Kirjanjulkistamis- ja keskustelutilaisuus pidettiin Helsingissä 9.6.2010.

Tänään julkaistussa Teollinen Suomi -kirjassa selvitettiin, onko Suomessa toimivilla teollisuusyrityksillä tulevaisuutta maailmanlaajuisen talouskriisin jälkeen. Kirjan pääviesti on selvä: nykyiset teolliset työpaikat vähenevät ja työpaikkojen luonne muuttuu. Kaikkia jo menetettyjä kymmeniätuhansia työpaikkoja ei tulla saamaan takaisin. Näin näkevät teoksen kirjoittaneet teollisuustalouden professori Eero Eloranta, tutkimusjohtaja Jukka Ranta, sijoitusjohtaja Pekka Salmi ja toimitusjohtaja Pekka Ylä-Anttila.

Suomi on yksi maailman teollistuneimpia maita ja sen teollisuus on aikaisemmissa murroksissa kyennyt uusiutumaan. Väistyvän tuotannon tilalle on aina noussut uutta tuotantoa. Teollisuus on suomalaisten hyvinvoinnin kannalta edelleen keskeisessä asemassa, ja sen on pystyttävä muuttumaan. Ei vain maatamme koetelleen laman seurauksena, sillä voimakas ja väistämätön rakennemuutos johtuu ainoastaan osittain lähimenneisyydessä koetusta talouden alamäestä.

Vähäpuheinen kansa luo yhteyksiä kaikkialle

Teollinen Suomi -kirjan julkistustilaisuudessa teoksen tekijät sekä muut alan asiantuntijat yleisön myötävaikutuksella pohtivat keinoja, joilla suomalainen teollisuus saisi kipinää uuteen nousuun. Paneelin jäsenet olivat Kemira Oyj:n Harri Kerminen, Palkansaajien tutkimuslaitoksen Jaakko Kiander, Konecranes Oyj:n Pekka Lundmark ja EM Group Oy:n Marjo Miettinen. Sitran yliasiamies Mikko Kosonen toimi paneelin puheenjohtajana.

Viime vuosina profiiliaan nostaneet energiatehokkuus ja kierrätys herättivät runsaasti keskustelua. Nykypäivän kuluttajilla on vahva ymmärrys vihreiden arvojen päälle. Tulevaisuudessa esimerkiksi älykkäät sähköverkot ja autoilu tulevat muuttumaan radikaalisti ja muutokset koskettavat lähes kaikkia ihmisiä. Nämä alat tarjoavat erinomaisen maaperän uusille innovaatioille. Pohdintaan tuotiin myös näkökulmia ympäristö- ja etenkin vesiteknologiasta, jolla on valtava kasvupotentiaali: liiketoimintamuodon arvo on tällä hetkellä noin 500 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Suomen kaltaisen pienen valtion on ajateltava ja toimittava innovatiivisesti. Suomi on tehoelektroniikan osaamisen keskus. Esimerkiksi paperitehtaissa tarvitaan jatkossakin erityisosaamista. Toisaalta keskittyminen vain yhteen sektoriin, kuten koneiden valmistukseen, ei ehkä enää riitä tulevaisuudessa. Kasvua voidaan hakea esimerkiksi sisällyttämällä liiketoimintaan palvelut, esimerkiksi varaosien ja huollon tarjoaminen – perinteisen autokaupan tyyliin. Myös jopa epätodennäköiseltä tuntuvilla aloilla voi piillä mahdollisuuden siemen: miten jäyhät ja vähäpuheiset suomalaiset ovat voineet olla vuosikausia matkapuhelinteknologian kärkimaa? Entä miten maassa, jossa suuri osa vuodesta on pimeää aikaa, voidaan kehittää aurinkoenergiatekniikkaa? Kun osaaminen ja kehitys ovat syvällä ytimessä, homma toimii vaikka pimeässä.

Pieni maa onnistuu vain yhteistyöllä

Paneelin jäsenet korostivat yhteistyön voimaa. Osaamista on jaettava eri kotimaisten toimijoiden välillä. Jaettu tietotaito ja yhteistyö parantaa mahdollisuuksia päästä kansainvälisille markkinoille, mutta hynttyiden yhteen lyöminen voi myös olla välttämätöntä elossa pysymiselle kotimaassa. Maailmalla jo toimivat suomalaisyritykset voisivat tehokkaammin toimia vetoapuna uusille tulokkaille, etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille. Yksiselitteistä syytä sille, miksi vain 100–200 hengen kansainvälisiä suomalaisyrityksiä ei juuri ole, ei tilaisuudessa löydetty.

Suomalaiset teollisuusyritykset tulevat selviämään alan uudelleenrakentamisesta – Suomessa tai muualla. Erikoistuminen ja innovaatiot ovat isossa roolissa, sillä nykyisillä kustannuksilla kilpailussa on vaikea pärjätä. Teollinen osaaminen Suomessa on kovaa luokkaa ja potentiaalia kasvulle kuitenkin löytyy. Riskejä toki on, esimerkiksi liiketoimintaosaaminen ja omistuspohja. Enää ei ole vahvoja suomalaisia omistajia.

Voisiko valtion aktiivisempi toimiminen omistajana auttaa kotimaista teollisuutta, tai jopa pelastaa sen?