Arvioitu lukuaika 3 min

Oulussa yritykset etsivät aktiivisesti hyötykäyttömahdollisuuksia sivuvirroilleen

Prosessiteollisuuden yritykset Pohjois-Suomessa ovat innokkaita hyödyntämään sivuvirtoja. Päivän sana on resurssitehokkuus, joka paranee sivuvirtoja hyödyntämällä. Tarvitaan kuitenkin vielä paljon työtä, jotta sivuvirtojen tuottajat ja hyödyntävät kohtaavat toisensa.

Kuva: Tuula Sjöstedt, Sitra

Kirjoittaja

Tuula Sjöstedt

Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra

Julkaistu

Torstaina 9.1. käytiin Oulussa intensiivisiä keskusteluja sivuvirtojen hyödyntämisestä prosessiteollisuudessa paikallisen koulutus- ja kehittämiskeskus Pohton yhteistyössä Oulun yliopiston, Stora Enson, Sitran ja muiden kumppanien kanssa järjestämässä tilaisuudessa. Päivän sana oli resurssitehokkuus, joka paranee sivuvirtoja hyödyntämällä. Tarvitaan kuitenkin vielä paljon työtä, jotta sivuvirtojen tuottajat ja hyödyntävät kohtaavat toisensa.

Päivän monipuolinen anti valotti prosessi- ja energiateollisuudessa syntyvien materiaalivirtojen nykytilaa, toimialojen synergiapotentiaalia, uusia hyödyntämismahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia uudelle liiketoiminnalle.

Sitra oli tilaisuudessa mukana teollisten symbioosien näkökulmasta. Teollisessa symbioosissa toisiaan täydentävät yritykset tuottavat toisilleen lisäarvoa hyödyntämällä tehokkaasti raaka-aineita, teknologiaa, palveluja ja energiaa. Toisen jäte tai tuotannon sivuvirta voi olla toisen yrityksen raaka-ainetta ja päinvastoin. Näin kustannuseräksi koettu jäte tai tuotannon sivuvirta muuttuu rahanarvoiseksi tuotannon tekijäksi.

Suomalaisilla prosessiteollisuuden yrityksiltä ei puutu halua hyödyntää sivuvirtoja. Haasteita on silti paljon: avoin vuoropuhelu puuttuu eikä eri teollisuudenalojen välisiä eroja ymmärretä, ympäristölainsäädäntö asettaa rajoituksia jne. Ympäristöpäälliköillä on tehtailla melkoinen tuska, koska on valtava määrä huomioitavia tekijöitä, jotka rajoittavat toimintaa. He joutuvatkin usein torppaamaan hyviä hyödyntämisideoita, koska tietävät asetusten tulevan jostain päin vastaan.

Suuryritykset kaipaavat rinnalleen ketteriä pk-yrityksiä, koska suurten intressi on omissa päätuotteissa, ei sivuvirroissa. Sivuvirtojen hyödyntämiseen investoiminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa, niissä on isot riskit ja toiminnan jatkuvuuden ennustaminen voi olla vaikeaa. Sivuvirtojen hyödyntämisen pitää aina olla taloudellisesti kannattavaa, sekä niiden tuottajalle että hyödyntäjälle.

Kerrannaisvaikutukset, ympäristölainsäädäntö ja vastuukysymykset keskiössä

Prosessiteollisuuden sivuvirrat ovat hyvin heterogeenisiä eikä niiden hyödyntäminen ole aina teknisestikään kovin helppoa. Kuitenkin esimerkiksi muissa maissa tehtyjen tutkimusten tuloksia kannattaisi lähteä rohkeasti soveltamaan omassa toiminnassa. Mutta mikä on optimaalinen puhdistustaso sivuvirroille? Puhdistamisen aiheuttamia kerrannaisvaikutuksia ei saisi unohtaa ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa, koska ne vaikuttavat olennaisesti sivuvirroilla tehtävän liiketoiminnan kannattavuuteen.

Myös jätelaki, lannoitelaki ja muu ympäristölainsäädäntö tuovat reunaehtoja sivuvirtojen hyödyntämiseen. Mikä jae on jätettä ja mikä tuotetta? Missä vaiheessa vastuu siirtyy alkutuottajalta sivuvirran jatkohyödyntäjälle? Jos sivuvirta määritellään jätteeksi, vastuu siirtyy viranomaisille, mutta tuotteena eteenpäin myytäessä vastuu säilyy valmistajalla. Tuottajan vastuu on oikeasti aika iso kysymys, ja mahdollisten imagoriskien rinnalla se rajoittaa etenkin suuryritysten intoa lähteä leikkiin mukaan. Seminaarissa toivottiinkin lisää joustavuutta ja nopeutta sivuvirtojen jaottelussa jätteisiin ja sivutuotteisiin.

Ministeri Ville Niinistö totesi uuden ympäristönsuojelulain julkistuksen yhteydessä joulukuussa, että tehokas ympäristönsuojelulainsäädäntö luo edellytyksiä vihreälle taloudelle ja kysyntää kotimaiselle cleantech-liiketoiminnalle. Myös Oulun seminaariosallistujat pitivät tehokasta ympäristönsuojelulainsäädäntöä tärkeänä, mutta kokivat lainsäädännön kankeuden tällä hetkellä hankaloittavan liiketoimintaa. Hyvää ympäristölainsäädäntöä siis tarvitaan, mutta sen tulee myös mahdollistaa suuryritysten kannattava toiminta.

Herättävä havainto oli myös se, että 71 % kaikesta tuontienergiasta tulee Venäjältä – maakaasusta jopa 100 %. Tällä hetkellä Suomi jää pahasti alle EU:n keskiarvon kokonaisenergiankäytön omavaraisuudessa. Energiakauppatase on huonontunut yli 5 miljardilla vuosien 2002 ja 2010 välillä.

”Tämä on pelottava ajatus. Sivuvirtojen hyödyntämistä energiantuotannossa tarvitaan, koska kotimaisten polttokelpoisten sivuvirtojen käyttö parantaa energian huoltovarmuutta. Samalla kun taloudellinen riippuvuus öljystä ja kaasusta vähenee, tuotot ja työllisyysvaikutukset parantavat aluetaloutta”, totesi toimitusjohtaja Juhani Järvelä Oulun Energiasta. Hän myös toivoisi voimalaitostuhkalta jätestatusta pois, jotta sitä voitaisiin tehokkaammin tuotteistaa.

Seminaarin puheenjohtajana toiminut Stora Enson ympäristöjohtaja Marjaana Luttinen oli erittäin tyytyväinen tilaisuuteen, puheenvuoroihin ja keskusteluun.

”Päivän anti oli tosi hyvä. Mietin etukäteen, saadaanko tästä aiheesta mitään uutta kaluttua. Onneksi olin väärässä, eivätkä päivän keskustelut velloneet lainkaan siinä, miten tuhkaa saataisiin lisää tienpohjiin”, Luttinen totesi loppupuheenvuorossaan.

Kirjoittaja

Tuula Sjöstedt

Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra

Julkaistu

Suosittelemme