Kuka lukee raportteja? Oikeasti, kuka?

Blogit
23.05.2014 11:57
9Kommentit

Maailman viheliäisimmät ongelmat saattavat olla jo ratkaistu. Ratkaisut vain ovat hautautuneina PDF-raportteihin, joita kukaan ei lue, datajournalisti Christopher Ingraham kirjoitti taannoin Washington Postin blogissa.  Vaikuttavuuteen tähtäävästä tutkimuksesta on osattava kertoa (tai sitten sitä ei pitäisi tehdä ollenkaan). Mutta mitkä ovat ne tavat, jolla saada monimutkaisia aiheita esille kilpaillussa ympäristössä?

Ajattelu ja viestintä eivät ole erillisiä toimintoja. Monissa organisaatiokaavioissa ne silti ovat. Tämä aiheuttaa molemminpuolista närästystä. 

Asiantuntija saattaa mieltää oman työnsä pääosin tehdyksi, kun loppuraportti on painossa (”en ole mikään viestinnän asiantuntija”, ihan kuin se olisi ylpeydenaihe). Tiedottajalla puolestaan ei ole aikaa kahlata kymmeniä sivuja tutkimuksellista tekstiä etsiäkseen uutiskärjen mediatiedotetta varten. Eikä hänellä, myönnettäköön, aina ole vankkaa sisältöosaamistakaan.

Uutisia ja tutkimusta tehdään eri perustein. Kun tiedottaja pyytää tiivistämään tutkimushankkeen keskeisen tuloksen yhdeksi lauseeksi, asiantuntija repii hiuksia päästään. Tiedottajan näkökulmasta odotukset ovat kohtuuttomat: taas halutaan vaikuttavuutta ilman, että on mitään sanottavaa.

Ja vaikka mediatiedote saataisiin valmiiksi, se yhdessä verkkosivuilla julkaistavan tutkimusraportin kanssa harvoin saa aikaan sitä, mitä haluttiin. Takaako medianäkyvyys vaikuttavuuden? Ja, palaten otsikon kysymykseen: löytääkö ja innostuuko yleisö tätä kautta lukemaan sen koko PDF:n? 

Tämä on olennainen kysymys kaikille think tankeille, sillä vaikuttavuuteen tähtäävä tutkimus eroaa perustutkimuksesta tai soveltavasta tutkimuksesta muutamalla keskeisellä tavalla.

Tutkimuksen on tuotava selvä, todistettava panos tutkittavaan haasteeseen. Lopputuloksena saatava vaikuttavuus voi olla käsitteellistä (tutkimus syventää tietämystämme aiheesta), välineellistä (tutkimus vaikuttaa ratkaisujen syntymiseen) tai kyvykkyyksiä rakentavaa (yksilön tai instituutioiden), mutta fokus toivottuun vaikuttavuuteen ohjaa aina tutkimuskysymysten asettelua.

Ja tutkimuksesta on oltava aidosti hyötyä sidosryhmille. Sidosryhmien tunnistaminen ja mukaan ottaminen jo hankkeen varhaisessa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää.

Tästä tulemme viestintään. Puhuimme Sitran strategia- ja tutkimusyksikön viikkokokouksessa hiljattain siitä, kuinka meidän tulisi viestiä tutkimuksellisesta työstämme. Me voisimme ennen kaikkea tehdä paljon nykyistä näkyvämmäksi sitä työtä, mikä tapahtuu tutkimushankkeen aloittamisen ja sen loppumisen välillä. Jos kohdeyleisömme ei tiedä, että meillä on hanke käynnissä, miten he osaavat odottaa sen tuloksia?

Esitimme viikkokokouksessa mm. seuraavia väitteitä:

  • sidosryhmien/kohdeyleisön kiinnostuksen herättäminen ja odotusten rakentaminen edellyttää jatkuvaa viestintää, ei vain loppuraportin julkaisua
  • fiksusti mietitty sisällöntuotanto on parempi viestintästrategia kuin mahdollisimman laaja levitys
  • raskaan sisällön pilkkominen pienempiin osiin helpottaa ruuansulatusta: infograafit, videot, podcastit ja jopa pelillistäminen ovat jo think tank -viestinnän arkipäivää (tästä on paljon loistavia esimerkkejä)

Tässä koko esitys, jossa on hahmoteltuna tutkimusviestintämme periaatteita:

Kun esittää hyvän idean, pääsee yleensä ensimmäisenä myös toteuttamaan sen. Näin aluksi siirrämme tiimimme viikkomuistiinpanot tästedes tänne Sitran verkkosivuille. Tämä kirjoitus on niistä ensimmäinen.

Tervetuloa mukaan työhömme! 


Kommentit (9)

Hyvä idea! Olen ihmetellyt usein miksi tutkimuksia ja raportteja ei lueta. Ala kuin ala, uusia tuulia pitäisi haistella. Ehdotankin, että työkulttuuria kehitettäisiin niin, että raportteihin ja tutkimuksiin tutustuminen kävisi täydennyskoulutuksesta, dokumentoituna tietysti. Esimies pitäisi huolta siitä että jokainen alainen tämän tekisi. Vapaaehtoisuus on tullut tiensä päähän, alaistaitoja tulisi kehittää..
Inkeri V 2 vuotta 1 viikko sitten
Samaa mieltä Tiinan kanssa. Lisäisin vielä että yhdestä raportista voi mieluummin tehdä useamman kansanomaisen/mediaa kiinnostavan julkaisun, kuin yrittää kaiken kattavaa lehdistötiedotetta. Siinä se sanoma hämärtyy.

Tutkimustulosten viestiminen siten, että niitä on mahdollista hyödyntää,on yksi tutkijan velvollisuuksista. Tutkimusta ei pitäisi tehdä vain itselle, esimiehelleen tai tiimille (jos hekään jaksavat raportteja lukea)
Toni Vanhala 2 vuotta 1 viikko sitten
Kiitos kommenteista! Olen samaa mieltä molempien kanssa. Lukemiseen pitäisi pystyä varaamaan ja käyttämään työaikaa. Ja palastelu on olennaista.

Näin jossain suomalaisessa twitter-keskustelussa taannoin heiton, että yliopistojen kypsärit voisi korvata mediatiedotteella omasta tutkimuksesta. Se oli minusta erittäin hyvä idea!
THN 2 vuotta 1 viikko sitten
Kuka lukee raportteja, jos ne ovat niin vähäpätöisiä ja huonosti kirjoitettuja, ettei edes saman organisaation tiedottajalla ole aikaa tai sisältöosaamista lukea raporttia läpi?

Tehdäänkö näitä raportteja vain tutkijan kanssa samanmielisille, saman kirkkolatinan osaaville? Onko silloin ihmekään, jos rapparia ei kukaan lue?

Olisiko hyvä, jos tiedottaja olisi mukana tekemässä, tai edes oikolukemassa, raporttia? Varmistaen, että se olisi tavallistenkin tallaajien ymmärrettävissä? Tiedottaja itsekin ymmärtäisi sitten raportin ja sen keskeiset tulokset.
Anonyymi 2 vuotta 5 päivää sitten
Hei, kiitos kommentista. Raportit voivat olla erittäin hyvin kirjoitettuja, mutta silti niitä luetaan vähän. Ja raportteja tehdään eri tarkoituksiin, eri yleisöille. Oma pointtini on, etenkin tuossa esityksessä, että tutkimusta ja viestintää on tehtävä rinnakkain. Kohdeyleisöjä ei pitäisi miettiä siinä vaiheessa, kun tutkimus on jo valmis.
THN 2 vuotta 5 päivää sitten
Kiitos inspiroivasta kirjoituksesta! Aihe on tuskallisen tuttu myös omassa työssäni. Rahoitamme hankkeita, joiden tulosten epäilen turhan usein hautautuvan lukemattomien raporttien hautausmaalle. Viestintä on sirpaleista ja yksin hanketoteuttajien harteilla, kun meillä ei ole viestintäresurssia eikä sopivaa foorumiakaan. Nyt ideana uudistaa maaseutupolitiikka.fi sivusto blogimuotoiseksi. Se voisi palvella myös maaseudun t&k hankkeista viestimistä. Kiinnostuksella seuraan miten Sitrassa kehitätte viestintää!
Laura Jänis 2 vuotta 3 päivää sitten
Hei Laura, kiitos. Sitra on hankerahoittajakin, joten esittämäsi huomiot ovat olennaisia myös meille. Blogi-idea kuulostaa hyvältä, laitan maaseutupolitiikka.fi:n lukulistalle!
THN 1 vuosi 12 kuukautta sitten
Mainio kirjoitus, kiitokset siitä, törmäsin tähän tekstiin juuri äskettäin.

Juuri näin tutkijayhteisöjen, tutkimuslaitosten ja yksittäisten tutkijoidenkin olisi (resurssien ja ajankäytön mahdollistamissa rajoissa) syytä toimia: tehdä omaa toimintaa ja työtä näkyväksi ja muulloinkin kuin projektin / hankkeen / tutkimustyön alkaessa tai valmistuttua ja tulosten julkistamisen yhteydessä. Pyrkimys ylipäänsä esittää tutkittua tietoa muilla tavoin kuin kirjoitetuilla raporteilla on virkistävää - erilaiset verkkosovellukset, some-palvelut ja applikaatiot antavat tähän runsaasti mahdollisuuksia (eri ilmaisun tavat, mahdollisuudet tavoitella sidos- ja kohderyhmiä sekä laajoja yleisöjä jne.). Huomionarvoista on sekin, että perinteinen media (tiedotusvälineet) on yksi tavoiteltava kohderyhmä, mutta viestintää on mahdollista nykyään tehdä laajemmin myös suoraan eri kohderyhmille. (Ai niin - tuo mediatiedote perinteisemmän, esseemuotoisen kypsyysnäytteen sijaan on ollut esim. Turun AMK:ssa media-alalla ollut mahdollista tehdä jo pidempään. Se mittaa samat asiat kuin esseemuotoinen kypsyysnäyte ja samalla laittaa opinnäytteen tekijän pohtimaan, mikä on omassa työssä olennaisinta, muita kiinnostavaa ja miten tämä tuodaan esille vastaanottajan kiinnostuksen herättäen, faktoja silti liikaa yksinkertaistamatta.) / Samuel Raunio, lehtori, Turun AMK.
Samuel Raunio 1 vuosi 4 kuukautta sitten
Samuel, kiitos kommenteistasi! Paljon on puhuttu siitä, että perinteisen median portinvartijarooli murenee, kun meistä jokaisesta on tullut julkaisija ja tapoja, välineitä ja kanavia kohdeyleisöjen tavoittamiseen riittää. Näin onkin, mutta omasta mielestäni ei ehkä ihan niin nopeasti ja totaalisesti kuin joskus hehkutetaan. Mediaosumat tuovat parhaimmillaan paljon lisätrafiikkia verkkosivuille, ja toisaalta medianäkyvyyttä loppujen lopuksi kuitenkin monessa organisaatiossa arvostetaan kaikista eniten. Etenkin painetuissa lehdissä ollutta. Se kun on konkreettista. (Täällä on hyvä kirjoitus hiukan tästä aiheesta: http://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/uncategorized/kannattaako-asiantuntijan-kirjoittaa-blogeja-vai-lehtijuttuja/)

Erittäin kiinnostava kuulla kypsäristänne, tämän soisi leviävän laajalle!
THN 1 vuosi 4 kuukautta sitten
Lomakkeen lähettämällä hyväksyt Mollomin yksityisyyssäännöt.

Aiheita

2016 Sitra | käyttöehdot