Arvioitu lukuaika 5 min

12 kysymystä Sixten Korkmanille

Kuva: Joanna Moorhouse

Kirjoittaja

Laura Häkli

Julkaistu

Sixten Korkman aloitti Sitrassa vanhempana neuvonantajana toukokuun alussa. Kysyimme häneltä 12 kysymystä, mm. Suomen talouden tulevaisuudesta:

1. Olet vanhempana neuvonantajana mukana Sitran kestävän talouspolitiikan foorumissa ja johtamiskoulutuksessa. Miksi Suomessa tarvitaan uutta talouspolitiikan koulutusta?

– Kun maailma on myllerryksessä, meillä on finanssikriisi, ympäristöuhkia ja hyvinvointimme on uhattuna, asioita pitää katsoa tuorein silmin. Koulutuksessa meitä ei sillään kiinnosta, mitä pitäisi tehdä Kreikalle tai ensi vuoden budjetille, vaan meitä kiinnostaa se, miltä Suomi voisi näyttää viiden tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Miten luodaan ja ylläpidetään hyvinvointia ja mitä ympäristölle tapahtuu.

– Suomessa tarvitaan ylipäätään taloustieteeseen perustuvaa, tosiasioihin pohjaavaa ajattelua, kun tehdään politiikkaa ja suunnitellaan tulevaisuutta. Tällaiselle koulutukselle on ollut kasvavaa tilausta. Toivon, että koulutus lisää valmiutta pitkäjänteiseen ajatteluun, joka hyödyntää taloudellista asiantuntemusta nykyistä paremmin.

2. Mitä odotat koulutukselta?

– Odotan, että koulutus on laaja-alainen ja että yhteiskunnan eri sektorit ovat siinä hyvin edustettuna: hyvinvointivaltion tutkijat, ympäristöasioiden tuntijat ja ekonomistien näkökulma. Elämme moniongelmaisessa maailmassa ja uskon, että kun asiaa valaistaan eri näkökulmista, kuva ratkaisuista piirtyy esiin selkeämmin. Uskon dialogiin eritaustaisten ihmisten kesken, se parantaa ihmisten keskinäistä ymmärtämystä, edistää poliittisten päätösten hyväksyttävyyttä ja jopa synnyttää innovaatioita!

3. Millaisena näet Suomen aseman maailmantaloudessa?

– Yleensä me näemme oman riittämättömyytemme ja omat ongelmamme, vaikka kuitenkin Suomen asema on varsin kohtuullinen. Suomi on Maailmanpankin oikeusvaltiolistauksessa ykkönen, meillä koulutus on yksi maailman parhaita ja meillä on toimiva hyvinvointivaltio. Työttömyys meillä on toki liian korkealla, mutta tilanne ei siinäkään ole kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen vaikea. Yksi syy siihen, ettei Suomen tilanne ole Kreikan tilanne, on se, että meillä on kannettu huolta julkisen talouden kestävyydestä ja velkaantuneisuutemme on maltillista. Suomen lama 1990-luvun alussa oli niin järisyttävä kriisi, että se pakotti tekemään vastuullista politiikkaa.

– Näihin perustekijöihin nähden Suomi on jonkinlainen alisuorittaja, sillä emme kuitenkaan ole ykkösrivissä elintasossa tai bruttokansantuotteessa.

4. Entä tulevaisuudessa?

– Olen optimisti, jos huolehditaan lapsista, päivähoidosta ja koulusta. Näihin asioihin pitää panostaa, niistä ei saa tinkiä eikä niitä saa laittaa säästökohteiksi. Investointi lapsiin ja nuoriin on parasta tulevaisuuspolitiikkaa.

– Suurin ongelma Suomen taloudessa julkisen talouden kestävyys, joka on uhattuna nopean ikärakenteen muutoksen takia. Ilmeinen ratkaisu ongelmaan on työurien pidentäminen – ja se käy luonnollisimmin loppupäästä. Valitettavasti poliittisista syistä tähän ei ole päästy. Suomella on hyvät edellytykset selviytyä taloudellisesti, mutta se on kiinni poliittisista päätöksistä – ja vaikeita päätöksiä ei ole aina helppo myydä
kansalaisille. Uskon, että tässä koulutuksessa voidaan myös kasvattaa päätöksentekijöitä siihen, että joskus joudutaan tekemään ikäviäkin päätöksiä, jotta saavutetaan hyviä tuloksia.

5. Mitkä asiat jarruttavat Suomen talouden kehitystä?

– Ei ole helppo sanoa mitään yksittäistä kehityksen jarrua. Joku voi väittää, että se on korkea verotus, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on vielä korkeampi verotus, vaikka ne ovat Suomea menestyvimpiä talouksia. Meillä hyvinvointivaltio asettaa erityisiä paineita poliittiseen päätöksentekoon: julkisen vallan vastuu kansalaisista on paljon suurempi kuin esimerkiksi anglosaksisissa maissa.

– Uskon, että yksi jarru on suomalaisten korvien välissä: minusta täällä voisi olla enemmän luovuutta, mielikuvitusta, innostuneisuutta. Mutta innostus ei ole varsinaisesti ekonomistin asia, ehkä enemmän papin tai psykologin tematiikkaa. Suomessa on ollut talouteen hyvin insinööri- ja teknologiapainotteinen lähestymistapa. Mutta kun katsotaan vaikkapa Ruotsia: Ikean ja Hennes & Mauritzin menestyksen takana ei ole mitään varsinaisia teknologisia innovaatioita vaan pelkästään hyviä bisnesideoita.

Kjell Westö on sanonut, että suomalaisilla on liian usein taipumus ajatella ”Mää en oo mitään – mut et oo sääkään”, kun taas amerikkalainen vastaava ajattelutapa kuuluu ”I am brilliant – and so are you”. Suomalaisten itseluottamus ei ole vankimmasta päästä, ehkä se on arvokaskin piirre, mene ja tiedä. Maailmalla olisi kuitenkin hyvä olla terve itseluottamus, jos haluaa menestyä. Syytä hyvään itsetuntoon on: Suomi on menestystarina taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti.

6. Mistä suomalaiset saavat elantonsa tulevaisuudessa?

– Kyllähän me olemme miettineet, mistä me leipämme hankimme 15 tai 20 vuoden päästä. Emme näe mistä kaikki uusi tulee, se syntyy markkinoilla. Mielellään näkisi uutta versovaa toimintaa monella taholla.

– Meillä Suomessa kauppa Neuvostoliiton kanssa oli kannattavaa hiukan liian kauan, ja jäimme siksi talouden rakenteen uudistamisessa jälkeen. Turhan pitkään paperikoneita suurennettiin ja suurennettiin, mutta ei lähdetty taloudessa ja innovoinnissa uusille urille. Sellunkeitto ei enää voi olla talouden peruspylväs, mutta uusi tukijalka voi hyvinkin löytyä metsäteollisuuden sisältä. Uutta syntyy, mutta sillä on aina jokin kytkentä vanhaan. Pohjanmaallakin tehdään edelleen veneitä, vaikka nykyisillä luksusjahdeilla ei ole mitään tekemistä entisajan laivojen kanssa.

– Uskon, että Suomella on edessään kaikki mahdollisuudet.

7. Miljardööri George Soros rahoittaa uudenlaisen talousteorian tutkimusta. Uskotteko, että talousajattelua pitää muuttaa radikaalisti?

– Sorosin uudessa talousteoriassa yritetään ratkaista erityisesti rahoitusjärjestelmän epävakauteen liittyviä ongelmia. Tutkimuksessa on mukana muun muassa arvostettuja nobelisteja, esimerkiksi Paul Krugman, joka on korostanut Keynesin oppien merkitystä tämän päivän kriisien ratkaisemisessa. Keynes on ilman muuta taloustieteen suuria hahmoja ja hänen näkemyksensä rahoitusjärjestelmään liittyvistä vakausongelmista on hyvin aktuelli tänä päivänä. On myös totta, että keynesiläisyys on jäänyt unholaan talouskehitystä vakauttavana voimana. Sotien jälkeen kehitys oli vakaampaa, elettiin
pitkään niin sanottua kultaista periodia. Mutta asteittain talouden sääntelyä on lievennetty merkittävästi, ja markkinoiden globaalius on lisääntynyt. Rahoitusjärjestelmää ei voi syyttää nykyisen talouden kaikista ongelmista – niiden syyt ovat monitahoiset – mutta nyt ongelmat purkautuvat globaalin velkakriisin kautta, ja sillä on järisyttäviä seurauksia talouksiin, nyt Euroopassa.

– Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että sääntelyä tarvitaan enemmän. Kysymys kuuluukin, miten sääntely pitää toteuttaa, jotta se olisi tehokasta. Entä miten kansainvälinen koordinaatio hoidetaan. Täytyy muistaa, ettei ole olemassa sääntelyä, joka eliminoisi kaikki häiriöt, sillä rahoitusmarkkinat ovat dynaamisia. Kansainvälisen koordinoinnin kannalta esimerkiksi G20 on tärkeä foorumi, myös EU:n pankkiunionista puhutaan. Se olisikin järkevää, sillä jos on yhteinen raha, pitää olla yhteinen pankkipolitiikka, muuten syntyy nykyisenkaltaisia pahoja kierteitä, joissa heikot pankit nakertavat valtioihin kohdistuvaa luottamusta ja toisin päin.

8. Sitran strategian johtotähtenä on irrottaa talouskasvu ja hyvinvointi luonnonvarojen kulutuksesta. Miten tämä on mahdollista?

– Meidän kaikkien kannalta tässä on se pulmallinen puoli, että se onnistuu vain, jos globaalilla tasolla tehdään tarvittavia poliittisia päätöksiä. Kun siihen päästään, markkinatalouden hintamekanismilla on käytännössä iso rooli: pitää panna luonnonvaroille riittävän kova hinta. Tämähän on päästökaupankin tarkoitus, vaikka vielä sitä ei ole onnistuttu toteuttamaan tarkoituksenmukaisesti. Tehokkain tapa vaikuttaa kulutukseen on hinta, sitä kautta voidaan saavuttaa verrattomasti enemmän tuloksia kuin muuten. Onnistuneella talouspolitiikalla voi olla tässä suuri merkitys, mutta se edellyttää globaaleja toimia ja koordinaatiota.

9. Miten suhtaudut tulevaisuuden paheneviin ympäristöuhkiin?

– Suhtautumiseni ympäristöongelmiin on muuttunut, kuten useimpien muidenkin aikaansa seuranneiden ihmisten suhtautuminen. Ilmastonmuutos on ehdottomasti maailman ongelmien ykköskategoriassa. Sen suhteen meillä on syytä syvään huoleen. Uskon, että kehitys voi olla myös epäjatkuva, eli kun tietty kynnys ylitetään, ilmasto alkaa käyttäytyä entistä arvaamattomammin ja kehitystä on mahdoton pysäyttää.

– Vuonna 2006 Sternin raportti arvioi, että ilmastonmuutoksen vahinkoja vähentävien ehkäisytoimien kustannukset ovat globaalisti noin prosentti bruttokansantuotteesta, mutta tuoreimpien OECD:n arvioiden mukaan luku on paremminkin noin 5 prosenttia. Jos poliittisiin päätöksiin pystytään, ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset kustannukset eivät ole ylitsepääsemättömiä. Mutta jos teemme poliittisia päätöksiä liian myöhään, voimme ajautua paljon suurempiin ongelmiin ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvat kustannukset ovat selvästi arvioitua suuremmat.

– Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen pitää EU:n lisäksi saada mukaan Yhdysvallat ja myös suuret kehittyvät taloudet. Yksi konkreettinen iso toimi olisi, että Yhdysvalloissa bensiiniveroa pitäisi nostaa, mutta se ei tunnu käyvän, koska amerikkalaisuuteen kuuluu autossa istuminen. Pitäisi myös lopettaa hiilivoimaloiden subventointi monissa maissa. On paljon tyhmiä asioita, joita voisi olla tekemättä. On muistettava, että ilman luontoa ihminen ei ole olemassa, mutta luonto kyllä voi olla olemassa ilman ihmistä.

10. Työhistoriassasi on mielenkiintoisia vaiheita, muun muassa valaanlihan kuljetusta laivalla Islannista Bilbaoon. Millaista se oli?

– Olin silloin 17-vuotias, mutta muistan aina, millaista oli kun Valfjordin kylässä valaita oli vedetty laiturille. Niistä otettiin kaikki talteen, valaanrasva valutettiin astioihin. Sitten tankkilaiva tankkasi valaanrasvaa ja se kuljetettiin Bilbaoon. Bilbao oli siihen aikaan pikkukaupunki, jossa pikkupojat ratsastelivat aaseilla. Tehtäviini kuului esimerkiksi puhdistaa tankkeja, joissa valaanrasvaa oli ollut. Ruiskutin niihin kuumaa vettä ja pesin. Se haju oli aivan uskomaton, siihen voisi melkein kuolla. Mutta kyllähän kaikesta silti aina selviää.

11. Mikä on ollut mielenkiintoisin pestisi työelämässä?

– Lähdin ensimmäistä kertaa merille 16-vuotiaana. Silloin lähdettiin liikkeelle Narvikista laiva lastattuna Kiirunan malmilla ja käytiin Länsi-Afrikassa. Voi sanoa, että laivoilla työskentely oli kyllä työhistorian värikkäintä aikaa. Erityisesti matka Kielin kanavan läpi oli mieleenjäävä: seisoin kannella ruorissa, ja laivan vieressä lehmät kävelivät laitumella. Panaman kanavassa taas laiva kulki aivan keskellä viidakkoa.

12. Mitä arvostat elämässä nykyään eniten?

– Terveyttä, lapsia, lapsenlapsia. Maailmassa minua kiehtoo se, että koko ajan tapahtuu niin paljon mielenkiintoista ja kysymyksiä herättävää, jota on kiinnostavaa pohtia. On niin paljon asioita, joihin ei koskaan saada varmoja vastauksia. Kerran koululaiset kysyivät minulta jotain Hesarin artikkelia varten, mikä on elämän tarkoitus. Vastasin siihen, että tarkoitus on pohtia ja etsiä ja hakea, miettiä suuria kysymyksiä. Tiedän, että se on aika etuoikeutetun ihmisen vastaus, ja sitä tietysti olenkin. Lisäksi en ole enää sillä tavalla nuori, että minun täytyisi miettiä, mistä saa asunnon ja työpaikan ja miten saan lapset hoidettua.

Lue lisää: Kestävän talouden koulutusohjelman suosio yllätti

Kirjoittaja

Laura Häkli

Julkaistu