Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 17.04.2018

Heureka: Aivot narikkaan ja sieltä pois

Tiedekeskus Heurekan tehtävä on tehdä tieteestä ymmärrettävää, mutta yleisön käsitykset ja kokemukset ovat joskus hämärän peitossa. Siksi Heureka päätti selvittää SenseMakerin avulla, mitä ihmiset ajattelevat aivoistaan.
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Noora Mattila
Toimittaja
Noora Mattila on vapaa toimittaja, joka on työskennellyt muun muassa Nuori Voima -kulttuurilehden toisena päätoimittajana sekä toimittajana Helsingin Sanomissa ja Kodin Kuvalehdessä. Mattila on erikoistunut kulttuuri- ja featurejournalismiin sekä editointiin ja viime aikoina opetellut myös podcastien tekemistä. Hän asui hiljattain kaksi vuotta Seattlessa ja kirjoitti juttuja myös Yhdysvalloista Suomeen. Nyttemmin hän on muuttanut Suomen Seattleen eli Poriin.

Tiedekeskus Heurekan aulassa kaikuvat korkeat kiljahdukset ja talvisaappaiden pehmeä töminä. Yksi koululaisjono kiemurtelee levottomana lippuluukulle, toinen on jo sisällä Tarttuvaa!-näyttelyssä tutkimassa viruksia ja viraali-ilmiöitä.

Korkeat desibelit ovat arkipäivää keskuksessa, joka pyrkii tekemään tieteestä tuntuvaa. Kun uusi näyttely avautuu, ei voi koskaan olla ihan varma, mitä tapahtuu: mikä menee rikki ja loukkaantuuko joku. Ja toisaalta: ymmärretäänkö viesti ja millaisia tunteita se herättää.

”Tiedenäyttelyn kokoaminen on itse asiassa aika kaoottista”, sanoo Heurekan toimitusjohtaja Tapio Koivu ja osoittaa ikkunan läpi näyttelytilaan.

”Meille voi intuitiivisesti muodostua kuva siitä, että tuollaisen pömpelin kuuluu näyttää tuolta. Vaikka suunnittelijat tietävätkin varsin hyvin, mikä toimii, kävijöiden käytös voi aina yllättää.”

Intuition ja kokemuksen rinnalle tarvitaankin nykyään jotain muuta.

”Kuluttajan käyttäytyminen ja odotukset muuttuvat valtavasti koko ajan. Siksi joudumme jatkuvasti uusimaan nahkaamme ja miettimään, miten saamme ihmisen ostamaan pääsylipun.”

Näistä syistä Koivu innostui kuullessaan Dave Snowdenin luennon kompleksisuusajattelusta. Hänestä SenseMaker-metodi oli oiva tapa selvittää syvällisesti, mitä yleisö ymmärtää ja miten aiheista voisi tehdä kansantajuisia. Koivu päätti kokeilla metodia syksyn 2018 näyttelyteemaan, aivoterveyteen.

Aivot nauttivat hyvästä elämästä

Heurekan yläkerrassa on hämärä huone, jonka seinällä pyörii video. Kaksi lasta seisoo ruudun edessä käsissään hopeanväriset tekoaivot. Käynnissä on Aivot narikasta! -näyttelyn prototyypin testaus.

Näyttelyn suunnitteleminen ei toki ole ihan sattumanvaraista. Jo alkumetreillä Heurekassa tehdään front end -tutkimus eli jututetaan satunnaisia museokävijöitä näyttelyn teemasta. Lisäksi apuna käytetään asiantuntijoita ja tutkijoita.

SenseMakeria kokeiltiin Heurekassa front endin jälkeen. Pyydetty narratiivi oli ”Kerro tilanteesta tai kokemuksesta, joka on mielestäsi vaikuttanut aivoihisi”. Kysely jaettiin Heurekan Facebook-sivuilla, ja porkkanana oli pääsylippu 150 ensimmäiselle vastaajalle.

Näyttelyn tuottaja Heidi Rosenström hämmästyi vastausinnosta: ensimmäisenä päivänä järjestelmäkin kaatui. Kaikkiaan vastauksia tuli 234, joista 85 prosenttia oli naisilta.

Rosenströmin mukaan SenseMakerin tulokset vahvistivat käsityksen, joka suunnittelijoilla oli alun perinkin. Näyttelyn ideana on se, ettei aivoterveydestä huolehtiminen ole ikävien sääntöjen noudattamista vaan kivojen asioiden tekemistä yhdessä, ja sellainen mielikuva oli myös vastaajilla.

”Moni oli maininnut sosiaalisen kanssakäymisen, harrastukset ja uusien asioiden opettelun.”

Kuvaavaa on, että kun vastaajia pyydettiin määrittelemään, liittyikö aivokokemus fyysiseen kehoon, ajatuksiin ja tunteisiin vai elämän tarkasteluun laajemmasta näkökulmasta, pisteet jakautuivat kolmiolle varsin tasaisesti. Käsitys aivojen ja hyvän elämän (tarina 1: lue vastaajien tarinoita artikkelin lopusta) yhteydestä oli moniulotteinen (tarina 2). Positiiviseksi koettuja tarinoita oli enemmän kuin negatiivisia. Mitä vanhempi vastaaja, sitä enemmän korostui huoli terveydestä.

Lomakkeen lopussa oli avoin kysymys, jossa kysyttiin, miten vastaaja huolehtii aivoterveydestään. Lähes kaikki vastasivat useita asioita levosta ja liikunnasta muistitehtäviin.

”Tuli sellainen olo, että näyttely on ajassa kiinni ja ihmiset miettivät aivoja paljon.”

Sairaustarinat eivät päätyneet näyttelyyn

Miten SenseMakerin tulokset sitten vaikuttivat aivonäyttelyyn?

Eivät juuri mitenkään, Heidi Rosenström myöntää. Front end -haastattelut oli jo tehty ja näyttelyn suunnittelu hyvässä vauhdissa, kun SenseMakerin vastaukset saatiin. Ajoitus oli vähän väärä.

Sitä paitsi tuloksista ei löytynyt juuri mitään lisättävää.

”En ehkä osannut kysyä kysymystä, josta tulisi kovin yllättäviä vastauksia. Tai ehkä en osaa lukea vastauksia oikein”, Rosenström sanoo.

Yksi piirre poikkesi kasvokkain tehtävistä haastatteluista: SenseMaker tuotti paljon henkilökohtaisia, raskaitakin kertomuksia aivosairauksista, masennuksesta, unettomuudesta (tarina 3) tai läheisen kuolemasta (tarina 4). Yksi toistuva tarina oli pienten lasten äitien unettomuus ja muistihäiriöt. Myös koulukiusaamisesta ja päihteidenkäytöstä kerrottiin.

”Ihmisten avoimuus oli aika yllättävää. Siellä oli paljon vavahduttaviakin tarinoita”, Tapio Koivu sanoo. ”Ne eivät kuitenkaan sopineet aivonäyttelyn ideaan, koska haluamme näyttää, miten aivoja voi hoitaa ja helliä, emme mässäillä seurauksilla ja sairauksilla.”

Rosenströmin mielestä SenseMaker-kokeilu oli kiinnostava oppimismahdollisuus, jossa tuli harjoiteltua omienkin aivojen käyttöä.

”En kuitenkaan korvaisi työkalulla front endejä, koska on hyödyllistä jutella ihmisten kanssa kasvokkain ja nähdä heidän reaktionsa ja tuntemuksensa.”

Tapio Koivu taas ajattelee, että SenseMakeria voisi joskus käyttää haastattelujen sijaan. Hänestä se sopisi esimerkiksi tekoälynäyttelyyn, joka on tulevien vuosien suunnitelmassa. Tekoäly on vaikeasti hahmotettava aihe, johon liittyy paljon pelkoja ja ristiriitoja.

”Kyselytutkimukset suuntautuvat helposti niin, että tämä on totta, onhan? SenseMakerissa pystyy kyseenalaistamaan ajatteluaan tehokkaammin.”

Vastaajien kirjoittamia tarinoita

TARINA 1

Ajattelulle voimaa projekteista ja ulkona liikkumisesta

Tiedeprojektit ja tutkiminen uteliaasti Esikoululaisten kanssa lukeminen ja ulkona metsässä liikkuminen vaikuttavat aivoissani positiivisesti. Liikun paljon ja tämä saa aivoni toimimaan tehokkaasti Nukun hyvin kun liikun säännöllisesti ja harrastan huvin lavatansseja mieheni kanssa On tärkeää tavata perhettä ja ystäviä. Heidän kanssaan liikun paljon luonnossa ja valokuvaan samalla. Kiire ja älylaitteiden käyttö vaikuttavat negatiivisesti.

TARINA 2

Minä olen aivoni – aivoni ovat minä

Uskoisin että jokainen eletty hetki vaikuttaa aivoihin. Samalla tavalla kuin minä ja identiteettini olemme jatkuvassa muutostilassa näin on myös aivojeni kohdalla. Jokainen kokemus vaikuttaa aivoihini jollakin tavalla jossakin solutasolla jotakin tapahtuu ja muisto painuu jollakin tavalla muistiini joka vaikuttaa jälleen siihen kuinka koen asioita tulevaisuudessa. Em tiedä kuinka dramaattisia muutoksia aivoissa tapahtuu silloin kun itse koen jotain erittäin vaikuttavaa – ei ole välttämätöntä että aivoni muuttuisivat näillä hetkillä enemmän kuin silloin kun koen tavanomaisia hetkiä.

TARINA 3

15 vuotta univelkaa – jaksaa jaksaa!

Ensimmäisen raskauden aikana tajuaa että aivot toimivat vähän hitaalla. Ennen terävät oivallukset vaihtuvat pehmeään hitauteen. No aivot ovat ihmeellisen muovautuvat ja palautuvatajattelee. Hah! Epäilykset kasvavat kun ison vatsan kanssa yrität saada asentoa jossa vauva ei paina keuhkoja tai vatsahapot eivät pääsisi polttamaan ruokatorvea vereslihalle (siltä se tuntuu) tiedät että olisi pakko saada nukuttua kello käy kolmea ja aamulla päästävä töihin. Töihin jossa pitäisi kyetä tekemään ihmisten elämään vaikuttavia päätöksiä. Päätöksiä jotka pitää tehdä heti ei sitten kun joskus ehkä niihin kykenee.Pelko vahvistuu kun vauvan kanssa ajat neuvolaan/kauppaan/kylään ja ratissa tajuat että väsymykseltä et todellakaan ole ajokunnossa. Ajat kuin kuplassa ja mietit että miten pystyisi reagoimaan mihinkään kun maailma tuntuu sumealta massalta.Ja lopulta kolmen lapsen ja loputtomien huonosti nukuttujen öiden jälkeen tajuat että jatkuva väsymys ja sumea maailma on nykyinen normi. Se että joudut tekemään ihmisten elämään vaikuttavia päätöksiä sumeilla aivoillasi on jatkuva olotila eikä siihen ole tulossa muutosta. Se että et pysty keskittymään tai organisoimaan tekemistäsi tai edes ajatuksiasi. Se että et voi olla varma milloin mokaat jotain isompaa koska et voi enää luottaa omiin aivoihisi. Ja mietit että mitä krooninen väsymys on niille aivoille aiheuttanut. Peruuttamattomia vaurioita? Ensimmäiset askeleet dementiaan?Ja mietit miten väsyneillä sumeilla aivoilla tähän maailmaan vaikuttavia asioita päätetään…

TARINA 4

Kesken jäänyt rakkaustarina

Se heinäkuinen iltapäivä kun poliisit tulivat ovellemme. Ennen kuin kumpikaan heistä sanoi mitään heti kun näin ensimmäisenä kynnyksellä seisovan miehen kaulassa roikkuvan poliisin henkilökortin. Paniikki iski käskin poliiseja poistumaan. Tajusin kenenkään kertomatta että nyt on joku kuollut.Niiden arin tunnin aikana pääkopassa heitti kaikki kärrynpyörää. Miten minusta voi tulla yksinhuoltaja ja leski yksivuotiaan poikani kanssa kun juuri eilispäivänä oli käyty katsomassa isompaa kotia isommalle perheelle. Aamulla oli tehty siitä myyjälle tarjous ja ehdin suunnitella toisen lapsen huoneen sisustustakin. Se tieto että mieheni poikani isä oli kuollut työtapaturmassa tappoi samalla poikani pikkusisarukset. Se tieto jätti minut yksin kasvattamaan poikani. Kielsi minua enää kuulemasta hyvänyöntoivotusta ja rakkaudentunnustusta. Yksin.Siitä on ensi kesänä 10 vuotta. Aivot ja kroppa muistavat yhä kivun surun ja yksinäisyyden. Tuskan kaipuun ja rakkauden. Voi kun en muistaisi ihan kaikkea. Onneksi muistan.

Mistä on kyse?