Arvioitu lukuaika 5 min

Digivalta-selvitys: Testihenkilöt datan jäljillä

Niclas Storås, Sari Tanus, ja Dan Koivulaakso seuraavat oman datansa kulkua kahden viikon ajan ja kertovat odotuksistaan selvitystä kohtaan. Dataa kerätään ja hyödynnetään niin vaivihkaa, että yleensä ei huomata, miten paljon vaikuttamista ja vaikutusyrityksiä tapahtuu, sanovat Digivalta-selvityksen osallistujat.

Kuva: Veera Vänskä / Miltton

Kirjoittaja

Sofia Nevala

Associate, Miltton

Julkaistu

Datan keräämiseen ja sen hyödyntämiseen liittyvä muutos on suurin kulttuurinen muutos, jonka ihmiskunta on kokenut yhden sukupolven aikana. Lainsäädännöllä on vaikeuksia pysyä perässä muutoksen hiipiessä salakavalasti mutta vauhdikkaasti yhteiskunnan rakenteisiin. Cambridge Analytica -skandaali, USA:n kongressitalon valtaus ja riitaisat verkkokeskustelut toimivat esimerkkeinä datan keräämisen uhkista demokratialle. Näin sanovat Digivalta-selvityksen testihenkilöt HS Vision journalisti Niclas Storås, kansanedustaja Sari Tanus ja valtiosihteeri Dan Koivulaakso.

Sitran Digivalta-selvityksessä testihenkilöt seuraavat käyttämiinsä testipuhelimiin asennetun seurantasovelluksen ja yrityksille ja organisaatioille lähetettävien tietopyyntöjen avulla itseään koskevan datan kulkua. Yhdessä henkilökohtaisten “datavalmentajiensa” kanssa osallistujat tarkastelevat dataansa, tekevät siihen syväsukelluksia ja tutkivat esimerkiksi tietopyyntöjensä tuloksia asetettuja tavoitteita vasten.

Tässä artikkelissa Storås, Tanus ja Koivulaakso kertovat omista odotuksistaan selvitystä kohtaan. Kaikki mukana olevat testihenkilöt julkistetaan marraskuun aikana. Lue myös artikkelisarjan ensimmäinen ja toinen osa.

Niclas Storås: ”Datan kerääminen on äärimmäinen hallinnan ja vallankäytön keino tietyille tahoille.”

Käytän internetiä ja sosiaalista mediaa käytännössä lähes kaikkeen kommunikaatioon ja tiedonhakuun. Kyseessä on tärkein yksittäinen väline, jolla vastaanotan tietoa päivittäin. Nämä kanavat ovat kuin ilmaa ihmisten välillä, jossa kulkee ääniaaltoja, ja jotka ovat korvanneet ihmisen puheen ja fyysisen näkemisen. Olen pyrkinyt erottelemaan työ- ja vapaa-ajan käyttöä siten, että käytän eri laitteita työkontekstissa ja vapaa-ajan kontekstissa. Raja näiden välillä on kuitenkin hämärtynyt, sillä puhelin on sama.

Näen, että nyt on meneillään suurin kulttuurinen muutos, jonka ihmiskunta on kokenut yhden sukupolven aikana. Datan kerääminen on äärimmäinen hallinnan ja vallankäytön keino tietyille tahoille. Olemme kansalaisina luovuttaneet huomaamatta tietojamme kysymättä mihin tiedot menevät. Tästä seuraava vaikuttaminen on epäsuoraa ja sitä ei pystytä tunnistamaan – tämä liittyy ei vain datan keräämiseen vaan miten sen avulla kohdennetaan sisältöjä, jotka herättävät meissä reaktioita. Tämä ei ole mekaanista vaan tapahtuu vaivihkaa. Kun annetaan tietoja, niin sitä paremmin digiyhtiöt pystyvät kohdentamaan viestejä, jotka resonoivat.

Dataa keräämällä on muutettu politiikan toimintalogiikkaa. Äänestäjistä on tullut asiakkaita ja näin markkinatalouden logiikka on siirtynyt politiikkaan. Poliitikot välttävät päätöksiä, jotka suututtavat nämä ”asiakkaat” – ei haluta tehdä hankalia päätöksiä vaan miellyttää ja luoda tunne-elämyksiä asiakkaille. Tämä tekee politiikasta viihteellistä ja vaikeuttaa kompromissien tekemistä. Käytännössä algoritmit aiheuttavat suuria tunnereaktioita. Ihmisten reagointi ei kuitenkaan kerro, miten tärkeä asia on kyseessä, vaan mikä vetoaa. Silloin kun reagoimme johonkin voimakkaasti, emme yleensä ajattele. Suurilla tunnereaktioita ylläpitämällä pyritään pitämään ihmiset alustoilla pidempiä aikoja.

Kaikki tämä sama pätee myös journalismiin. Journalismissa viihteelliset aiheet nousevat, ja ala on yhtä lailla altis samoille toimintakeinoille. Tunteita herättävistä aiheista kirjoitetaan helposti ja halutaan tehdä juttuja, jotka eivät ole niin tärkeitä. Nopeat tunteet syntyvät tilanteessa eikä niinkään pohdiskelun kautta ja lopulta päädytään vain riitelemään.

Lainsäädäntö on jäänyt hyvin paljon jälkijunaan. Mielestäni tässä jo lähestulkoon riistetään ihmisoikeuksia. Meidän arkaluontoiset tietomme päätyvät maailman suurimmille yhtiöille rahantekovälineeksi. Olemme päätyneet aivan käsittämättömään tilanteeseen. Mielestäni pitäisi olla jonkinlainen henkilökohtainen datapankki, järjestelmä, jossa ihmisellä itsellään olisi hallussa kaikki data mitä hänestä kerätään. Seurannan saisi laittaa päälle tai pois. Nyt data on suurten yhtiöiden hallussa ja siihen on äärimmäisen vaikeaa päästä käsiksi. Aika moni ihminen ei piittaa siitä.

Haluan alleviivata, että datan keräämien tehdään niin vaivihkaa, niin että ajatellaan: ”no enhän mä mitään niin tärkeää sinne anna”, mutta jokainen tiedon hippu auttaa suuryhtiöitä kohdentamaan viestien sisältöjä. Tämä taas auttaa järjestelmää toimimaan ja vaikuttamaan. Näistä riskeistä – itsekin voin katsoa peiliin – ei mediassa olla puhuttu tarpeeksi ja poliitikot eivät ole ymmärtäneet miten isosta asiasta on kyse. Tämä on yksi kiihdyttävistä tekijöistä pitkään demokratioissa eläneiden kansakuntien luhistumisessa, USA on yksi esimerkki.

Olen aika pessimisti datan keräämisen mahdollisuuksien suhteen, data on algoritmeille aineistoa. Se tuppaa tehdä ihmisistä sen kaltaisia, mihin ihmisellä on taipumuksia – ei sen kaltaisia, mikä olisi ihmisille itselleen hyväksi.

Sari Tanus: ”Riskinä on, että datan ja tietojen keräämistä käytetään negatiiviseen toimintaan, kuten ihmisten vapaan tietoisuuden manipulatiiviseen ohjaamiseen.”

Käytän internetiä tapahtumien ja uutisten taustoittamiseen sekä muuhun tiedonhakuun. Olen pyrkinyt käyttämään sosiaalista mediaa vähemmän, tietäen, että pitäisi käyttää enemmän. Tämänhetkinen tilanne on, että vapaa-aika on minimaalista ja vapaa-ajan sosiaalisen median käyttö linkittyy 90-prosenttisesti työhön.

Vaikuttamista ja vaikutusyrityksiä tapahtuu enemmän kuin mitä yleensä ajatellaan. Sosiaalisen median kanavien toimijoilla on hyvin tiedossa, miten nostaa asioita esiin ja shokeerata yksilöllisesti. Ihmisten pitäisi olla enemmän tietoisia, mihin heidän dataansa kerätään ja miten alustojen kautta vaikutetaan. Tulevaisuusvaliokunnassa, jossa olen ollut vuodesta 2015, on puhuttu mahdollisuuksista ja riskeistä sekä miten algoritmien ohjaamista lainalaisuuksista olisi hyvä tietää enemmän.

Somen datatietojen hyödyntämisestä on tullut viime vuosina kansainvälisesti esimerkkejä. Päättäjiin on pyritty vaikuttamaan rakentamalla ja muokkaamalla mielikuvia – on ollut muunneltua totuutta, väritettyjä tosiasioita sekä täysin virheellistä ja valheellista tietoa verhoiltuna uskottavaan kaapuun. Sosiaalinen media ja datan kerääminen on jakanut kansalaisia eri leireihin ja ruokkinut vastakkainasettelua.

Sosiaalisen median alustoilla korostuvat rakentavan toisten ymmärtämisen sijaan vastakkainasettelu ja kuplaantuminen. Alustat ovat vaikuttaneet myös journalistiseen prosessiin, ääriesimerkkinä tästä on maalittaminen, jossa kirjoituksen myötä journalisti joutuu hyökkäysten kohteeksi. Alkavatko journalistit osallistumaan ajatuksen muokkaukseen taustoittamisen ja näkökulmien sijaan? Esitetäänkö faktoina pieni osa-alue kokonaisuudesta? Journalistien vastuu on tänä päivänä paljon suurempi kuin aiemmin – vastuunotto, korkea moraali ja etiikka laaja-alaiseen tiedon tarjoamiseen on entistäkin tärkeämpää.

Näkemykseni datan keräämiseen liittyvään lainsäädäntöön on, että ensisijaiset oikeudet ja kontrolli omaan dataan pitäisi olla ihmisellä itsellään. Haasteena on, miten tämä toteutetaan. Kärkenä lainsäädännössä tulisi olla ihmisten elämän yksinkertaistaminen ja helpottaminen: datan keräämisen kuuluisi edistää terveyttä ja hyvinvointia – jos terveyteen ja hyvinvointiin sen sijaan liittyy uhkakuvia, millä tavoin silloin ohjata ja rajoittaa toimintaa? Lainsäätäminen on monimutkaista ja se tulisi tehdä pienissä osissa. Dataan liittyvät muutokset tulevat olemaan valtavia tulevina vuosina ja on tärkeää nostaa esille, mihin kaikkeen pitäisi lainsäädännöllä tarttua.

Terveydenhuoltosektorilla on kerätty tietoa sairauksista, hoidoista ja niiden vaikuttavuudesta – tietojen avulla on pystytty kehittämään parempia hoitoja. Riskinä on, että datan ja tietojen keräämistä käytetään negatiiviseen toimintaan, kuten identiteettivarkauksiin ja ihmisten vapaan tietoisuuden manipulatiiviseen ohjaamiseen. Esimerkiksi korona-aikaan liittyy monenlaista tietoa – ihmisiä on ahdistuneina ja peloissaan, ja on vaikea tietää mitä uskoo ja mitä ei.

Dan Koivulaakso: ”Algoritmien taipumuksia vahvistava piirre aiheuttaa samantapaisia haasteita yhtä lailla markkinoinnin, journalismin kuin politiikankin alalla.”

Käytän internetiä ja sosiaalista mediaa palveluihin, uutisten lukemiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Työ ja vapaa-ajan käyttö kytkeytyy vahvasti yhteen tehdessäni töitä myös virka-ajan ulkopuolella ja yhteiskunnallisen toiminnan ollessa myös vapaa-aikaani. Ymmärrän, että minuun vaikutetaan merkittävästi esimerkiksi syötteessä näkemieni uutisten ja mainosten kautta. Tämä on se verkottuneessa yhteiskunnassa elämisen varjopuoli.

Isossa kuvassa uhkana on paljon puhuttu kuplaantuminen. Mahdollisuus räätälöidä, ja että muut räätälöivät itseään koskevia sisältöjä sisältää riskin, että saatavilla olevan tiedon määrä kaventuu. Tästä voi muodostua tilanne, jossa sisällönhaku ei ole valinta, vaan sitä yhä enemmän tarjotaan. Algoritmit ruokkivat ihmisen taipumuksia tasapuolisen journalismin sijaan. Tämä antaa merkittävän valta-aseman niille organisaatioille, joilla on dataa käytössään. Näin ne voivat räätälöidä ihmisille sisältöjä sen pohjalta, mitä he ovat aikaisemmin tehneet. Algoritmin taipumuksia vahvistava piirre aiheuttaa samantapaisia haasteita yhtä lailla markkinoinnin, journalismin kuin politiikankin alalla. Jälkimmäisellä voi olla implikaatioita jopa demokratian toteutumiseen.

Ihmisillä pitää olla oikeus itsensä poistamiseen kaikista palveluista ja oikeus itseään koskevaan dataan. Muodollinen oikeus poistattaa omat tiedot on jo tietyissä tilanteissa olemassa, mutta tärkeää olisi, että tietojen poisto myös tapahtuisi ja oikeus laajenisi.

Riskit ovat ilmeisiä, jos muutama yksittäinen teknologiajätti omistaa merkittävästi tietoja elämästämme. Toki olemme itse tiedot luovuttaneet, sosiaalisen median tai muiden toimintojen kautta laitteillamme. Tämä kuitenkin johtaa siihen, että näillä organisaatioilla on parempi tietämys kuin meillä itsellämme on datastamme. Yhteiskunnallisella tasolla puhutaan vaalivaikuttamisesta, jos tietyt tahot pääsevät hyödyntämään kerättyjä tietoja. Kaikkien toimiessa tällä periaatteella – hyödyntäen kohdennettua kampanjointia, kyseessä on vain uusi toiminta-areena. Uhka demokratialle kuitenkin syntyy jonkun saadessa merkittävän etulyöntiaseman. Cambridge Analytica -skandaali on tästä hyvä esimerkki.

Somella ja digitaalisella medialla vaikutetaan ajatteluumme päivittäin, joskus myös totuutta vääristäen. Sitran Digivalta-selvityksessä seurataan 15 eturivin vaikuttajan matkaa omaan dataansa ja tuodaan esiin, mitä heidän datalleen tapahtuu sekä miten data muuttuu vallaksi. Selvityksen tulokset julkistetaan alkuvuodesta 2022.

HANKE

Digivalta-selvitys

Miten päättäjiin vaikutetaan? Ainutlaatuisen selvityksen tavoitteena on tunnistaa uudenlaisia vaikuttamisen tapoja ja parantaa datankäytön läpinäkyvyyttä.

Kirjoittaja

Sofia Nevala

Associate, Miltton

Julkaistu

Ajankohtaista

Tästä lisää.

Ota yhteyttä

Mistä on kyse?