Arvioitu lukuaika 3 min

Globaali toimintaympäristö haastaa järjestöjä - oikoteitä ei ole

Globaalien ilmiöiden ja yhteisten ongelmien oikea hahmottaminen on kansainvälisten toimintastrategioiden perustana, kirjoittaa Eeva-Liisa Myllymäki.

Kuva: Teppo Turkki

Julkaistu

Globaalien ilmiöiden ja yhteisten ongelmien oikea hahmottaminen on kansainvälisten toimintastrategioiden perustana. Mutta miltä näyttää kansainvälisten järjestöjen tulevaisuus? Aihetta pohtii YK- ja globaalihallintoasioiden asiantuntija Eeva-Liisa Myllymäki.

Helsingin Sanomat huomioi loppuvuodesta kahdesti pääkirjoituksissaan Yhdistyneiden Kansakuntien olemassaolon myönteisesti: ”Suomi tarvitsee lisää vaikuttavuutta YK:ssa (HS 1.10.2015) ja ”YK-järjestelmä toimii sittenkin ” (HS 24.12.2015). YK edustaa monenkeskisen hallitustenvälisen järjestelmän ydintä, jota Suomikin tarvitsee ja voi siihen vaikuttaa.

Sitra puhuu uudella megatrendilistallaan globaalista keskinäisriippuvuudesta ja siinä kasvavista jännitteistä: ”Tarvitsemme kykyä navigoida globaalissa toimintaympäristössä, joka haastaa kansainvälisiä järjestöjä ja niiden toimintaa poliittisilla areenoilla”, analyysissä pohditaan. Kysytään myös, miten hyvin osaamme toimia muuttuvassa ympäristössä. 

Kunnianhimoisia strategisia tavoitteita asettamalla on globaalisti pystytty vähentämään köyhyyttä, rikollisuutta, valtioiden välisiä konflikteja ja sotia. Globaalien ilmiöiden ja yhteisten ongelmien oikea hahmottaminen on kansainvälisten toimintastrategioiden perustana.

Järjestelmä jatkuvassa muutostilassa

Kansainväliset instituutiot edustavat jatkuvuutta ja ne antavat oikeutusta yhteistyön tavoitteille ja muodoille. Niiden tulisi samalla heijastaa maailman muutosta. Siitä on kysymys, kun vaadimme eri järjestöjen tehostamista ja uudistamista. Agendoja voi täydentää ja sopeuttaa ja toimintatapoja ja työmenetelmiä voi järkiperäistää. Kohtuullinen ja tasapuolinen velvollisuuksien ja oikeuksien ja vastuiden jako on turvattava kaikille.

Konsensushakuisuus on kansainvälisen yhteistyön perusperiaatteita. Pariisin ilmastokokouksen lopputulos on nostettu esiin myönteisenä merkkinä yhteisen tahdon olemassaolosta. YK:ssa on vuosien varrella neuvoteltu lukuisia päätösasiakirjoja, laadittu sopimuksia ja jatkuvasti aikaansaatu päätöslauselmia poliittisesti herkistä aiheista.

Se, jos päätöksiä ei synny, on merkki aidoista ristiriidoista ja tulkintaeroista. Vie aikaa sovitella näkemyksiä, ymmärtää muiden motiiveja ja hakea yhteistä pohjaa kannanmuodostukselle. Se vaatii myös paljon diplomaattista taitoa, kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Kontekstin taju ja oikeanlainen kommunikaatio helpottavat aina asetelmia. 

Toimintakentän hajautuminen asettaa perinteiset instituutiorakenteet uudenlaisiin puitteisiin. On nähty pitkään erilaisten toimijoiden kasvu ja ryhmittyminen hallitustoimijoiden rinnalle. Monitoimijaosallistuminen sidosryhmien kautta on tapa laajentaa asioiden käsittelyä monenvälisesti, mikä parantaa avoimuutta, tiedon ja asiantuntemuksen jakamista. Sen mahdollistaminen vaatii omat järjestelynsä eikä ole välttämättä vakiintuneita hyväksyttyjä malleja. 

Virallinen päätöksenteko on valtiokeskeistä. Sen ohessa foorumityyppinen ja muu epävirallinen työskentely on lisääntynyt.  Kysymys kuuluukin: Miten tällainen evästys kanavoitaisiin asioiden valmisteluun tehokkaasti?

Työ on jatkuvaa

YK:ssa hyväksyttiin viime syyskuussa valtionpäämiestasolla kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda 2030. Sen takana on ollut pitkä ketju YK:n temaattisia konferensseja ja niiden asettamien tavoitteiden toteutumisen seurantaa YK-järjestelmässä hallitusten ohjauksessa. YK:n vuosituhathuippukokous vuonna 2000 olikin yksi merkkipaalu. Tänä keväänä on odotettavissa Maailman humanitaarinen huippukokous Istanbulissa. YK:n yleisistunnoissa on normaalin asialistan ohella keskustelussa kansainvälinen huumekysymys, AIDS-ongelma, mikrobilääkeresistenssi. Alkusyksyyn ajoitettu huippukokous muuttoliikkeestä ja pakolaisuudesta antaa tilaisuuden kaikille maille esittää oma näkemyksensä tämänhetkisestä tilanteesta ja sen hoitamisesta, vaikka välitöntä ratkaisua ei olisikaan vielä näköpiirissä.

Asiat ovat käsillä nyt. On käsissämme, miten haasteisiin tartumme, kun haluamme kansainvälisten instituutioiden tekevän niille jotakin. Jos vaadimme uudistuksia, meidän on luotava visio siitä, mihin pyrimme.

Päätökset eivät ole yksinkertaisia tehdä ja panna toimeen, mutta muutokset tapahtuvat askel kerrallaan. YK on säilyttänyt asemansa kansainvälisen yhteistyön keskuksena 70 vuotta muodostaen systeemisen kokonaisuutensa monenkeskisessä arkkitehtuurissa. Se ei toimi eristyksissä vaan koordinaation tulee ulottua muihin kansainvälisen järjestelmän toimijoihin.  Keskinäinen täydentävä yhteistyö tukee YK:n perustehtävän kirkastamista muuttuvassa maailmassa. Globaalien julkishyödykkeiden tuottaminen ja jakaminen tarvitsee yhteisiä päätöksentekomekanismeja ja tehokkaita instituutioita niiden toimeenpanemiseksi, olipa kyse turvallisuudesta ja vakaudesta, kauppapolitiikasta, ilmastonmuutoksesta, tarttuvista taudeista, aseriisunnasta, rahoitusjärjestelmästä tai ennalta arvaamattomista yhteisistä huolenaiheista.

Emme voi jäädä ulkopuolisiksi

Suomi toimii lukuisissa kansainvälisissä järjestöissä ja niiden toimielimissä suvereenilla valtakirjalla, joka antaa meille äänivallan.  Toisaalta jatkuvasti käydään kilpailua siitä, kuka saa äänensä kuuluviin ja näissä pyrkimyksissä punnitaan kansallinen intressimme. Ei tule kuitenkaan luovuttaa tai jäädä sivuun liian helposti.

Monenkeskinen poliittinen vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä. Prosessit ovat monimutkaisia ja menettelytavat vaihtelevat: meillä tulee olla osaamista käyttää eri kanavia ja viedä asioita eteenpäin tehokkaasti. Oikotietä ei yleensä ole.

Kansainväliset järjestöt ovat arvokkaita osaamiskeskuksia, joita voimme hyödyntää. Ne tarjoavat erinomaisen oppimis- ja asiantuntijaverkoston, jonka kautta saamme tietoa ja jonne voimme tarjota omaa kokemustamme. Olemme olleet tukemassa ja kehittämässä järjestöjä, olemme niiden omistajia ja asiakkaita. Vuorovaikutus eri muodoissaan palvelee meitä.

Emme voi olla kaikessa mukana, mutta pienelle maalle on yhä tärkeää, että olemme mukana globaalissa hallinnassa ja parhaamme mukaan seuraamme niitä megatrendejä, joiden mukaisesti maailma muovautuu. Tulee olla mukana myös keskustelemassa ja päättämässä vaihtoehdoista, mihin suuntaan kehitystä halutaan ohjata.  

Sitran vuosittain julkaistava trendilista esittää yhden tulkinnan globaalien muutosilmiöiden suunnista – megatrendeistä. Trendilistan syventämiseksi julkaisemme joukon kommenttipuheenvuoroja. Tämä on teksteistä toinen. 

Aihe

Megatrendit

Sitran muutaman vuoden välein julkaistava trendikatsaus esittää yhden tulkinnan globaalien muutosilmiöiden suunnista – megatrendeistä.

Julkaistu

Suosittelemme

Mistä on kyse?