Janne Antikainen: Älä kiinny kuntaan

Alueellinen identiteetti ei ole kuntarajoista kiinni, väittää MDI:n Design Director Janne Antikainen. Hän kirjoittaa, että noin sadan kunnan lisäksi tarvitaan pienempiä pörinäkeskuksia. Tekstin lopusta voit lukea, mitä mieltä Pudasjärven kunnan kehitysjohtaja Mikko Kälkäjä on Antikaisen ajatuksista.

Janne Antikainen: Älä kiinny kuntaan

Kuumana käyvän kuntauudistuskeskustelun tiimellyksessä huokuu usein huoli asukkaan alueellisen identiteetin häviämisestä, jos tuttu kunta katoaa alta. Argumenttia kuulee erityisesti maaseutumaisten alueiden kohtalosta puhuttaessa. Höpö höpö, alueellinen identiteetti ei katoa, koska se ei ole riippuvainen kunnallisista hallintorakenteista.

Väitän, että alueellinen identiteetti muotoutuu sillä alueella, millä liikkuu kävellen. Ihminen kiintyy omaan kylään tai kaupunginosaan. Kunta on toisaalta usein liian pieni alueellisen institutionalisoitumisen kannalta. Laajempaan alueidentiteetin rakentumiseen vaaditaan jaettua historiallissosiokulttuurista merkityksellisyyttä. Ihmiset identifioituvat yhteisesti kuntaa helpommin heimoihin tai maakuntiin.

Synnyin 70-luvun alkupuolella Myllykoskella, ja muutimme Valkealan Rasin kylään kun olin 12. Herkkinä nuoruusvuosina myös alueellinen identiteetti rakentui vahvasti. Minun myllykoskelaista ja valkealalaista pikkukaupunkilaismaalaismaista alueellista identiteettiäni ei ole uhannut Sippolan ja Anjalan liittyminen Anjalankoskeksi 1975 eikä Anjalankosken ja Valkealan liittyminen Kouvolaan 2009. Kuntaliitokset ovat pikemminkin vahvistaneet paikkojen tärkeyden tunnetta.

Kymenlaaksolaisuutta – joka muuten alueellisesta identiteetistä puhuttaessa on kummallinen väliinputoaja – ei pysty peittämään millään. Ja minä en siis ole asunut puoleen elämään enää niillä kulmilla, mutta näitä alueita ei identiteetistäni pyyhitä.

Myös nykyelämän nurkkakunnat ovat hyvin paikallisia. Kävin hiljattain katsomassa vuokrakämppää. Vanhempi rouva totesi muuton syyksi, ettei ikinä kotiutunut näille nurkille – ei oikein kokenut Kruununhakaa omakseen. Hän aikoi palata takaisin kotoisille kulmille, Punavuoreen. Niinpä, vahvoja alueellisia identiteettejä löytyy myös Helsingistä ilman että täytyy ylittää edes Pitkääsiltaa.

Kylistä ja kaupunginosista pörinäkeskuksia

Päivittäisiin toiminnallisiin ympäristöihin ja strategisen yhteistyön alueisiin rakentuva Suomi puoltaisi Suomeen noin sadan kunnan rakennetta. Kuntauudistuksessa yksi keskeinen kysymys tulisi olla millaisia kasvukoneita uudet kunnat voisivat olla – millaiset kunnat ovat elinkeinopoliittisesti elinvoimaisia.

Kuntauudistushulinoissa kannattaisi miettiä paikallisen tason kytkentää myös talouskasvun luomiseen. Tarvitsemme Suomeen tuhatkunta pienempää paikallista pörinäkeskusta, aktiivisia kaupunginosia tai kyliä, jotka kuhisevat kasvua. Ne kunnat, joissa osataan kytkeä nämä pienet moottorit yhteen, löytämään yhdessä kokonaiskuva kehittämiselle, tulevat olemaan voittajia.

Suomessa on tehty hyvää paikallisen tason kehittämistyötä, mutta se ei ole kytkeytynyt kunnolla laajempaan strategiseen kehittämiseen. Kuntauudistus on hyvä sauma myös paikallisen tason uudelle kytkennälle.

Samalla on huomioitava, että ihmisten ja yritysten maantiede on muuttunut vahvasta paikalliskytkennästä hyvin verkostomaiseen elämiseen, jossa useammat paikat ovat tärkeitä. Myös identiteetti on muotoutumassa monipaikkaiseksi. Verkostoitumisessa ei maantieteellä ole mitään väliä, mutta paradoksaalisesti paikattomuus korostaakin paikallisuutta. Kun ihmisillä ja yrityksillä on vapaus valita paikkansa, on elinympäristön laadulla ja viihtyvyydellä korostettu merkitys. Ihmiset menevät sinne, missä on hyvä olla.

Kirjoittaja muotoilee ajatuksia MDI:n Design Directorina.

Maaseutu vastaa:

Syötteen kansallispuisto Pudasjärvellä. Kuva: Aleksi Stenberg (Flickr, Creative Commons). Mikko Kälkäjä on Pudasjärven kunnan kehittämisjohtaja. Kuva: Juha Nyman.

Pudasjärvi on noin yhdeksäntuhannen asukkaan kunta Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosassa. Kysyimme, mitä mieltä Pudasjärven kehittämisjohtaja Mikko Kälkäjä on Janne Antikaisen ajatuksista.

Janne Antikainen väittää, että alueellinen identiteetti muotoutuu sillä alueella, millä liikkuu kävellen – että alueellinen identiteetti ei riipu kuntarajoista. Mikko Kälkäjä, mitä ajattelet tästä?

– Pitää muistaa, että maaseudun ihmisten identiteetti saattaa rakentua myös suvun omistusperinnön kautta: sama suku on saattanut asuttaa tilaa vuosisatojen ajan. Kuntaraja ei sinänsä ole keskeinen, siinä olen samaa mieltä. Kunnan nimi on kuitenkin ollut yhtenä höystönä sopassa, määrittämässä alueellista identiteettiä.

Antikainen kirjoittaa noin sadan kunnan rakenteesta ja toivoo lisäksi pienempiä paikallista pörinäkeskuksia. Miltä ehdotus kuulostaa?

– Pudasjärvellä kunnan reunalta toiseen reunaan on sama välimatka kuin Helsingistä Tampereelle. Näin pitkien etäisyyksien alueella näkökulma on toisenlainen kuin siellä, missä pörinäkeskuksia on vieri vieressä. Jos muodostetaan isompia hallinnollisia alueita, palveluiden pitäisi kuitenkin olla lähellä ihmisiä. Silloin pörinäkeskukset voisivat toimia. Järjestämisvastuu olisi isommalla alueella, mutta toteuttamisvastuu olisi mahdollisimman lähellä asiakasta

Näkyykö Pudasjärven arjessa monipaikkaistuminen, josta Antikainen kirjoittaa?

– Se näyttäytyy ennen muuta verkostokysymyksenä: ihmiset toimivat samanaikaisesti monenlaisissa sosiaalisissa verkostoissa, ja se on sähköisen maailman kautta muuttunut asia. Jos ajatellaan meitä iäkkäämpää sukupolvea, niin meidän maailmahan hahmottui sille alueelle, mille isä tai äiti saattoi kotiportailta lapsillensa huutaa. Siitä lähtökohdasta katsottuna sosiaalinen verkosto on ihan toisen näköinen nyt.

Teksti: Maija Lielahti