Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 17.10.2013

Kaikki keinot käyttöön matkalle kohti kestävää taloutta

Kestävä talous on tavoitteena niin monimutkainen ja laaja-alainen, että sen saavuttamiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön: liikuttava ketterästi talouden eri tasoilla ja napsittava keinovalikoimaan kaikki soveltuva.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Viestintä, Sitra
Jenni Sarolahti on pitkänlinjan sitralainen viestijä, joka hanskaa viestinnän strategiasta toteutukseen. Tällä hetkellä Jenni vastaa Sitran juhlavuosihankkeiden viestinnästä, toimintakertomuksesta sekä monista muista koko taloa koskevista viestintähankkeista.

Kestävä talous on tavoitteena niin monimutkainen ja laaja-alainen, että sen saavuttamiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön: liikuttava ketterästi talouden eri tasoilla ja napsittava keinovalikoimaan kaikki soveltuva. Vanhat talouden lainalaisuudet on punnittava tarkkaan, mutta niiden lisäksi tarvitaan myös nousevia uuden talouden ilmiöitä ja aivan uusia ideoita. Kestävässä taloudessa juostaan maratonia, eikä pikavoittoja ole luvassa. Tässä on pohja Sitran Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutukselle.

Haikon kartanon 80-lukua henkivä kokoussali täyttyy aamutuimaan innokkaista opiskelijoista. Osa on käynyt ennen aamiaista jo lenkillä, osa vasta hakee aamiaissalia vaikka kurssipäivä on alkamassa vartin kuluttua. Joukossa on paljon tuttuja kasvoja: kansanedustajia, toimitusjohtajia, ekonomisteja, tutkijoita, toimittajia. Mikä heitä yhdistää? Ainakin tarve osata tehdä ja ymmärtää kestävää talouspolitiikkaa työssään. He ovat Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutuksen toisen kurssin osallistujia ja valmiina uuteen työntäyteiseen päivään.

Kurssin kolmesta jaksosta tällä ensimmäisellä syvennytään kestävään talouteen. Toisella jaksolla aiheena on kestävä talouspolitiikka ja kolmannella kestävän talouspolitiikan johtaminen. Luentojen, keskustelujen ja ryhmätöiden kautta syntyy koko kurssin läpileikkaava ja roolipelin kautta rakentuva yhteinen harjoitustyö, jossa kurssilaiset tuottavat Suomelle kestävälle talouspolitiikalle pohjautuvan pitkän aikavälin strategian ja sitä toteuttavan hallitusohjelman.

Kestävä talous on tavoitteena niin monimutkainen ja laaja-alainen, että sen saavuttamiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön. Vanhat talouden lainalaisuudet on punnittava tarkkaan, mutta niiden lisäksi tarvitaan myös nousevia uuden talouden ilmiöitä ja aivan uusiakin ideoita.

Tavoite talouskasvusta hyvinvointiin

Aamun aloittaa kuitenkin ruotsalainen Anders Wijkman, Rooman klubin puheenjohtaja, entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko, kestävästä kasvusta Bankrupting Nature -kirjan  Johan Rockströmin kanssa julkaissut kestävän talouden kansainvälinen tähti.

Wijkman maalaa ympäristön talouspoliittiselle päätöksenteolle asettamia reunaehtoja tummin sävyin: kansainvälinen ilmastosopimus on edelleen tuskaisen kaukainen tavoite yli 20 vuoden neuvotteluiden jälkeen, perinteinen kasvuun perustuva talousajattelu on törmäyskurssilla ympäristön kanssa ja ympäristön ylikuormitus on todellinen uhka.

Haaste ei lienekään se, etteikö ongelmaa tunnistettaisi. Ilmastoasiantuntijat ovat esitelmöineet päättäjille asiasta vuosia, mutta tarvittavia päätöksiä ei ota syntyäkseen, aivan kuin tilanteen vakavuutta ei kuitenkaan tiedostettaisi tarpeeksi syvällisesti. Wijkmanin mukaan yksi osa ongelmaa on se, että poliittiset päättäjät ovat pääosin yhteiskuntatieteilijöitä, eivät luonnontieteilijöitä. Lyhyen tähtäimen yhteiskunnalliset, rakenteelliset ja talouspoliittiset haasteet ajavat aina ilmastoasioiden ohitse.

”Ajatus talouskasvusta yhteiskunnan hyvinvoinnin mittarina ja pääasiallisena tavoitteena on täysin kestämätön”, Wijkman sanoo ja jatkaa: ”Tilanne ei ole menetetty, mutta tarvitaan isoja päätöksiä, nopeasti”. Wijkman peräänkuuluttaa pienten ja vähittäisten muutosten tilalle kokonaisvaltaista ajattelutavan muutosta, jossa toiminnan tavoitteena olisi hyvinvointi, mutta planetaariset rajat huomioiden. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi investointia vaihtoehtoisiin energianlähteisiin, energiapihiä suunnittelua ja rakentamista, verotuksen siirtämistä työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen, poikkitieteellistä tutkimusta ja koulutusta, tavaroiden kierrätykseen perustuvaa taloutta ja resurssiviisaita ratkaisuja, sekä koko talouskasvun uudelleenmäärittelyä.

Pohjoismailla olisi Wijkmanin mukaan tuhannen taalan paikka toimia muutoksessa edelläkävijänä.

”Koko maailmaa emme täältä pohjolasta käsin pysty muuttamaan, mutta edelläkävijöitä tarvitaan aina. Muuten mikään ei muutu”, Anders Wijkman päättää ja jättää saliin mietteliään puheensorinan.

Uusi talous nostaa keskiöön vanhat ideat yhteisöllisyydestä ja jakamisesta

”Ajattele hetkeä, jolloin olit oikein onnellinen”, pyytää Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan Iikka Lovio. ”Olitko kaupassa? Olitko töissä? Olitko yksin?” Nyökkäyksiä ei juuri näy. ”Niin. Me tarvitsemme muita ihmisiä”, Lovio sanoo.

”Yhteisöllisyys, talkootyö, vapaaehtoistyö ja yhdistykset ovat yhteiskunnan moottoreita, jotka virallisessa puheessa jäävät usein palkkatyön jalkoihin”, Lovio muistuttaa. Monet lasten harrastukset pyörivät tänäkin päivänä talkootyön varassa, bisnesinnovaatiot syntyvät harvoin tupo-pöydissä ja palkkatyön ulkopuolella opitaan koko ajan.

Yhteiskuntamme arvostaa kuitenkin yli kaiken palkkatyötä, vaikka sen ulkopuolella tapahtuu paljon oppimista: pienen piirin juttuna alkanut Ravintolapäivä synnyttää yrityksiä ja Assemblyt ja muut ns. lanit eli lähiverkkotapahtumat luovat maahan luultavasti enemmän koodariosaamista kuin mikään virallinen koulutusohjelma. Yhteisöt auttavat julkisia palveluita saavuttamaan tavoitteensa tehokkaammin ja ovat ehto tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisaalta yhteisöillä on myös kansanterveydellinen merkitys: monissa tutkimuksissa on osoitettu, että yksinäiset sairastavat enemmän.

”Tarvitaan vahvempi ymmärrys talouden eri tasojen välisistä suhteista. Siitä, että piilevän tason toiminta on taloudellisesti yhtälailla merkittävää”, Iikka Lovio summaa.

Myös jakamistaloudesta puhutaan paljon, mutta se on kantanut pääkaupunkilaisen idealistivihreyden leimaa ristinään. Jakamistalouden taustalla on ollut huoli ympäristöstä, mutta myös talouskriisi ja teknologian kehittyminen ovat osaltaan vaikuttaneet sen leviämiseen. Tämä on nyt sitä Anders Wijkmaninkin peräänkuuluttamaa kierrätykseen perustuvaa taloutta: jokaista esinettä ei tarvitse itse omistaa, jos sitä ei koko ajan tarvitse.

”Sähköporaa käytetään keskimäärin 12–13 minuuttia sen elinkaaren aikana”, Sharetriben  Juho Makkonen sanoo. Onko siis mitään järkeä, että jokaisella kotitaloudella on oma sähköpora? Voisiko poran vuokrata tai lainata tarvitessaan?

Jakaminen ja yhteisomistajuus eivät ole suomalaisessa yhteiskunnassa uusia asioita. Maatalouteen perustuvassa yhteiskunnassa kalliimmat työkalut ja tarvikkeet olivat usein yhteisomistuksessa ja taitavat olla edelleen. Kaupungistumisen ja individualisoitumisen seurauksena yhteiskunta on kehittynyt niin yksityiselle omistamiselle, että nyt opettelemme yhteisomistajuutta uudelleen.

Jakamisesta on nyt tulossa myös oikeaa bisnestä. Hyvä esimerkki tästä on matkailua aidosti muuttava sanfranciscolainen Airbnb, joka välitti vuonna 2012 arviolta 12–15 miljoonaa majoitusyötä yksityiskodeissa ympäri maailmaa ja jonka liikevaihto oli samaan aikaan arviolta 180 miljoonaa dollaria. Airbnb-palveluun kuka tahansa voi ilmoittaa vaikkapa oman kotinsa ja saada lisätienestiä muuten tyhjillään olevista neliöistä. Toinen hyvä esimerkki maailmalta on Relayrides, jolla on jo yli 100 000 autoa yhteiskäytössä.

Suomalaisista esimerkeistä Makkonen mainitsee tavaran vaihtoon perustuvan Netcyclerin, kimppakyytipalvelu GreenRidersin, lainauspalvelu Kuinoman, autojen vertaisvuokrauspalvelu Kortteliauton ja Stadin aikapankin.

Kestävä liiketoiminta ja vakaa rahoitusjärjestelmä kestävän talouden kivijalkana

Yhteisöjen, jakamisen, henkilökohtaisen vastuun ja muiden ruohonjuuritason uuden talouden ilmiöiden lisäksi kestävä talous vaatii rinnalleen perinteisempiä talouden moottoreita: kestävää yritystoimintaa ja toimivaa, vakaata rahoitusjärjestelmää. Kurssilla aiheisiin johdattavat muun muassa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Osallistavan liiketoiminnan tutkimusryhmää vetävä professori Minna Halme sekä Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Yritykset lähestyvät kestävää kehitystä aina taloudellisen kannattavuuden kautta, mutta niillä on kovin erilaisia tapoja toteuttaa kestävää liiketoimintaa. Joillekin se on joulukorttirahojen suuntaamista kestävää kehitystä tukevaan tarkoitukseen, toisille tapa luoda arvoa ja aidosti uutta liiketoimintaa. ”Ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset sekä yrityksen taloudellinen hyöty riippuvat paljon kestävän liiketoiminnan toteuttamistavasta”, Minna Halme sanoo.

Lähtötasona ovat lain noudattaminen ja taloudellinen vastuu. Tämän jälkeen Halme jakaa ekologisen kestävyyden toteuttamisen kolmeen kategoriaan: hyväntekeväisyyteen, integraatioon ja innovaatioihin. Hyväntekeväisyys on ydinliiketoiminnan ulkopuolista ylimääräistä toimintaa, josta on hyötyä lähinnä maineenhallinnassa. Integraatio on olemassa olevan liiketoiminnan muuttamista kestävämmäksi esimerkiksi erilaisten sertifikaattien ja järjestelmien kautta. Pisimmälle kestävän kehityksen toteuttamisen vie yritys, joka ratkaisee yhteiskunnallisia ja ekologisia ongelmia omien uusien tuotteiden ja palveluiden avulla.

Kestävä liiketoiminta on yritysten oma väline kestävän talouden tukemiseen ja synnyttämiseen, kun taas toimiva rahoitusjärjestelmä talouden kantavana tukijalkana vaikuttaa niin yrityksiin, julkiseen talouteen kuin yksityishenkilöihinkin.

Kuinka rahoitusjärjestelmä voisi sitten nykyistä paremmin tukea kestävää taloutta? Rahoitusjärjestelmän keskeisiä tehtäviä ovat resurssien tehokas allokointi, riskienhallintaratkaisut sekä maksujärjestelmä. Etenkin pankkisektori on kuitenkin altis häiriöille ja tarvitsee yhteisiä turvaverkkoja.

”Finanssikriisit seurauksineen kestävät kauan ja ovat tuhoisia sekä tuotannolle että julkisen talouden tasapainolle”, Suomen Pankin Erkki Liikanen muistuttaa ja jatkaa: ”Vuoden 2008 rahoitusmarkkinahäiriö jatkui finanssikriisiksi, reaalitalouden taantumaksi, valtioiden velkakriisiksi ja lopulta Euroopan luottamuskriisiksi, eikä tilanne ole normalisoitunut vieläkään.”

Avainsana on vakaus. Viime vuosien talouskriisit ovat keikuttaneet venettä rajusti ja niiden seurauksista kärsitään pitkään. Siksi viranomaisten tulisi Liikasen mukaan edistää koko rahoitusjärjestelmän vakautta kaikin mahdollisin keinoin.

Lopuksi Liikanen listaa käytännön toimia, joiden kautta rahoitusjärjestelmä voisi tukea kestävää taloutta. Ensinnäkin olisi pienennettävä riskiä siihen että rahoitusjärjestelmä synnyttää tai voimistaa finanssikriisejä, käytännössä tiukentamalla finanssisäätelyä, vahvistamalla makrovakausvalvontaa sekä korjaamalla pankkisektorin rakenteita. Toiseksi kriisien kustannuksia olisi pienennettävä vahvistamalla ja yhtenäistämällä kansallisia kriisinratkaisukeinoja sekä kehittämällä pankkiunioni ja sille yhteinen kriisinratkaisumekanismi. Kolmanneksi euroalueen instituutioiden valuviat olisi korjattava integraation edistämiseksi.

Planetaariset rajat, yhteisöllisyys, talkoo- ja vapaaehtoistyö, jakamistalous, kestävä liiketoiminta ja vakaa rahoitusjärjestelmä… Päivä kääntyy iltaan ja kuva kestävästä taloudesta on rakentunut pala palalta kokonaisemmaksi. On aika palata harjoitustyöhön. Kestävälle talouspolitiikalle kurssin aikana rakentuva strategia ei nimittäin synny ilman jaettua ajatusta tulevaisuudesta.  Päivän erilaisten näkökulmien jälkeen kurssilaisten on hyvä pitää pieni happihyppely ja siirtyä ulos pienelle kävelylle keskustelemaan kestävän talouden visiosta. Sitä tarvitaan kun roolipeli etenee hallituksen muodostamiseen ja pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisiin.

 

Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutuksen toinen kurssi päättyy 23.10.2013, kun kurssilaisista koottu ’hallitus’ esittävää arvovaltaiselle arviointiraadille oman kestävän talouspolitiikan strategiansa sekä sitä toteuttavan hallitusohjelman.  Voit seurata kestävästä taloudesta käytävää keskustelua twitterissä hashtagillä #kestävätalous.

Mistä on kyse?