artikkelit
Arvioitu lukuaika 6 min

Kilpailukyvyn tulevaisuus – itseisarvosta kohti merkityksellisyyttä?

Sitra kutsui 25 asiantuntijaa ennakoimaan Suomen kilpailukyvyn keskeisiä tekijöitä 10–15 vuoden aikajänteellä. Millainen rooli nähdään jatkossa teknologialla ja liiketoimintaälyllä? Entä kestävyydellä, houkuttelevuudella ja osallisuudella? Mikä mahdollisesti muuttuu ja miksi ylipäätään kilpailukyvyn tekijöitä on tärkeä ennakoida?

Kirjoittaja

Timo Hämäläinen

Johtava asiantuntija, Ennakointi, Sitra

Julkaistu

Suomi on avotalous, jossa yritykset kohtaavat kansainvälisen kilpailun niin kotimaassa kuin globaaleilla markkinoilla. Suomalaisyritysten ja niiden toimintaympäristön kansainvälinen kilpailukyky onkin tärkeä edellytys Suomen kansantalouden ja hyvinvointiyhteiskunnan pitkän aikavälin menestykselle.

Maailmantalous on historiallisessa murroksessa, joka muuttaa kansantalouden keskeisten kilpailutekijöiden luonnetta. Esimerkiksi teknologiat, talouden organisointitavat ja kysyntärakenteet muuttuvat jatkuvasti. Samalla koko talousjärjestelmän perusteita joudutaan miettimään uudestaan ilmastonmuutoksen, luontokadon, yhteiskunnallisen eriarvoistumisen ja muiden vaikeiden kestävyysongelmien takia.

Sitra käynnisti keväällä 2021 Kilpailukykyennakointi-hankkeen, jonka tavoitteena on laajentaa asiantuntijoiden ja päättäjien tietopohjaa sekä rikastaa näkemyksiä kansantalouden pitkän aikavälin kilpailukykyyn ja menestykseen vaikuttavista tekijöistä. Hanke on osa Sitran uuden Talouden tulevaisuus -tiimin työtä.

Erot suomalaisen ja kansainvälisen kilpailukykykeskustelun välillä

Kansainvälisen kilpailukyvyn merkitys ja sen osatekijöiden moninaisuus eivät useinkaan näy suomalaisessa talouskeskustelussa, joka painottuu makrotalouden kysymyksiin ja lyhyen aikavälin kustannus- ja hintakilpailukykyyn. Näin ollen kilpailukykytekijöitä ennakoimalla voidaan osaltaan rikastaa taloudesta käytävää keskustelua.

Lähtötilanteen selvittämiseksi tilasimme selvityksen suomalaisesta ja kansainvälisestä kilpailukykykeskustelusta ja niiden mahdollisista eroista. Aineisto kerättiin tammikuun 2020 ja toukokuun 2021 väliseltä ajalta. Raakadata käsitti yli 345 000 artikkelia tai sosiaalisen median viestiä. Tästä aineistosta rajattiin Sitran ja selvityksen toteuttaneen Meediuksen tekemän lähdelistauksen avulla laadullisen tutkimuksen aineisto, yhteensä noin 1 600 artikkelia.

Selvityksen mukaan suomalaisessa kilpailukykykeskustelussa painottuu lyhyt aikajänne ja siinä toistuu ”kriisin tuntu”. Suomen kansantalouden kilpailukyvyn nähdään kriisiytyneen erityisesti heikkenevän kustannuskilpailukyvyn takia.

Kansainvälistä keskustelua käydään huomattavasti tulevaisuussuuntautuneemmin ja siinä tuodaan usein esiin koulutuspanostusten ja työvoiman kehittämisen vaikutus kilpailukykyyn. Esimerkiksi Saksan ja Japanin teollisuuden näkemys on, että työvoimakustannuksilla kilpailu on menettänyt merkitystään ja jatkossa kilpailukykyä voidaan parantaa vain korkeamman jalostusarvon tuotantoon keskittymällä.

Uudistumiskyky ja resilienssi nousevat esiin uusina kilpailukykytekijöinä sekä suomenkielisessä että kansainvälisessä aineistossa. Suomessa peräänkuulutetaan myös rakenteellista uudistamista ja uudistumista, joskin keinoja tähän avataan vain harvoin. Kansainvälisesti sopeutumiskykyä haetaan muun muassa johtamisen malleista, itseohjautuvuudesta sekä uusista liiketoimintamalleista.

Keskeinen ero aineistojen välillä liittyy sääntelyyn, etenkin ympäristösääntelyyn: Suomessa sääntelystä puhutaan voittopuolisesti kilpailukykyä heikentävänä tekijänä, kun taas kansainvälisessä aineistossa se näyttäytyy etenkin pitkällä aikavälillä kilpailukykyä vahvistava tekijänä.

Siinä missä Suomessa näkemyksiään saavat useimmiten esiin yksittäisten yritysten edustajat tai edunvalvontajärjestöjen edustajat, kansainvälisesti ääneen pääsevät huomattavasti useammin talouden tai politiikan ammattikommentaattorit sekä tutkijat. Meediuksen analyysin mukaan vaikuttaa ylipäätään siltä, että suomalaisessa keskustelussa säilytetään kilpailukykyä, siinä missä kansainvälisessä keskustelussa rakennetaan kilpailukykyä.

Perinteisen kilpailukykyajattelun avartaminen

Kansantalouden kilpailukykyyn vaikuttavat sekä yritysten omat että niiden toimintapuitteiden tarjoamat kilpailuedut. Keskeisiä kilpailukykytekijöitä ovat kansainvälisten tutkimusten mukaan mm. tuotantopanokset (luonnonvarat, infrastruktuuri, tieto ja osaaminen), teknologiat ja innovaatiot, organisointitavat (tehokkuus ja uudistumiskyky), kotimarkkinat (kysynnän kehittyneisyys ja kilpailutilanne), kansainvälinen liiketoiminta (kauppa, suorat sijoitukset, ekosysteemit), vastuullisuus (CSR, ESG), institutionaaliset puitteet (sosiaalinen pääoma, kulttuurin normit, lait ja regulaatio) sekä julkisen sektorin rooli.

Kilpailukykyennakointi-hankkeessa toteutettiin marraskuussa kolmen työpajan sarja. Tavoitteena oli haastaa perinteisiä näkemyksiä kansantalouden kilpailukyvystä sekä tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun uusia näkökulmia kilpailukykytekijöihin ja niiden tulevaisuuden muutoksiin. Osallistujat työpajoihin haettiin avoimella haulla ja mukaan valittiin monipuolinen joukko asiantuntijoita, tulevaisuuden ennakoijia ja päättäjiä. He työskentelevät suomalaisyritysten ja kansantalouden kilpailukykyyn vaikuttavien tekijöiden kanssa sekä talouteen liittyvien yhteiskunnallisten ja ekologisten ongelmien parissa. Listaus osallistujista löytyy artikkelin lopusta.

Työpajoissa pohdittiin Suomen kansantalouden kannalta tärkeimpiä kilpailukykytekijöitä, globaaleja kestävyyshaasteita sekä maailmantalouden muutosvoimia ja -trendejä. Työpajat fasilitoi Gaia Consulting.

Suomen kilpailukyvyn kannalta tärkeimmiksi muutosvoimiksi valikoituivat seuraavat:

  • Geopolitiikan muutos: USA:n, Kiinan ja Venäjän luomat geopoliittiset jännitteet, EU:n rooli ja kehitys
  • Demokratian kohtalo ja valtion rooli: demokratian globaali alamäki, eriarvoistumiskehitys, alustatalousjättiläiset
  • Arvomurros: geopolitiikan jännitteiden, eriarvoistumisen ja ekologisten ongelmien aiheuttama arvojen muutos ja monimuotoistuminen
  • Digitalisaatio ja datatalous: digialustojen regulaation kehittyminen, datan arvon kohoaminen, alustajättien vaikutus markkinoiden rakenteisiin
  • Työvoiman tarve, saatavuus ja sijoittuminen: Suomella on heikot pelimerkit globaalissa osaamiskilpailussa, missä töitä tehdään?
  • Ilmastonmuutos: laajoja vaikutuksia yritystoimintaan, tulossa monenlaista uutta sääntelyä ja rajoitteita, samalla avautuu uusia mahdollisuuksia

Suomen kannalta tärkeimpien kilpailukykytekijöiden ja muutosvoimien pohjalta työstettiin ”kilpailukykykartta”. Se ei ole kaikenkattava, vaan kuvastaa etenkin kilpailukyvyn uusia haasteita ja mahdollisuuksia.

Kuva: Suomen kilpailukykykartta – tulevaisuuden kilpailutekijät

Kuva: Suomen kilpailukykykartta – tulevaisuuden kilpailutekijät

Kilpailukykykartan keskelle on nostettu käsite monimuotoinen kilpailukyky. Sillä työpajojen osallistujat halusivat tuoda esiin sen, että talouden kilpailukyky ei ole itseisarvo, vaan sillä tulisi tavoitella jotakin tärkeämpää – jotakin sellaista, jolla voi olla monta määrettä, kuten kansalaisten hyvinvointi, yhteiskunnan elinvoima tai kukoistus. Myös tärkeitä kilpailutekijöitä on monia.

Kilpailukykyennakointi -työpajojen osallistujat

Tuomo Alasoini, Työterveyslaitos
Sari Arho-Havren, Business Finland
Jyri Arponen, Sitra
Riikka Heikinheimo, Elinkeinoelämän keskusliitto
Vesa Heikkilä, Taaleri kapitaali
Tuuli Hirvilammi, Tampereen yliopisto
Leena Ilmola-Sheppard, IIASA
Aki Kangasharju, ETLA
Kalle Kantola, VTT
Tarmo Lemola
Pekka Lindroos, TEM
Timo Löyttyniemi, Valtion eläkerahasto
Aleksi Neuvonen, Demos Helsinki
Mikael Paltschik, Capful
Liisa Peltonen, Microsoft Surface
Elina Pylkkänen, TEM
Juha-Pekka Raeste, Helsingin Sanomat
Michaela Ramm-Schmidt, Baltic Sea Action Group
Petri Rouvinen, VTT
Petri Räsänen, Pirkanmaan liitto
Helena Saren, Business Finland
Simo Säynevirta, ABB
Rosa Thurman, Amcham Finland
Tiina Vainio, Ulkoministeriö
Georg Henrik Wrede, Folkhälsan

Kilpailukykykartan eri tekijöitä kuvataan tarkemmin maaliskuussa 2022 julkaistavassa Kilpailukyvyn tulevaisuus -raportissa.

Mistä on kyse?