Julkaistu 17.04.2018

SPR: Kohtaamisen ammattilaiset

Suomen Punaisen Ristin työntekijöitä pyydettiin arvioimaan, millä tavoin järjestön pitäisi lähivuosina muuttua. Yllättäen ratkaisun avain ei ollutkaan digitaalisuus.
Kirjoittaja
Toimittaja
Noora Mattila on vapaa toimittaja, joka on työskennellyt muun muassa Nuori Voima -kulttuurilehden toisena päätoimittajana sekä toimittajana Helsingin Sanomissa ja Kodin Kuvalehdessä. Mattila on erikoistunut kulttuuri- ja featurejournalismiin sekä editointiin ja viime aikoina opetellut myös podcastien tekemistä. Hän asui hiljattain kaksi vuotta Seattlessa ja kirjoitti juttuja myös Yhdysvalloista Suomeen. Nyttemmin hän on muuttanut Suomen Seattleen eli Poriin.

Yli miljoona suomalaista tekee säännöllistä vapaaehtoistyötä. Vaikka kansalaisyhteiskunta on Suomessa siis varsin vireä, useat järjestöt varautuvat murrokseen. Puhutaan, että netti mullistaa vapaaehtoistyön ja aktivismi siirtyy yhä enemmän sosiaaliseen mediaan. Ehkä ihmiset eivät halua sitoutua perinteisiin järjestöihin vaan pistäytyä silloin tällöin antamassa aikaansa. Ehkä arvot sirpaloituvat ja vapaaehtoistyöntekijät etsivät keinoja toteuttaa itseään.

Jonkinlaista muutosta tarvitaan, mutta onko suunta yksi yllämainituista vai jokin muu? Suomen Punainen Risti asetti SenseMaker-vastaajilleen vision lähitulevaisuudesta: ”Olemme vuodessa 2020. SPR:n paikallisosaston/toimintaryhmän toimijamäärä on kasvanut merkittävästi. Kuvaile tapoja ja keinoja millä tähän on päädytty.”

”Oletimme, että vastauksissa näkyisi usko siihen, että digitaalisuus on ratkaisu murrokseen”, kertoo SPR:n kehittämispäällikkö Mimmu Piirto.

Aineisto kuitenkin yllätti. Esimerkiksi kun kysyttiin, mihin resursseja olisi suunnattu muutoksen aikaansaamiseksi, digitalisaation kulma jäi lähestulkoon tyhjäksi. Suurempi osa vastaajista nojautui toimintamallien muuttamiseen.

Netti on portti ihmisten luo

Esteettömät tilat ja avoimet ovet. Innostetaan nuoria (tarina 1: lue vastaajien tarinoita artikkelin lopusta), otetaan maahanmuuttajat mukaan ja huomioidaan liikunta- ja kehitysvammaiset. Vieraillaan tiiviisti kouluissa, vanhainkodeissa ja työpaikoilla. Vapaaehtoisten lisäämisestä tehdään yhteinen tavoite (tarina 2), joka näkyy kaikilla tasoilla ja jota voimistetaan järjestelmällisellä viestinnällä. Tuodaan netti ja some tälle vuosisadalle.

SPR:n SenseMaker-kysely oli vasta pilotti järjestön työntekijöille. Seuraava vaihe olisi ollut avata se kaikille suomalaisille SPR:n nettisivuilla, mutta se jäi ajanpuutteen vuoksi tekemättä.

Siksi ratkaisut olivatkin melko samantyyppisiä kuin muissa aiheesta tehdyissä kyselyissä, Mimmu Piirto kertoo. Mukana oli tosin muutamia radikaaleja uudistuksia, joihin ihmiset eivät tavallisissa kyselyissä intoudu: Räjäytetään keskusjohtoinen rakenne niin, että ihmiset jakautuvat rihmastoiksi (tarina 3) ja vapaaehtoiskomiteoiksi. Tai luovutaan kokonaan fyysisistä paikoista, jolloin vapaaehtoiseksi voi ryhtyä vaikka kuusta käsin.

Vallitseva narratiivi oli kuitenkin arvojen ja eetoksen kannattelema ihmisläheinen vapaaehtoisuus. Sitä pidettiin digitaalisuuden perimmäisenä päämääränä: monen mielestä digitaalisuuden tehtävänä on vain saattaa ihmiset toistensa luo. Ideaalimaailmassa sovellukset toimisivat niin helposti, ettei niitä tarvitse edes huomata.

”Aineisto vahvisti oikeastaan intuitiotani siitä, että digitaalisuus on vain väline. Netti on yksi tapa löytää ihmiset eikä sinänsä eroa torilla tapaamisesta”, Piirto sanoo.

”Ehkä me joskus uskomme digitaalisuuteen vähän liikaa. Ihmiset hakevat arvoja.”

Moni korosti, että uusia vapaaehtoisia tarvitsee juhlia ja vaalia henkilökohtaisesti. Tärkeimmäksi motivaatioksi nousi sisäinen motivaatio ja arvot.

Jotkut näkivät yhteisöllisyyden ja digitalisaation toistensa vastakohtina: ei pidä tehdä vain ”digi digiä” vaan kouluttautua kohtaamisen (tarina 4) huipuiksi.

”Näyttää siltä, että voisimme vielä enemmän korostaa perusarvoja ja vapaaehtoistyön merkityksellisyyttä ja antaa ihmisille tilaa toimia yhteisössä. Onhan sekin vastaus, vaikkei ehkä kovin konkreettinen”, Piirto pohtii.

Kompleksiset kolmiot

Piirron mielestä SenseMaker-kokeilun parasta antia olivat työpajojen kompleksisuutta avaavat alustukset. Hänen mukaansa kompleksisuus onkin SPR:n toiminnan ytimessä: kehitysyhteistyössä ja luonnonkatastrofeissa on pakko toimia tilanteissa, joiden lopputulosta on mahdoton ennustaa.

Piirtoa jäi kuitenkin mietityttämään, ymmärsikö hän täysin, miten kompleksisuusajattelua tuli soveltaa SenseMaker-kyselyssä.

Metodissahan kolmiot ovat merkityksellisempiä kuin narratiivi. Niitä olisi ollut kiva pohtia vielä enemmän: miksi juuri nämä käsitteet pannaan samaan kolmioon ja mikä se teoriapohja on siellä taustalla.”

Vastaajia oli pilottikyselyssä vain 41. Piirto arvelee, että pienellä otoksella korostuu entisestään se, jos kolmioihin valitut käsitteet ovat epämääräisiä.

”Mietin myös, että saattaa olla melko sattumanvaraista, mihin kohtaan kolmiota ihmisen sormi osuu. Voi olla, ettei kolmio ole kovin intuitiivisesti hahmotettava muoto. Olisimme voineet käyttää enemmän janoja, jotka ovat ihmisille helpompia ymmärtää.”

Hän kuitenkin uskoo, että suurella vastaajamassalla SenseMaker voi tuottaa arvokasta tietoa. Siksi se olisi sopinut hyvin esimerkiksi SPR:n strategiavalmisteluun. Uusi strategia laaditaan joka kolmas vuosi.

Nyt ajoitus oli vain hieman väärä ja aikaa liian vähän.

Vastaajien kirjoittamia tarinoita

TARINA 1

Resursseja nuorten rekrytoimiseen

Ollaan onnistuttu innostamaan nuoria mukaan toimintaan tekemällä yhteistyötä eri tahojen kuten koulujen koulutuskeskusten ja monikulttuurikeskusten kanssa. Nuorilla on tarve toimia arvojensa mukaan ja tehdä niitä näkyväksi joten heille on tarjottu heidän itsensä valitsemia tapoja osallistua mm. tapahtumia järjestämällä mikä taas on tuonut toiminnalle näkyvyyttä ja innostanut lisää nuoria mukaan. Tämän myötä myös osastojen someaktiivisuus on lisääntynyt mikä tuo positiivista näkyvyyttä koko järjestölle. Nuorten täyttämissä osastoissa on iloinen tekemisen meininki jota keskustoimisto tukee ja ohjaa.

TARINA 2

Suunnitelmallisella viestinnällä kohti toimivia tuloksia

Valtakunnassa on tapahtunut uusi tapa viestiä – viimeiset kaksi vuotta on aktiivisesti ja määrätietoisesti viestitty ylhäältä alaspäin. Kaikki toimenpiteet osastossa on mietitty vapaaehtoistoimijoiden määrän kasvattamiseen tähtääväksi. Suomen Punaisessa Ristissä on varmistettiin että jokainen piiri ja osasto on ymmärtänyt vapaaehtoistoimijoiden tärkeyden ja roolin järjestön viemisessä eteenpäin. Jokainen piiri on palkannut itselleen viestinnästä vastaavan työntekijän. Lisäksi piirien tukea osastoille on kasvatettu. Osastot ovat suunnitelleet sen miten ottavat uuden vapaaehtoisen heti yhteydenoton jälkeen mukaan toimintaan. Viestinnässä on tuotu esille kotimaassa tehtävän vapaaehtoistyön merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa sekä toiminnan monipuolisuutta. Sähköiset palvelut on laitettu uusiksi. Nettisivut ovat modernit ja helppokäyttöiset. Nettisivuprojektiin otettiin mukaan edustajat erityyppisistä osastoista piiristä ja keskustoimistosta käytettävyyden varmistamiseksi. Viestintä on tuottanut valmiita sosiaalisen median viestintämateriaaleja osastoille – fiiliksiä nostoja kuvia jne. joita osaston on ollut helppo noutaa verkosta. Loppukommentti: Mallia johdetusta jäsenmäärän kasvun nostosta (joka tuotti samalla myös suuren määrän uusia vapaaehtoistoimijoita) kannattaa ottaa partiolta.

TARINA 3

Rihmastot

1) Vapaaehtoinen toimii itse ja muodostaa omia komiteoitaan2) Osastot ovat muuttuneet Rihmastoiksi – tarpeeksi suuriks hallinnollisiksi yksiköiksi3) Keskustoimistoa ei ole on olemassa Hallitus ja toimeenpaneva sihteeristö joka kerääntyy kerran viikossa toimeenpanevaan kokoukseen.4) Piirejä ei ole ne ovat Rihmastojen paikallistukisoluja joidenka tehtävänä on katsoa että Rihmastot toteuttavat yleiskokouksen päätöksiä5) SPR:llä on jäljellä 7 laitosta: Veripalvelu Kontti KV EA Ystävät Keräykset ja Vapepa

TARINA 4

Meistä on tullut kohtaamisen huippuja

Ihmisiä on henkilökohtaisesti pyydetty mukaan ja osaamme ottaa uudet tulijat vastaan kohtaamalla heidät niin että he tuntevat olonsa tervetulleeksi.Osastojen puheenjohtajat ja muut avainvapaaehtoiset ovat saaneet koulutusta ja työvälineitä siihen miten uusia ihmisiä otetaan ja pyydetään mukaan. Koulutuksessa on harjoiteltu kohtaamisen tilanteita.Punaisen Ristin työntekijät ovat saaneet valmennusta joka vahvistaa heidän taitojaan kohdata ihmisiä. Kohtaamisen taito on otettu osaamisen painopisteeksi sekä työntekijöiden että vapaaehtoisten keskuudessa. Taitoja on kehitetty erilaisissa tapaamisissa (järjestöpäivät piirien kokoukset osastojen kokoukset) koska tarpeeksi moni on oppinut kouluttamaan muitakin ja lisäksi on käytössä yhteisä materiaaleja.

Ajankohtaista

Lue lisää

Ota yhteyttä

Kehittämispäällikkö, strateginen kehittäminen, Suomen Punainen Risti

Mimmu.piirto@redcross.fi

Johtava asiantuntija, Yhteiskunnallinen koulutus, Sitra

+358 (294) 618 208

mervi.porevuo@sitra.fi

Mistä on kyse?