Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 03.04.2019

Kuumimmat ilmastotrendit vuonna 2019

Vuosia 2017 ja 2018 värittivät äärimmäiset sääilmiöt ja ilmastopäästöt jatkoivat nousuaan talouskasvun myötä. Mutta miltä näyttää vuosi 2019? Tarkastellaan muutamia meille jo tuttuja ilmiöitä ja tapahtumia sekä luodataan mahdollisia uusia trendejä.

Vuoden 2015 Pariisin sopimuksen solmimisen jälkeen jokainen vuosi on ollut poikkeuksellinen sekä ilmastossa tapahtuneiden muutosten että sen sosiaalisten seurausten kannalta. Vuosi 2016 muistetaan paitsi kaikkien aikojen kuumimpana mutta myös vuonna, jona Donald Trump nousi maailmanpolitiikan näyttämölle – kuin ilmastonmuutosskeptisyyden sulavan jäävuoren kuvaannollisena huippuna.

Vuosien 2017 ja 2018 äärimmäiset sääolosuhteet aiheuttivat mittavia tuhoja ja tappioita sekä kasvavia päästöjä, kun talous hienoisen taantuman jälkeen jälleen vahvistui. Mitä vuosi 2019 tuo mukanaan? Seuraavassa tarkastellaan jo tutuiksi tulleita mutta myös tuoreempia tapahtumia ja toimenpiteitä.

1. Ympäristön tila

Ymmärrys ilmastokriisin kiireellisyydestä, nopeudesta ja laajuudesta on lävistänyt monet yhteiskunnat. Näkyvien ilmastoriskien ja jatkuvien epätavallisten sääilmiöiden ei enää ajatella olevan kaukaisia tulevaisuuden uhkia vaan elettyä todellisuutta miltei joka puolella maailmaa.

Yhdistyneen kuningaskunnan meteorologinen palvelu Met Office ennustaa vuoden 2019 olevan kuuma vuosi maanpinnan ja merien lämpötilojen kannalta, osin Tyynenmeren El Niño -ilmiön vuoksi. Jatkuvat häiriöt napapyörteessä ja niistä seuraava arktisten ilmamassojen epätavallinen siirtyminen pohjoisen pallonpuoliskon manneralueilla tarkoittavat, että vuosi 2019 ei todennäköisesti tule kuitenkaan olemaan mittaushistorian kuumin.

Valtamerien lämpeneminen tulee jatkumaan ilmakehän hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen lisääntyessä joka vuosi. Ennusteiden mukaan vuonna 2019 ilmakehän hiilidioksidin määrä tulee olemaan ennätyksellisen suuri.

 2. Uusi IPCC:n ”1,5 asteen raportti”

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi uusimman raporttinsa ”Global Warming of 1.5°C” loppuvuodesta 2018. Se kuvaa nykyistä ymmärrystämme niistä vaikutuksista, joita liittyy maapallon pintalämpötilojen nousuun 1,5 asteella verrattuna esiteolliseen aikaan. Raportti valottaa myös kasvihuonepäästöjen kehityskulkuja pyrittäessä rajoittamaan lämpötilan nousu 1,5 asteeseen ja sitä, mikä tämän merkitys on kestävälle kehitykselle yleensä.

Raportti maalaa synkän kuvan ilmastokriisistä. Poliittisten päättäjien ja yritysten on ehkä ollut helpompi toimia totuttuun tapaan, kun on havaittu, kuinka vaikeaa sosioekonomisesti on tehdä suuria muutoksia ilmastoneutraalimpaan suuntaan. Riskitasojen tiedetään kuitenkin nyt olevan paljon aiemmin luultua korkeampia, jos ilmasto lämpenee 2 asteella.

Tulevaisuus tulee joka tapauksessa olemaan radikaalisti erilainen, ryhdyimme me sitten millaisiin toimiin tahansa.

Tulevaisuus tulee joka tapauksessa olemaan radikaalisti erilainen, ryhdyimme me sitten millaisiin toimiin tahansa. Jos ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ryhdytään lähitulevaisuudessa tositoimiin, tarkoittaa se maailmantalouden dekarbonisoimista eli sitä, että maailma pyrkisi lopettamaan fossiilisten energianlähteiden käytön. Voimme myös päätyä tilanteeseen, jossa tehdyt toimenpiteet eivät ole riittäviä, mikä johtaisi katastrofaalisiin ja peruuttamattomiin vahinkoihin globaalisti.

3. Nuorten ilmastoaktivismi

Valitettavasti sukupolvet, jotka tulevat kohtaamaan ilmastokriisin pahimmat mahdolliset seuraukset, ovat jo syntyneet.

Tämän päivän lapset ja nuoret saattavat nähdä ajan, jolloin maapallon lämpötila kohoaa yli kolmella asteella. Kysymys on siitä, onnistuuko ihmiskunta tekemään merkittäviä ja nopeita vähennyksiä kasvihuonepäästöihin tulevina vuosikymmeninä ja mahdollisesti myös poistamaan osan ilmakehässä jo olevista kumulatiivisista hiilidioksidipäästöistä.

Nuorten ilmastoaktivismin johtava globaali toimija on Greta Thunberg, 16. Hänen oma mielenilmauksensa Ruotsin valtiopäivärakennuksen edustalla on yksi vuoden 2018 ikonisimmista hetkistä. Nuorten ilmastomarssien räjähdysmäinen lisääntyminen tulee todennäköisesti edelleen jatkumaan myös vuonna 2019, kun kymmenettuhannet nuoret marssivat kaduilla ympäri maailmaa.

Sitra ja suomalainen Nuorten Agenda 2030 -ryhmä isännöivät Helsingissä 2.3.2019 nuorten ilmastokokousta, jonne oli kutsuttu satoja vieraita.

4. Kulutuksen henkilökohtainen hiilijalanjälki

Monet paljon kuluttavat ihmiset ovat ymmärtäneet, että heidän elämäntyylinsä vaikuttaa merkittävällä tavalla ilmastonmuutokseen ja muihin ekologisiin ongelmiin. Lukas Chancel ja Thomas Piketty ovat tutkineet hiilidioksidipäästöjen sosioekonomista epäsuhtaa. Karkeasti noin 10 prosenttia maailman väestöstä tuottaa 50 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä omilla kulutusvalinnoillaan.

Karkeasti noin 10 prosenttia maailman väestöstä tuottaa 50 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä omilla kulutusvalinnoillaan.

Greta Thunberg kutsuttiin Maailman talousfoorumiin Davosiin, ja hänen viestinsä oli selkeä: kaikkein vauraimmat ihmiset ja instituutiot, joilla on eniten valtaa, eivät ole riittävästi vähentäneet hiilidioksidipäästöjään ja pahentavat tilannetta entisestään suurkulutusta suosivalla elämäntyylillään, kuten esimerkiksi lentämällä ympäri maailmaa omilla yksityisjeteillään. Tämä keskustelu tulee varmasti kiihtymään vuoden 2019 aikana.

Sitra ja Suomen Valtioneuvoston kanslia ovat kehittäneet hiilijalanjälkeä mittaavan Elämäntapatestin, jonka avulla jokaisen on mahdollista tehdä henkilökohtaisia sitoumuksia omien kasvihuonepäästöjensä vähentämiseksi. Tämä lähestymistapa on otettu loistavasti vastaan: Sitran verkkosivustolla on tehty jo yli puoli miljoonaa testiä, ja aloite on saanut runsaasti medianäkyvyyttä.

5. Kansalliset ja sektorikohtaiset nollapäästötavoitteet

Pohjoismailla on ollut pitkän tähtäimen ilmastopoliittisia tavoitteita jo jonkin aikaa, ja Ruotsissa ja Suomessa ne on kirjattu lakiin.

Ilmaston lämpenemistä 1,5 asteella käsittelevän IPCC:n raportin julkistamisen jälkeen on keskitytty uudella tavalla ilmastonmuutoksen tavoitteelliseen hillitsemiseen konkreettisilla poliittisilla toimenpideohjelmilla. Tämän lisäksi myös Euroopan unioni päivittää pitkän tähtäimen strategiansa ja tavoitteensa vuodelle 2030.

Monet suuryritykset, kaupungit ja kunnat ovat sitoutuneet nollapäästötavoitteeseen tietyn aikavälin sisällä. IKEA pyrkii olemaan ilmastopositiivinen ketju vuoteen 2030 mennessä poistamalla enemmän hiilidioksidia ilmakehästä kuin se itse tuottaa omilla toiminnoillaan. Laivavarustamo Maersk suunnittelee muuttuvansa hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä.

6. Oikeudenmukainen siirtymä

Ranskan keltaliivien (”gilets jaunes”) protestit osoittivat koko maailmalle, että ilmastopolitiikan ei tulisi olla sosiaalisesti tai taloudellisesti epäreilua. Perinteisiin polttoaineisiin kohdistetut veronkorotukset vaikuttavat rankasti kaikkein köyhimpiin kuljettajiin samalla, kun ilmailu- ja laivakuljetusalan kaltaiset sektorit ovat miltei välttyneet polttoaineverotukselta.

Jos palataan vielä nuorten ilmastoaktivismiin, niin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä käytetty hiilibudjetti on erittäin epäoikeudenmukainen nuoria ja tulevia sukupolvia kohtaan. Kumulatiiviset hiilidioksidipäästöt määräävät hyvin lineaarisesti ilmaston lämpenemisen voimakkuuden ja siitä seuraavan maapallon ekosysteemin järkkymisen.

Mitä enemmän nykyinen aikuisväestö aiheuttaa päästöjä, sitä vähemmän nykyiset nuoret sukupolvet voivat tulevaisuudessa kuluttaa.

Jos budjetit ovat ylimitoitettuja, hiilidioksidi joudutaan poistamaan fyysisesti ilmakehästä planetaarisessa mittakaavassa massiivisilla toimilla ja toteuttamaan sen lisäksi kokonaisvaltainen maailmantalouden dekarbonisaatio. Päästöjen vähentäminen tällä tavoin on toimenpiteenä niin mittava, että se vaatisi teknologisia ja muita toimenpiteitä 2–4 kertaa nykyisen globaalin öljyteollisuuden verran.

 7. Toivon sijasta toimintaa

Monet tavalliset ihmiset ovat sitä mieltä, että kansallisvaltiot eivät pysty toteuttamaan Pariisin sopimuksen tavoitetta ”selvästi alle 2 asteen” lämpenemisestä. Eri maiden kansalliset päästöt näyttävät kasvavan vuoteen 2030 asti.

Ilmastokriisi on kuitenkin jo sosiaalista todellisuutta koko planeetallamme. Siitä on lisäksi tullut keskeinen poliittinen puheenaihe, ja IPCC:n tuore raportti on saanut aikaan uusia ilmastotekoja.

Lähes kuka tahansa voi toimia ilmaston hyväksi vähentämällä päästöjä, sopeutumalla havaittuun ja tulevaan muutokseen ja vaatimalla toimia niiltä, jotka asiasta ovat eniten vastuussa – hallituksilta, suuryrityksiltä ja paljon kuluttavilta nykyaikuisilta.

Mistä on kyse?