Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Liisa Poussa

Julkaistu 28.04.2017

Maapallon tulevaisuus, kiinnostaako?

Brexit, Donald Trump ja vaalien vuosi Euroopassa. Miten niin abstrakti asia kuin ilmastonmuutos pärjää tällaisessa kontekstissa, kysyttiin Sitrassa perjantaina 28.4.2017 järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Liisa Poussa
Asiantuntija, Viestintä, Sitra
Liisa Poussan työpöydällä on kahden eri avainalueen viestintä: Työelämän taitekohdat ja Resurssiviisas kansalainen. Työssään hän kirjoittaa ja kiteyttää, innostaa ja sparraa, ideoi ja toteuttaa. Liisaa kiehtoo puhutteleva, rohkea ja reipas viestintä, joka tekee maailmasta ymmärrettävämmän.

”Se mitä tapahtuu politiikan pinnalla on eri asia, kuin syvät virtaukset. Ilmastopolitiikan toteutus ja valmistelu etenevät, samoin massiviinen energia-vallankumous”, sanoi ilmastopaneelin puheenjohtaja, professori Markku Ollikainen.

Tulevaisuudenuskoa loi myös tilaisuudessa puhunut teknillisen fysiikan professori Peter Lund, jonka mukaan ilmassa on merkkejä siitä, että yritykset vievät markkinoita esimerkiksi cleantechin saralla eteenpäin, tapahtui politiikassa mitä tahansa.

Pessimistisemmän arvion antoi suurlähettiläs emeritus Hannu Himanen, joka muistutti (Pariisin) sopimuksen sitoumusten toteuttamisen oleva viime kädessä aina poliittinen kysymys. ”Esimerkiksi Venäjän ei tarvitse tehdä mitään, ja se silti noudattaa sopimuksia, vaikka maassa muhii isoja ympäristö- ja ilmasto-ongelmia”.

Kansainvälis-poliittinen tilanne on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut merkittävästi. Kiina ja USA olivat presidentti Obaman kaudella ilmastopolitiikan vetureita. Voisiko uudessa tilanteessa EU:lle pedata roolia Kiinan parivaljakkona? Ollikaisen ja Himasen mukaan kyse on ennen kaikkea siitä, onko EU:lla kykyä petrata toimintaansa ja ottaa johtajuutta. Pian ratkeavat Ranskan presidentinvaalit antavat osviittaa suunnasta. Kun ilmastonmuutoksen valtava mittakaava ja aikaperspektiivi suosivat populisteja, ei ilmastonmuutos nouse politiikan teon agendalle.

”Poliitikot tietävät mitä tehdä, mutta eivät tiedä, miten pitäisi tehdä, että voittaisivat seuraavatkin vaalit”, Himanen summasi.

Toiset faktat ovat enemmän tosia kuin toiset

”Haluammeko me journalisteina kyseenalaistaa ilmastonmuutoksen perusteet?”, latasi toimittaja Matti Virtanen, kun keskustelutilaisuudessa siirryttiin käsittelemään median ja ilmastonmuutoksen suhdetta. Virtasen mukaan ilmastonmuutosta on käsitelty mediassa viime vuosina massiivisesti, mutta ongelma on siinä, että hiilidioksidin määrän ja lämpötilan nousun välille vedetään yhtäläisyysmerkit. Kun luonnontiede jää jalkoihin, seuraa ”ilmastonmuutos-höpinää”.

Ajattelun haastamisen puolesta puhui myös toimittaja Reetta Räty. ”Populistipuolueilla näyttäisi olevan hyvin skeptinen suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Meidän pitäisi haastaa sitä ajattelua, että jos haluaa ehkäistä pakolaisvirtoja, niin silloin pitäisi hillitä myös ilmastonmuutosta.”

Ilmastojournalismin haasteita pohti myös yleisö. Yhden arvion mukaan ongelma on siinä, että ilmastonmuutos on uhka, josta ihmisellä ei ole vastaavaa kokemusta kuten esimerkiksi sodasta. Se ei tule lähelle eikä hyviksiä ja pahiksia ole helppo valita. Ilmiö ei synnytä päivänpolttavia uutisia jatkuvalla syötöllä.

Oli ilmastojournalismin tasosta ja määrästä mitä mieltä tahansa, eivät Virtanen ja Räty pitäneet itse aihetta vaikeana. Vaikeita ovat myös Lähi-Idän kriisi tai kansantalous, todettiin. Kuinka suuri rooli valeuutisilla on ilmastonmuutokseen liittyvässä journalismissa? Siihen ei keskustelussa suoraa vastausta saatu. Rädyn mukaan näkökulmia luonnontieteestä voi kaikin mokomin tuoda ilmastojournalismiin enemmän, mutta houkutteleeko se lukijoita? Toimitukset joutuvat yhä useammin tekemään sitä, mikä vetää verkossa.

”Julkisessa keskustelussa paras argumentti ei valitettavasti aina voita”, tiivisti yleisöstä keskustelua kommentoinut Debattibaarin Mikko Salo.

Katso keskustelutilaisuuden videotallenne tästä.

Mistä on kyse?