Julkaistu 21.03.2012

Maaseutu ja yhdyskuntarakenne

Merkittävä osa kasvihuonekaasupäästöistä muodostuu yhdyskunnissa. Siksi ilmastonmuutoksen torjunnassa on alettu kiinnittää kasvavaa huomiota yhdyskuntarakenteeseen ja sen ohjaamiseen. Kaupunkien lievealueille laajeneva ja hajautunut yhdyskuntarakenne on haasteellinen myös julkiselle taloudelle ja sen palvelukyvylle, jotka perustuvat tällä hetkellä enimmäkseen sektoreittain järjestettyihin ja keskittämistä edellyttäviin ratkaisuihin. Uuden hallituksen ohjelmassa onkin useita viittauksia siihen, että Suomen yhdyskuntarakennetta halutaan tiivistää. Asutuksen tiivistämistä ja rakentamisen rajoittamista on julkisuudessa tarjottu yhdeksi tavaksi näiden haasteiden ratkaisemiseksi.

Sitran Maamerkit-barometri, joka toteutettiin juuri eduskuntavaalien alla 2011, osoittaa, että suomalaisten toiveet ja yhteiskunnan tarpeet eivät yhdyskuntarakenteen kehittämisessä kaikilta osin kohtaa.  Rakentamisen rajoittaminen niin haja-asutusalueilla kuin kaupunkien läheisyydessäkään ei ole ainoa keino kestävien yhdyskuntien edistämiseksi. Fyysisten rakenteiden ohella erilaisilla asumis-, liikenne-, energia- ja palveluratkaisuilla voidaan myös olennaisesti vaikuttaa yhdyskuntien kustannus- ja ekotehokkuuteen. Maaseudulla onkin tarvetta kehittää ennakkoluulottomia ja ekotehokkaita asumis-, liikenne-, energia- ja palveluratkaisuja.

Suomalaiset haluaisivat asua lähempänä maaseutua

Sitran Maamerkit-barometrin mukaan maaseudulle vakinaisen asumuksensa toivoisi 36 prosenttia vastaajista, kun heistä 22 prosenttia ilmoitti vakinaisen asuntonsa nyt sijaitsevan maaseudulla. Useampi vastaajista haluaisi siis asua vakinaisesti maaseudulla kuin siellä nyt asuu. Vastaavasti hieman pienempi määrä ihmisiä haluaisi asua kaupungissa (51%) kuin siellä nyt asuu (71%).

Maamerkit-barometri 2011, Sitra Kohderyhmänä kaikki suomalaiset, n=1620

Vakinainen asuntoni, jossa olen kirjoilla sijaitsee…

Mieluisin vakinainen asuinpaikkani olisi…

Maaseudulla 23% 36%
Maaseudulla haja-asutusalueella 13% 22%
Maaseudulla taajamassa 10% 14%
Alueella, joka ei ole selkeästi joko maaseutua tai kaupunkia 6% 8%
Kaupungissa 71% 51%
Pikkukaupungissa 21% 19%
Ison kaupungin laidoilla 33% 19%
Ison kaupungin keskustassa 17% 13%
Ulkomailla 0% 4%

Barometrin tulos vastaa sitä kokonaiskuvaa, joka on jo pitkään ollut havaittavissa aluekehityksessä: työpaikat keskittyvät enemmän kuin asuminen. Ihmiset voivat itse vaikuttaa asuinpaikkaansa enemmän kuin työpaikkansa sijaintiin. Barometri vahvistaa, että työpaikkojen ja asumispaikan ero pysynee tulevaisuudessa vähintäänkin ennallaan. Mikäli työn tekeminen muuttuu paikkariippumattomammaksi, ja mikäli maaseudulla on toimiva infrastruktuuri, potentiaalisia maalle muuttajia on paljon. Heidän kohdallaan koettu hyvinvointi paranisi barometrin vastausten perusteella.

Vastaajan perhetilanne ja ikä vaikuttivat asuinpaikan mieluisuuteen. Lapsiperheet halusivat yleisimmin asua haja-asutusalueella, pikkukaupungissa tai ison kaupungin laidoilla. Sinkkutalouksissa oli kaksinapainen tilanne: mieluisimmat asuinpaikat olivat joko haja-asutusalue tai ison kaupungin keskusta. Lapsettomat parit halusivat asua mieluiten joko ison kaupungin laidoilla tai haja-asutusalueella. Muissa aikuistalouksissa asuvat ihmiset (yli 18-vuotiaat) halusivat mieluiten asua haja-asutusalueella tai pikkukaupungeissa. Ne, jotka halusivat asua vakinaisesti ulkomailla, olivat keskimäärin nuorempia kuin muut. Ne taas, jotka halusivat asua vakinaisesti pikkukaupungeissa, olivat keskimäärin hieman vanhempia kuin muut.

Merkittävää on myös pikkukaupunkien suosio suuriin kaupunkeihin verrattuna. Kaupunkiasumisen osalta kansalaisten asumistoiveet näyttäisivät tukevan monikeskuksisen kaupunkiverkon kehittämistä. Maamerkit-barometri viestii myös selvästi tarpeesta tuoda kaupunkeihin maaseutumaisempia piirteitä.

Muuttosuuntana maaseutu ja kaupunki olivat lähes yhtä houkuttelevia, kun suomalaisilta kysyttiin heidän aikomuksiaan muuttaa asuinpaikkaansa lähimmän kymmenen vuoden aikana. Jos muuttoaikeita oli, ne kohdistuivat hieman useammin kaupunkimaisesta ympäristöstä maaseutumaisempaan kuin päinvastoin. Koska barometri mittasi vain muuttosuuntaa, eikä muutettavaa matkaa, se ei niinkään anna kuvaa tulevien muuttoliikkeiden volyymista, kuin suomalaisten asuinpaikkaan liittämistä preferensseistä.

Maaseudun suosio asuinpaikkana ilmenee myös suomalaisten laajana monipaikkaisuutena: sekä asutaan että toimitaan yhtä aikaa sekä kaupungissa että maaseudulla. Se on yksi tapa nauttia väljän maan tarjoamasta hyvinvoinnista. Tämän ilmiön tekeminen näkyväksi ja sen ohjaaminen kestäviin ratkaisuihin on haaste, josta on tärkeä avata keskustelua.

Asumiseen ja rakentamiseen liittyvää valinnan vapautta arvostetaan

Yhdyskuntarakenteen kehittämisen suuntaa kysyttiin barometrissa kahdella väittämällä, joissa kysyttiin suomalaisten mielipidettä yhtäältä haja-asutusalueille rakentamisen ja toisaalta siihen, tulisiko kaupunkiasutuksen leviämistä lähialueelleen rajoittaa.

Enemmistö suomalaisista (59%) vastustaa kumpaakin toimenpidettä. Lisäksi kyselystä kävi ilmi, että suomalaisista 88 prosenttia kannatti ihmisten oikeutta asua siellä missä haluaa. Sama mielipide vastauksissa vallitsi vastaajaryhmästä ja puoluekannasta riippumatta. Eri vastaajaryhmistä asiantuntijat-vastaajaryhmässä oli eniten niitä, joiden mielestä rakentamisen rajoittamiseen olisi jotain syytä, mutta heidänkin keskuudessaan rajoittamisen kannattajat olivat selkeästi vähemmistö.

Maamerkit-barometri 2011, Sitra Kohderyhmänä kaikki suomalaiset, n=1620

Täysin tai osittain eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Täysin tai osittain samaa mieltä

En osaa sanoa

Haja-asutusalueille rakentamista pitäisi rajoittaa 59 % 14 % 21 % 6 %
Kaupunkiasutuksen leviämistä lähialueelleen tulisi rajoittaa 59 % 13 % 23 % 5 %
Jokaisella pitäisi olla oikeus asua siellä missä haluaa 8 % 3 % 88 % 2 %

Selitystä rakentamisen rajoittamisen vastustukseen erityisesti maaseudulla voi tämän barometrin valossa pohtia kahtaalta. Ensinnäkin, ihmiset voivat kokea maaseutuasumisen hyvinvointiaan lisäävänä. Kyse voi olla tilasta ja rauhasta, sekä kiireettömämmästä elämänrytmistä ja luonnon kohtaamisesta. Nämä ovat merkityksiä, joita BKT ei mittaa, mutta jotka näkyvät konkreettisesti terveydentilassa ja muussa hyvinvoinnissa. Jos ihmiset voisivat valita, he asuisivat väljemmin ja luonnonläheisemmin eivätkä näe, miksi Suomen kaltaisessa maassa, jossa tila ei ole niukka resurssi, sitä ei saisi käyttää.

Kansalaisten enemmistö ei myöskään jaa käsitystä, jonka mukaan tiivis yhdyskuntarakenne kaupungeissa olisi ympäristöystävällisempi kuin haja-asutus maaseudulla. Barometrin mukaan 79 prosenttia suomalaisista liittää ympäristöystävällisen elämäntavan maaseutuun joko melko paljon, paljon tai erittäin paljon. Vain 24 prosenttia liitti ympäristöystävällisyyden vastaavalla tavalla kaupunkeihin.

Mahdollisuuksia kestävään hajautettuun yhdyskuntarakenteeseen on tutkittava

Kestävä yhdyskuntarakenne on asukkailleen viihtyisä ja hyvinvointia edistävä. Se on yhteiskunnalle kustannustehokas ja ympäristöä vähän kuormittava. Tavoiteltava yhdyskuntarakenne on sellainen, että se maksimoi kokonaishyvinvoinita, ei osaoptimoi yksittäistä ulottuvuutta. Barometrin mukaan suomalaisten asuinpreferenssit sekä yhteiskunnan taloudelliset ja ekologiset tavoitteet eivät nykyisillä palvelujen järjestelytavoilla ja energia- tai rakennusratkaisuilla kuitenkaan kohtaa.  Tässä tilanteessa ratkaisuja on tärkeä hakea innovatiivisin keinoin. Yksi mahdollisuus on perustuu hajautettujen lähiratkaisujen suosimiseen esimerkiksi uusiutuvan energian hyödyntämisessä sekä palveluntuotannossa.

Ympäristön tilan näkökulmasta barometrin vastaukset osoittavat tarvetta kehittää ekotehokkaita maaseudun asumis-, liikenne- ja energiaratkaisuja. Ihmiset edellyttävät tätä, jotta maaseutumaisen asumisen hyvinvointihyöty saadaan mahdollisimman monien ulottuville kestävällä tavalla. Kuntatalouden kannalta keskeisiin palvelujen kustannuksiin taas barometrin vastaajat toivovat ratkaisuja, joilla palveluja järjestetään uusilla, innovatiivisilla tavoilla ja joissa paikallisille toimijoille annetaan enemmän valtaa ja vastuuta palvelujen järjestämisessä.

Ihmislähtöisiä kestäviä yhdyskuntia kehitettäessä ratkaisuja on erityisen tärkeä kehittää paikallisesti ja yhdessä niiden kanssa, joita asia koskee – sekä heidän ajatteluaan että resurssejaan hyväksi käyttäen.  

Kirjoittajat

Professori, VTT Hilkka Vihinen, MTT Taloustutkimus
Akatemiatutkija, VTT Kari MikkoVesala, HY
Erikoistutkija, MMT Leena Rantamäki-Lahtinen, MTT Taloustutkimus

Lue artikkelisarjan muut kirjoitukset

Maaseudun merkitykset ja identiteetti

Vihreän talouden liiketoiminta maaseudun kehittämisessä

Mistä on kyse?