Miksi tarttua Sitran EU-ennakointikatsaukseen?

Sitrassa kaksi vuotta sitten käynnistynyt EU:n tulevaisuuden johtamiskoulutus on osoittanut tarpeen koota yhteen kokonaiskuvaa EU:ssa meneillään olevista muutoksista ja tulevaisuuden kehityskuluista. Kuulemme usein koulutuksen osallistujilta, kuinka hyödyllistä on ymmärtää, miten asiat liittyvät toisiinsa ja ovat muuttuneet historian saatossa. Niinpä käynnistimme keväällä ennakointityön, jossa tartuimme tähän tarpeeseen.  

Teimme katsauksen, jossa on haasteiden rinnalla positiivisen ennakoinnin sävy: usko EU:n kykyihin ja mahdollisuuksiin asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä. EU etsii tällä hetkellä toimijuutta epävarmuuden kasvaessa. Mutta niin etsivät monet muutkin ja onnistuminen riippuu siitä, mihin erityisesti kiinnitämme huomiota, mihin suuntaan kuljemme ja mitä aloitteita teemme.

Katsauksen tuottama kokonaiskuva muodostuu siitä, että asioita on tarkasteltu yhdessä, suhteessa toisiinsa, eri aikaperspektiiveillä ja eri näkökulmista. Tuomme esiin myös erilaisia aloitteita ja ajatuksia siitä, mitä voimme tehdä jo nyt.  

EU:n ja koko maailman kestävä tulevaisuus rakentuu jykevien luonto- ja ilmastotoimien varaan. Euroopan kesäinen sääkartta helottaa, maastopalot riehuvat ja luonto ympäriltämme köyhtyy. Uhka on selkeä, ratkaisut kirpaisevia. EU on sitoutunut kunnianhimoisiin ilmasto- ja luontotavoitteisin, jotka vaativat sitoutumista ja tiukkaa säätelyä. Tästä on seurannut kritiikkiä ja tiukka säätely koetaan kilpailukyvyn uhkana. Tavallisille ihmisille onnistunut ilmasto- ja luontopolitiikka voi tuoda ylpeyttä ja onnistumisen kokemusta. Samalla se näyttäytyy jopa uhkaavana niille, joihin säätely on merkittävästi vaikuttanut. Euroopan politiiset jakolinjat ovat vahvistuneet, kun ihmisten huolia ei ole onnistuttu kuulemaan ja kohtamaan siellä missä ne ovat. Ilmastohuoli uhkaa myös väistyä lyhyemmän tähtäimen uhkien tieltä, kun samaan aikaan myös turvallisuutemme on uhattuna. Onnistuisimmeko valintojen sijaan ratkomaan asioita samanaikaisesti? 

Turvallisuus nimittäin eittämättä on toinen Euroopan tulevaisuuden kohtalonkysymyksistä. Lisäksi tiedämme joutuvamme kantamaan itse entistä suurempaa vastuuta turvallisuudestamme. Liittolaisuus Yhdysvaltain kanssa eli transatlanttisen suhteen ydin muuttaa muotoaan, eikä enää ole turvan tae. Tämä on iso haaste, mutta Eurooppa on nostamassa päätään pensaasta, kun on tosi kyseessä. 

Katsauksessa tuomme esiin, kuinka EU:lla on kykyä toimia kompleksisessa ja nopeastikin muuttuvassa maailmassa. Euroopan maista suurinkaan ei pärjää yksin isojen haasteiden edessä, yhteistyö on edelleen paras tae turvallisuudelle. EU:n päätöksentekojärjestelmä on tehty hakemaan kompromisseja ja luovia ratkaisuja vaikeisiin tilanteisiin. Järjestelmä 27 jäsenvaltion unionissa voi toki toimia hitaasti, mutta on myös osoitus uniikista yhteistyöstä ja edustuksellisesta demokratiasta, johon kuuluu puntarointi ja konsensuksen löytäminen. Juuri näitä taitoja nyt tarvitaan. Hetki sitten Washingtonissa presidentin Trumpin pöytään istui seitsemän eurooppalaista johtajaa Ukrainan presidentti Zelenskyin tueksi. Heillä on yhteinen päämäärä, oikeudenmukainen rauha Ukrainaan, jota he vievät yhdessä eteenpäin. Tilanteeseen oli valmistauduttu ja sudenkuoppia ennakoitu yhdessä.  

Katsauksemme menee kohti Euroopan unionin vaikeitakin aiheita ja hakee suuntaa eteenpäin. Se viitoittaa mahdollisia kehityskulkuja, tapoja edetä murroksien keskellä sekä tuo esiin asioita, joihin EU voi jo nyt panostaa toivottavan tulevaisuuden nimissä. Euroopan tulevaisuus on avoin ja me voimme siihen vielä vaikuttaa.