Monipaikkaisuus synnyttää vihreää taloutta kaikkialle Suomeen

Monipaikkainen elämäntapa on nyky-Suomessa enemmän sääntö kuin poikkeus. Koti on täällä, työpaikka tuolla ja kesämökki siellä. Yhä useamman toinen koti on myös kotimaan rajojen ulkopuolella. Ympäristölle ja kansantaloudelle monipaikkaisuus on samalla sekä mahdollisuus että uhka.  

Koti Tampereella, työpiste Helsingissä, lomapaikkana entinen maatila Kainuussa sekä työ- ja lomamatkoja eri puolille maailmaa. Monella paikkakunnalla asuvan suomalaisen ei tarvitse viestintätekniikan ansiosta aina matkustaa eri paikkakuntien välillä fyysisesti, vaan asiat hoituvat myös netin ja puhelimen avulla. Ilman hiilijalanjäljen kasvattamista siirtyminen paikasta toiseen ei kuitenkaan yleensä onnistu.  

– Monipaikkaisuus tuo ihmisen elämään vaihtelua ja merkityksellisyyttä, ja sen ansiosta voi olla fyysisesti jäsenenä useassa erilaisessa yhteisössä eri puolilla maata ja maailmaa. Maantieteellisesti ja kansantaloudellisesti on tärkeää, että kaikki toiminta ei keskity vain kasvukeskuksiin. Elämää on muuallakin ja entistä useammat asiat voi hoitaa yhtä hyvin metsän keskeltä kuin kaupunkien katujen varrelta. Jos eri paikkojen välillä liikkuminen tapahtuu mahdollisimman vähäpäästöisesti, niin monipaikkaisuus ei kuormita ympäristöäkään kohtuuttomasti, listaa Sitran Maamerkit-ohjelman johtava asiantuntija Lea Konttinen monipaikkaisuuteen liittyviä mahdollisuuksia.   

Vihreään talouteen Nightwishin tahdissa   

Monipaikkaisuus on eräs Maamerkit-ohjelman teemoista. Ohjelmassa maaseutu nähdään aktiivisena voimavarana, ei passiivisena reservaattina. Vihreätalous on mahdollisuus, johon kannattaisi Konttisen mielestä tarttua.  

– Kokeilu kannattaa. Matkailuun on panostettu paljon, ja se on myös tuottanut tuloksia. Uusia ideoita tarvitaan kuitenkin jatkuvasti. Kun meillä on Suomessa paljon pimeyttä ja kiinnostusta hevimusiikkiin, niin jokin molempia teemoja yhdistävä Nightwish-teemareitistö voisi esimerkiksi löytää meillä paikkansa ja yleisönsä, heittää erilaisia organisaatioita yli 15 vuotta kehittänyt Konttinen.  

– Älä tyydy helpoimpaan ja ilmeisempään vaihtoehtoon. Ajattele pienten suunnitelmien lisäksi myös suuria. Esimerkiksi erilaisilla vaihtoehtoisilla ja ympäristöystävällisillä energiantuotantotavoilla on lähes poikkeuksetta myös kansainvälisiä mahdollisuuksia, Konttinen muistuttaa.   

Monipaikkaisuus voi olla valinta mutta myös pakko   

Monipaikkaisuuden suurin este on lainsäädäntö. Kansalainen voi olla kerrallaan vain yhden kunnan asukas. Oman kunnan julkiset palvelut ovat asukkaan käytettävissä, mutta muualla Suomessa kaikista palveluista on maksettava. Kaksoiskuntalaisuutta suunniteltiin joskus ratkaisuksi ongelmaan, mutta Konttisen mukaan ajatus on nyttemmin lähes haudattu. Viime aikoina on keskusteltu myös ”kansalaistileistä”, joiden avulla kansalaiset voisivat hankkia kunnallisia palveluja myös kotikuntansa ulkopuolelta. Konkreettiset tulokset ovat kuitenkin vielä toistaiseksi jäänet laihoiksi.  

Monipaikkaisuus voi olla valinta, mutta myös pakko. Varakkaat ihmiset voivat valita liikkuvan elämäntavan ja asua useassa paikassa, koska se tuo heille sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Osa ihmisistä taas joutuu asumaan useassa kunnassa pakon vuoksi. Syynä tähän on useimmiten työ, mutta myös eri paikkakunnalla asuvat sukulaiset tai hoitopaikka.

– Oli monipaikkaisuuden syy mikä tahansa, niin samat juridiset ja käytännön ongelmat vaikeuttavat kaikkia yhtä paljon. Arviolta noin 80 prosenttia suomalaisista elää  monipaikkaisesti, joten marginaalikysymyksestä ei voida puhua, sanoo Konttinen.

Vertaisverkostoja ja ihmislähtöisempää toimintaa   

Konttinen näkee vertaisverkostot suomalaisena mahdollisuutena. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja osata itse, eikä kaikkea tarvitse ostaa rahalla. Naapurille voi lainata verenpainemittaria ja naapuri voi auttaa sinua pikkuremontissa. Yhteisöllisyys ja vertaisverkostot voivat kukkia myös tietoverkoissa, mutta vain harvoin virtuaalielämästä on todellisen elämän korvaajaksi.  

– Arvelen, että vuonna 2021 elämme ja myös haluamme elää nykyistä ihmislähtöisemmässä Suomessa, jossa luonto on osa elinympäristöämme. Vähähiilinen elämäntapa on toivottavasti silloin arvossaan ja käytössämme on parempia energiaratkaisuja. Jospa asioita tehtäisiin tuolloin ihmisten tarpeista lähtien, eivätkä keinotekoiset juridiset raja-aidat estäisi fiksujen ratkaisujen tekemistä? pohtii Konttinen.