Kuva: Jutta Johansson

Julkaistu 13.11.2015

Rajatonta keskustelua kestävästä taloudesta

Kestävä talous: yksi käsite, kuusi eriävää näkökulmaa, rajattomat mahdollisuudet keskustelun tasonkohotukseen.
Kirjoittaja
kauppatieteiden tohtori

Kirjoittaja on kestävän talouden ja verkostojohtamisen tutkija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Voiko hyvinvointi perustua kestämättömälle taloudelle? Ei tietenkään. Taloudenpidon on oltava kestävällä pohjalla. Kuinka tästä yksinkertaisesta tosiasiasta voisi edes löytyä eriäviä mielipiteitä? Helposti. Kestävästä taloudesta voidaan olla eri mieltä niin kauan kuin meillä on eri käsityksiä siitä, mitä ”kestävyys” on.

Nykyinen kestämätön kehitys jatkunee niin kauan kuin keskustelijat jatkavat keskinäistä ohipuhumista. ”Kestävyydestä” voidaan olla perustellusti eri mieltä ja ellei tätä ymmärretä, edellytykset kestävän talouden rakentamiseksi ovat jatkossakin heikot.

Miksi talouskeskustelu puuroutuu?

Keskustelijoilla on eri näkemyksiä erityisesti seuraavista kysymyksistä: Kumpi tekijä on ihmiskunnalle keskeisempi hyvinvoinnin lähde: taloudellinen toimeliaisuus vai luonnonympäristön tarjoamat resurssit?

Ihmiskunnan hyvinvoinnin keskeisimmäksi lähteeksi voidaan perustellusti määritellä luonnonympäristön tarjoamat resurssit, sillä emme käytännössä voi elää ilman luonnon tarjoamia monimuotoisia resursseja.

Toisaalta voidaan perustellusti ajatella, että ihmiskunnan hyvinvoinnille keskeisempi lähde on taloudellinen toimeliaisuus, sillä luonnonympäristön tarjoamista resursseista ei ole ihmiskunnalle hyvinvointihyötyä ilman sitä taloudellista toimeliaisuutta, jolla näistä resursseista rakennetaan hyvinvointia ihmisille.

Toinen mielipiteitä jakava kysymys liittyy talouskasvun sekä ympäristöhaittojen irtikytkentään: Kuinka todennäköisesti globaali talouskasvu saadaan irtikytkettyä globaaleista ympäristöhaitoista riittävällä voimakkuudella ja riittävän nopeasti, jotta vältettäisiin pahimmat ihmiskunnan hyvinvointia uhkaavat ympäristökatastrofit?

Optimistit vs. pessimistit

Optimistisen näkemyksen mukaan ihmisen teknologisella luovuudella ei ole rajoja ja pystymme voittamaan kaikki keskeiset ympäristöhaasteet seuraavien 20–100 vuoden aikana ilman, että talouskasvusta tarvitsee tinkiä.

Pessimistinen näkemys on, että ihmisen luovuudesta huolimatta irtikytkennässä ei onnistuta riittävän nopeasti ja riittävällä voimakkuudella, jotta ympäristökatastrofit tultaisiin välttämään pelkästään teknologiaa kehittämällä ja hyödyntämällä, joten talouskasvusta on tingittävä.

Yltiöoptimistien ja katastrofipessimistien väliin mahtuu monenlaisia näkemyksiä, joita voidaan kutsua esimerkiksi rationaaliseksi optimismiksi (”tähän mennessä kehitys on aina ollut haasteista huolimatta hyvää, joten ei syytä huoleen nytkään”) tai realistiseksi pessimismiksi (”toivotaan parempaa, varaudutaan pahimpaan – pessimisti ei pety”).

Näiden kysymysten leikkauspisteistä voidaan hahmottaa ainakin kuusi erilaista tapaa osallistua kestävän talouden keskusteluun (katso oheinen kuvio).

Kestävän talouden näkökulmat julkisessa keskustelussa

Karikatyyrit kertovat

Kuusi eri näkemystä, ja valtavasti mahdollisuuksia nostaa keskustelun tasoa purkamalla keskustelijoiden välisiä ymmärryksen raja-aitoja. Yksi voi olla tiukasti yhtä mieltä. Toiselle useampikin näkökulma voi tuntua omalta. Joku kolmas ei ole vielä löytänyt omaa ääntään keskustelussa.

Millä tavoin näiden kuuden eri näkemyksen edustajat osallistuvat keskusteluun kestävästä taloudesta? Miten he kuvaisivat kestävän talouden perustaa? Annetaan karikatyyrien kertoa:

Talouskasvu on hyvinvoinnin perusta (1): ”Hyvinvointi nousee talouskasvusta. Luonnonympäristön tarjoamilla resursseilla on rajansa, mutta teknologisen kehityksen myötä ympäristörajat eivät käytännössä tule olemaan talouskasvun este. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintä on mahdollista teknologiaa hyödyntämällä ja aurinkoenergiaa tulee riittämään käytännössä kaikkiin tarpeisiimme. Luonnonympäristön hyvinvointia tulee kunnioittaa, mutta tämä ei ole talouspolitiikan tehtävä, vaan ympäristöpolitiikan tehtävä.”

Vihreä eli aineeton talouskasvu politiikan tavoitteeksi (2): ”Monet luonnonympäristön rajat ovat tulossa vastaan. Keskeisiä haasteita ovat ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Nämä haasteet on ratkaistava nopeasti. Tarvittava teknologia irtikytkemiseen on jo olemassa tai nopeasti kehittymässä, joten ympäristöongelmat eivät tule olemaan talouskasvun este. Talouspolitiikan tavoitteeksi on asetettava vihreä talouskasvu eli aineeton talouskasvu. Tämä edellyttää talouspolitiikan ja ympäristöpolitiikan koordinointia keskenään.”

Talouskasvusta riippumaton vihreä talous (3): ”Luonnonympäristön rajat ovat tulleet vastaan. Ympäristöpolitiikkaa on tehtävä siten, että globaalit ympäristöongelmat tullaan välttämään riittävän nopeasti ja riittävällä varmuudella. Teknologiaa hyödyntämällä talouskasvusta voidaan tehdä vihreämpää. Optimistinen skenaario on, että globaali vihreä talouskasvu onnistuu, ja tätä tulee tavoitella. Myös pessimistisempi skenaario voi kuitenkin toteutua: tiukkojen ympäristönormien seurauksena talouskasvu voi hidastua, pysähtyä tai jopa kääntyä laskuun tulevina vuosikymmeninä. Vihreään kasvuun on hyvä pyrkiä, mutta samalla talousjärjestelmän riippuvuutta kasvusta on varmuuden vuoksi vähennettävä.”

Vihreä talouslasku (4): ”Taloudellisen toimeliaisuuden on oltava vihreää. On hyvin todennäköistä, että talouskasvun ja ympäristöhaittojen irtikytkennässä ei tulla onnistumaan riittävällä voimakkuudella vaaditussa aikataulussa. Talouden vihertäminen siis todennäköisesti pysäyttää talouskasvun ja mahdollisesti kääntää talouden laskuun tuleviksi vuosikymmeniksi. Talouslasku ei ole tavoite, vaan seuraus tiukoista ympäristönormeista. Siksi on panostettava sellaisen talousjärjestelmän rakentamiseen, joka pysyy toimintakykyisenä myös talouslaskun oloissa, jolloin talouskasvua ei tarvitse tavoitella.”

Kasvusta riippumaton vihreä yhteiskunta (5): ”Ympäristö- ja yhteiskuntapolitiikka on tärkeämpää kuin talouspolitiikka. Talous on vain väline. Tarvitaan vihreää yhteiskuntapolitiikkaa, jolla rakennetaan luonnonympäristön ja ihmisten hyvinvointia. Talouskasvun hyödyt tunnustetaan ja vihreää taloutta arvostetaan, mutta talouteen suhtaudutaan korostetusti välineenä. Varaudutaan siihen pessimistiseen skenaarioon, että ympäristöhaittojen irtikytkentä talouskasvusta ei onnistu ja seurauksena on kasvun pysähtyminen tai talouslasku. Siksi panostetaan sellaisen vihreän yhteiskunnan rakentamiseen, joka voi hyvin ilman talouskasvuakin.”

Taloudellisesta arvottamisesta riippumaton vihreä yhteiskunta (6): ”Ihmiskunnan luontosuhde on epäterve eikä ole todennäköistä, että tämä luontosuhde tulee tervehtymään yhteiskunnassa, jonka ajattelu on talouskeskeistä. Talouskeskeinen ajattelu ylikorostaa taloudellista tehokkuutta toiminnan mittarina ja rajoittaa näin yhteiskunnallista luovuutta. Taloudellisesti tehokas ei kuitenkaan ole sama asia kuin ekologisesti tai inhimillisesti terve. Tavoitteeksi tulisi asettaa luonnonympäristöä kunnioittava ihmiskunnan hyvinvointi määriteltynä mahdollisimman laajasti ja monimuotoisesti. Talouspolitiikan ylivaltaa tulisi aktiivisesti purkaa, jotta yhteiskunnalliselle arvokeskustelulle ja elämäkeskeiselle politiikalle saataisiin enemmän tilaa.”

Edellä esiteltyä ajattelukehikkoa testattiin Sitran talouspoliittisessa koulutuksessa. Kaikille näkökulmille löytyi kannattajansa. Näkökulmat avartuivat – ”en ollut ennen ajatellut, että vihreä kasvu ja vihreä talous voisivat olla eri asioita”. Idealismin ja realismin ääripäät kamppailivat yhdessä ja samassa ihmisessä – ”ideologisesti haluaisin taloudellisesta arvottamisesta riippumattoman yhteiskunnan, mutta vihreä kasvu on ainoa realistinen vaihtoehto”.

Eri näkemyksiin tutustuminen auttaa heräämään siitä sokeasta oravanpyörästä, jossa globaali yhteiskunta kasvuriippuvuuksineen nyt mataa. Mikä on oma kantasi kestävään talouteen? Miten perustelet näkemyksesi? Pystytkö hahmottamaan muiden näkökulmien perustelut?

Mistä on kyse?