Julkaistu 20.05.2015

Tutkimustiimin viikon varrelta #21: Kestävän talouden paradigmapähkinät

Talouden kehittämisessä vanhoja ajattelutapoja murtavalle pähkinänsärkijälle on kova kysyntä. Estäätkö vanhoihin paradigmoihin takertuminen aidon dialogin?
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Ennakointi ja strategia, Sitra
Eeva Hellström on Sitran ennakointitoiminnan strategia-asiantuntija. Näiden sanojen takana piilee sekä ajattelija että tekijä, jonka käsissä monimutkaisetkin sisällöt sulautuvat luovasti yhteen ja irralliset ideat muokkautuvat vaikuttaviksi konsepteiksi.

Hallitusohjelman valmistelussa on nyt siirrytty talousohjelman laadintaan. Erityisesti talouden kehittämisessä vanhoja ajattelutapoja murtavalle pähkinänsärkijälle on kova kysyntä, mutta tartutaanko aiheeseen riittävän ennakkoluulottomasti? Estääkö vanhoihin paradigmoihin takertuminen aidon dialogin? 

Käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa ohjelman muotoa ja laadintaprosessia on olennaisesti uudistettu. Laajan ja yksityiskohtaisen ohjelman sijaan tavoitellaan strategista hallitusohjelmaa, jollaista Sitrakin on ehdottanut, ja jota myöhemmin täydennetään yksityiskohtaisemmalla toimenpideohjelmalla. Strategisissa tavoitteissaan hallitus pyrkii mm. purkamaan tarpeetonta byrokratiaa ja lisäämään kokeilevaa kehittämistä. Pähkinänsärkijä on siis tähän asti ollut hallitusneuvottelijoiden kovassa käytössä toimintamallien uudistamisen osalta.

Synkkien talouslukujen keskellä yhteiskunnassa käytävä talouskeskustelu painottuu erityisesti euro-alueen tulevaisuuteen ja julkisen talouden velkaantumiseen. Keskustelussa korostetaan erityisesti taloudellisen kestävyyden vaatimuksia. Näitä ovat esimerkiksi julkisen velan hallinta, työllisyys, kilpailukyky ja talouskasvu.

Talous tuntuu olevan jotain, mikä on karannut tavallisen ihmisen ymmärryksen ulottumattomiin. Keskustelua kestävästä taloudesta käydään lähinnä taloustieteellisiin paradigmoihin nojautuen. Taloustiede on kuitenkin tuottanut historiassa useita kilpailevia teoriakehikoita, joiden suosio tuntuu vaihtelevan syklisesti. Puhutaan mm. uusklassisesta talousteoriasta, uus- ja jälkikeynesiläisyydestä, itävaltalaisista teorioista, institutionaalisista talousteorioista jne. Teorioista voidaan johtaa hyvin erilaisia politiikkasuosituksia. Vallitsevilla ajatusmalleilla onkin valtava merkitys siihen, miten muun muassa raha-, finanssi-, tai veropolitiikkaa tehdään.

Vaikka taloudellisen kestävyyden ympärillä käytävä talouskeskustelu on paikallaan, se ei saa jättää varjoonsa muita pidemmän tähtäimen yhteiskunnallisia tavoitteita: ekologista ja sosiaalista kestävyyttä. Talous ei ole erillinen oma alueensa vaan on yhteiskunnan kannalta keskeinen, ihmisten välinen järjestelmä, jossa erilaisia resursseja tuotetaan, vaihdetaan, jaetaan ja kulutetaan. Tällä prosessilla on aina sekä taloudellisia, ekologisia että sosiaalisia vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan.

Jos Einstein oli oikeassa, voi olla, ettei ”ongelmia voi ratkaista samalla ajattelulla, kuin millä ne ovat syntyneet.” Siksi taloutta on tarkasteltava laajemmasta perspektiivistä. Sitran Visiossa Suomelle taloutemme rakenteita uudistetaan siten, että talous tuottaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja toimii maapallon kantokyvyn rajoissa. Taloudellisessa ajattelussa olennaista ei silloin ole vain talouden sisäinen dynamiikka, vaan sekä talouden suhde hyvinvointiin että talouden suhde ympäristöön.

Miten paradigmapähkinä murretaan?

Toukokuussa käynnistyneellä kuudennella Sitran kestävän talouspolitiikan johtamiskurssilla osallistujat saivat heti ensimmäisenä kurssipäivänään paradigmapähkinän purtavakseen. Kurssin osallistujille näytettiin joukko väitteitä, joista heidän tuli valita omaa ajatteluaan parhaiten vastaava. Osallistujilta kysyttiin mm. uskovatko he jatkuvan kasvun mahdollisuuteen vaiko siihen, että ympäristöongelmien ratkaisu tulee pysäyttämään talouden kasvun tai kääntämään sen laskuun ainakin joksikin aikaa. Entä onko talouspolitiikassa on panostettava enemmän vihreään kasvuun vaiko sellaisen talousjärjestelmän rakentamiseen, joka pysyy toimintakykyisenä myös talouslaskun oloissa? Onko sen varmistaminen, että inhimillinen toiminta pysyy luonnonympäristön mahdollistamissa rajoissa vain ympäristöpolitiikan vaiko myös talouspolitiikan tehtävä?

Valintansa tehtyään osallistujat muodostivat ryhmän muiden samalla tavalla ajattelevien kanssa ja pohtivat yhdessä, miksi juuri tämä näkemys puhutteli heitä. Vasta sen jälkeen näkemykset nimettiin julkisuudessakin käytetyin termein. Kun näkemykset oli valintoja tehdessä riisuttu leimaavista otsikoista, koettiin harjoituksessa sekä oivalluksia että yllätyksiä: Luulin, että vihreä talous tarkoittaa vihreää kasvua! Minäkö degrowth-ajattelija? 

Harjoituksen pohjana oli kartta talouden ja ympäristön välisestä suhteesta, jonka Timo Järvensivu Aalto yliopistosta oli laatinut Sitralle. Siinä näkemyksiä tarkasteltiin kahdella eri ulottuvuudella. Väitteissä oli eroa sen suhteen, kumpi tekijä on ihmiskunnalle keskeisempi hyvinvoinnin lähde: taloudellinen toimeliaisuus vai luonnonympäristön tarjoamat resurssit. Lisäksi näkemykset jakautuivat eri ryhmiin sen mukaisesti, miten optimistisesti tai pessimistisesti mahdollisuudet kytkeä talous irti haitallisista ympäristövaikutuksista nähdään. 

Hallituksen strategisissa tavoitteissa talous- ja ympäristötavoitteet on nivottu yhteen biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen kehittämisen alle. Tavoitteena on, että kestävien ratkaisujen kehittämisellä, käyttöönotolla ja viennillä vaihtotaseemme paranisi, omavaraisuutemme lisääntyisi ja uusia työpaikkoja syntyisi. Samalla saavuttaisimme ilmastotavoitteemme ja Itämeren hyvän ekologisen tilan.

Hallituksen tavoitteissa taloudellinen toimeliaisuus nähdään luonnonympäristön tarjoamia resursseja keskeisemmäksi hyvinvoinnin lähteeksi. Hallituksen tavoitteesta voidaan myös päätellä, että hallituksella on vahva usko mahdollisuuteen kytkeä talouskasvu irti ympäristöhaitoista riittävän voimakkaasti ja riittävään nopeasti, jotta ympäristöongelmien kärjistymiseltä vältyttäisiin. Tämä ei ole yllättävää, sillä näkemys vastaa niin sanotun vihreän kasvun ideologiaa, joka oli vahvasti edustettuna myös laajasti yhteiskunnan eri lohkoilta koottujen Sitran kurssilaisten näkemyksissä. Kurssin yhteiskunnallisista vaikuttajista yhtä monta osallistujaa oli kuitenkin sitä mieltä, että vihreää kasvua tavoitellessakin yhteiskunnassa on järkevää varautua myös sellaiseen tilanteeseen, jossa talous ei yrityksistä huolimatta kasvakaan. Pähkinänsärkijä on siis vihreää kasvuakin tavoittelevassa yhteiskunnassa tärkeä pitää käyttövalmiina!

Sitran kurssiharjoituksessa keskityttiin talouden ja ympäristön väliseen suhteeseen. Seuraavaksi kurssilla tarkoituksena on kartoittaa, millaisia erilaisia ajattelumalleja talouden ja hyvinvoinnin väliseen suhteeseen liittyy. Ehkä silloin kurssien osallistujat pääsevät testaamaan, miten lähellä heidän ajattelunsa on esimerkiksi hyvinvointitaloutta, osallisuustaloutta, jakamistaloutta tai kenties solidaarisuustaloutta! Näistä ja muista taloudellisen ajattelun ja toiminnan uusista muodoista on kerrottu enemmän Ajatushautomo Tänkin Sitralle kirjoittamassa Kuplintaa, kuohuntaa ja Utopioita –raportissa.

Kurssilla käydyn paradigmakeskustelun tarkoituksena ei ollut osoittaa yhtä ajattelumallia toista paremmaksi, vaan auttaa osallistujia tunnistamaan oman ajattelunsa lähtökohtia sekä ymmärtämään, miten samoista asioista voi ihan järkevästi perustellen ajatella myös aivan eri tavalla. Vain sitä kautta on mahdollista rakentaa eri näkemyksiä kunnioittavaa, avointa talouskeskustelua.

Nyt jos koskaan tarvitaan perinpohjaista ja avointa keskustelua taloudesta. Sitä pitää käydä niin päivittäisistä talouspoliittisista päätöksistä kuin koko talousjärjestelmämme kehittämisestä.

Mistä on kyse?