Kuva: Ilkka Suppanen

Julkaistu 17.08.2016

Tietoyhteiskunta haastaa teollisen työn ajatusmallit

Halu kokeilla uutta ja oppia yhdessä ovat jälkiteollisen työn tuottavuuden lähteitä, kirjoittaa Esko Kilpi.
Kirjoittaja

Esko Kilpi on digitaalisen työn asiantuntija, tutkija ja kouluttaja.

Usein kuulee sanottavan, että suomalainen työelämä on keskellä rakennemuutosta.  Mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Yksi tulkinta on se, että Suomi on siirtymässä, tai jo siirtynyt, teollisesta massatuotannon ajasta jälkiteolliseen aikaan, jossa tehokkaan, älykkään ja arvoa luovan työn määritelmä on muuttumassa.

Näin ajatellen työelämän rakennemuutos edellyttäisi ennen kaikkea muutosta teolliselta ajalta periytyviin toiminnan ja ajattelun tapoihin sekä uuden jälkiteollisen keinovalikoiman luomista kasvuun, tuottavuuteen ja työhön liittyviin merkityksiin. Työelämän rakennemuutoksen pitäisi tähdätä yhteiskunnan elinvoiman lisäämiseen.

Millaisia muutoksia toiminnan ja ajattelun tavoissa tarvitaan? Mitkä oletukset työn luonteesta, merkityksestä ja tuottavuudesta tulee määritellä uudelleen?

Luovan tietotyön ja digitaalisten työympäristöjen asiantuntija Esko Kilpi on koostanut yksiin kansiin pitkäjänteisen tutkimustyönsä tulokset sekä johtavien suomalaisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden näkemyksiä työn muutoksesta ja uuteen työhön liittyvistä mahdollisuuksista. Perspectives on new work: Exploring emerging conceptualizations -kirjassa työelämän visioitaan avaa noin 50 eri alan asiantuntijaa, kuten Stowe Boyd, Vinton G. Cerf, Jyri Engeström, Olli-Pekka Heinonen, Mikko Hyppönen, Mikael Jungner, Roope Mokka, Katri Saarikivi ja Liisa Välikangas. Tähän artikkeliin Kilpi on tiivistänyt kirjan keskeiset viestit ja johtopäätökset.

Vain uusien näkökulmien kautta syntyy uutta ajattelua ja toimintaa

1. Asymmetrisistä suhteista symmetrisiin

Massatuotannon ihmiskuvassa toistui eri ikäkausina sama toimintaa ohjaava kaava. Lapsi sai vanhemmiltaan ohjeet ja toiminnan rajat ja sittemmin nuori opettajaltaan koulussa ”oikeat vastaukset” sekä ohjeistuksen elämälleen. Koulun jälkeen siirryttiin työelämään, jossa työantaja antoi rajat ja ohjeet siitä, mitä pitää tehdä tai ei saa tehdä. Vastuu, toiminnan lähtökohdat ja rajat tulivat ulkopuolelta. Suhteet olivat asymmetrisiä.

Työn osittaminen ja tehokas, osaava toistaminen olivat tuottavuuden lähteitä. Teollistumisen edustama konekeskeisyys merkitsi samalla ajattelutapaa, jossa kasvu oli pääomia vaativaa tuotannontekijöiden skaalautumista. Ihmisen työ nähtiin ensisijassa elannon hankkimisena ja välinearvoisena, ei elämäntapana kuten ennen teollista aikaa.

Nyt käynnissä oleva siirtymä merkitsee näiden teolliselle työlle ominaisten oletusten murtumista: yksilön vastuu sekä omasta työllistymisestään että oman elämän hallinnasta korostuvat tavalla, johon emme juurikaan ole yhteiskunnallisesti vielä valmiita.

Työntekijän näkökulmasta katsottuna työpaikan hakemiselle on realistinen vaihtoehto eli työpaikan luomisen mahdollisuus. Siinä missä teollinen aika teki tuotteita, jälkiteollisena aikana tavoitteena on luoda asiakkuuksia. Työ on silloin ongelmanratkaisua yhdessä asiakkaiden kanssa. Työnantajan ja työntekijän suhde muuttuu silloin asiakkaan ja tekijän väliseksi suhteeksi. Suhteet muuttuvat symmetrisemmiksi.

2. Yksilökeskeisistä malleista vuorovaikutuksellisiin

Kun teollisen työn ideaalina oli prosessin tehokas osittaminen, tietotyössä arvokasta on keskinäinen vuorovaikutus ja luova yhdessä oppiminen. Yksin, ilman yhteisöllisesti hajautettua ajattelua tehtävä työ ei organisaation sisällä tuota enää riittävästi arvoa kattamaan edes omia kulujaan. Tämä siirtää jälkiteollisessa työssä näkökulman yksilön kapasiteetista ryhmän vuorovaikutuksen laatuun. Työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta.

Teollinen ajattelumalli pitää yksilöä arvioinnin mittayksikkönä ja työ on rooli tai tehtävä, johon yksilö harjaantuu. Yksilön kognitiiviset mahdollisuudet vastata työn kasvaviin haasteisiin ovat kuitenkin rajalliset, sillä ratkaistavat ongelmat muuttuvat jatkuvasti monimutkaisemmiksi. Yhdessä ajatteleminen ja teknologisen älykkyyden hyödyntäminen ovatkin resursseja, joita työssä jaksaminen ja työn tuloksellisuus nykyisin vaativat.

3. Automaation uhkakuvista kohti toisiaan täydentäviä teknologista älykkyyttä ja ihmisälykkyyttä

Tiukasti ositettu, toistava vaihetyö poistui tehtaista jo vuosia sitten ja tilalle tulivat robotit. Nyt sama tapahtuu toimihenkilöiden tehtävissä: toistavan toimihenkilötyön tilalle tulee automaatio. Ongelma ei ole ihmisissä tai heidän osaamisessaan vaan siinä, että tietointensiivistä työtä ajatellaan, johdetaan ja se organisoidaan edelleen teollisen työn ihanteiden kautta.

Työn mallina ovat toimintoketjut ja toisto. Prosesseina kuvattavissa oleva ja toistava työ on ”algoritmista” ja siten hyvin helppo automatisoida.

Luova tietotyö luo arvoa pääsääntöisesti tilannekohtaisen tiedon rakentamisen kautta. Tässä piilee uusi mahdollisuus, kun tuottavuus syntyy työssä oppimisen ja oppimisen skaalaamisen kautta.

Parhaimmillaan teknologinen älykkyys ei toimi ihmisestä erillisenä, ihmisen työn korvaavana voimana, vaan kumppanuutena, joka nostaa ihmisen tekemän työn arvoa riippumatta siitä keitä olemme tai mitä teemme. Tavoitteena pitää olla inhimillisen kyvykkyyden kehittäminen ja laajentaminen.

Teknologinen kyvykkyys kehittyy ja sen hinta halpenee dramaattisesi, joten elämme ennen kokematonta mahdollisuuksien demokratisoitumisen aikaa. Se mikä aikaisemmin oli mahdollista vain suurille toimijoille, on nyt mahdollista myös pienille. Se mikä aikaisemmin vaati yrityksen perustamista, on nyt mahdollista muutamalle yhteen liittyvälle ihmiselle.

Perinteiselle teolliselle ajattelulle pohjaavat organisaatiot kohtaavat yhä kovempaa kilpailua uusilta alustatalouden toimijoilta, joiden liiketoimintamallit hyödyntävät uutta todellisuutta.

Teollinen organisaatiomalli oli oikea ratkaisu korkeiden transaktio-kustannusten maailmassa. Tilanteessa, jossa koordinaatio- ja viestintäkustannukset ovat lähellä nollaa ja tulevaisuuden luottamusrakenteet perustuvat lohkoketjuihin, alustatalouden liiketoimintamalleista nousevat toimijat saavat merkittävän kilpailuedun, joka on juuri nyt realisoitumassa.

Jokaisen yritysjohtajan tuleekin tunnistaa uusien liiketoimintamallien taustalla olevat trendit ja ottaa niihin kantaa oman yrityksen näkökulmasta. Julkinen valta on aina rakentanut ”alustoja”. Sillat, tiet ja torit ovat näistä hyviä esimerkkejä. Poliittisessa keskustelussa tulisikin nostaa esille kysymys siitä, onko tapamme ajatella julkisen vallan ja yksityisen yritystoiminnan rajaa ja tehtäviä vanhentunut?

4. Ilmiöt, jotka täytyy tunnistaa

Kolme uutta yhteiskunnallisesti merkittävää ilmiötä on kehittymässä nopeasti. Ne ovat:

(1) algoritminen talous, joka toisaalta automatisoi ja toisaalta rikastaa ihmisten tekemää työtä
(2) alustatalous, joka luo uusia verkostopohjaisia liiketoimintamalleja ja uudenlaista kasvua ja
(3) uusi yrittäjyys, joka luo pienimuotoista, mutta globaalisti toimivaa palveluliiketoimintaa.

Työn merkityksellisyyden vaade houkuttelee nuoria uuteen yrittäjyyteen tavalla, jota vastaan perinteisemmän hierarkkisen yrityksen on vaikea kilpailla. Työtä tehdään harrastajan innolla ja paneutumisella. Suhdetta tekemiseen kuvaa innostuneisuus ja yhteisöllisyys samasta asiasta kiinnostuneiden kesken.

Sisäsyntyinen motivaatio ja halu kokeilla uutta ja oppia muiden kanssa tulevat näin osaksi työn tekemistä. Juuri nämä ovat jälkiteollisen työn hyveitä ja kilpailukyvyn lähteitä kaikessa työssä.

Oleellinen kysymys on, miten perinteinen teollinen yritys voisi hyödyntää internetpohjaista verkottumista, esineiden internetiä sekä sensoripohjaista dataa ja analytiikka? Miten voidaan oppia ja opettaa uudenlaisia digitaalisia työtapoja? Millaiset teknologiset innovaatiot tukevat parhaiten asiakasarvoa, tuottavuutta ja kasvua? Olemme siirtymässä maailmaan, jossa kaikki yritykset muuttuvat jossakin määrin ohjelmistoyrityksiksi ja kaikkiin tuotteisiin rakennetaan arvoa luovaa uutta älykkyyttä.

Miksi kirja?

Näitä asioita avaa kirja Perspectives on new work. Millainen sitten on perinteisen käyttöliittymän eli kirjan rooli murroksessa, joka korostaa digitaalisuuden valtavaa merkitystä muutosvoimana? ”Kukaan ei enää lue kirjoja”, on minulle sanottu monta kertaa.

Olemme tottuneet hakemaan tietoa netistä, jossa informaatio on rajatonta ja hakutuloksista muodostuu alati laajeneva, nopeatempoinen, avoin tarina.

Kirja taas on selkeärajainen, valikoitu, tekijöidensä asiantuntemuksen luoma ja rajaama kokonaisuus. Uskon, että kirjoilla on myös jatkossa aivan erityinen tehtävä tiedon rakentamisessa. Nopeatempoinen toiminta on hyve, jos se saa silloin tällöin parikseen hiljentymisen. Tarvitsemme hetkiä, joissa saamme mahdollisuuden pohdintaan sekä oman ajattelun peilaamiseen kirjoittajien näkemyksiin.

Toivon, että tämä kirja synnyttäisi ajatuksen liikettä, joka parhaimmillaan näkyisi jatkossa vuorovaikutuksena liittyen kirjan teemoihin.

Murros teollisen ja tietotyön välillä on suomalaisessa työelämässä monilta osin vielä meneillään. Vaikka luovan tietotyön ihanne ei ehkä sovi kaikkeen työhön, suomalaisen työn kilpailukyky on kiinni siitä, miten onnistumme luomaan sille mahdollisuuksia.

 

Julkaisun tiedot:
Sitra Studies 114
Perspectives on new work: Exploring emerging conceptualizations
Esko Kilpi (ed.)
August, 2016

Sitran Uusi työelämä ja kestävä talous -teema edistää työhön ja talouteen liittyvien uudenlaisten ratkaisujen kokeilua ja käyttöönottoa Suomessa. Nostamme esiin uuden työelämän muutosilmiöitä, haemme niihin positiivisia ratkaisuja ja herättelemme keskustelua työelämäkysymyksistä.

Mistä on kyse?