Julkaistu 28.11.2013

Trendit: Talousjärjestelmä oirehtii

Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Ennakointi , Sitra
Elina Kiiski Kataja on Sitran tulevaisuusasiantuntija. Hänen työtään on napata kiinni yhteiskunnassa jo nyt tapahtuvista tärkeistä kehityskuluista, joilla voi olla suuri merkitys tulevaisuudellemme.

Sitran trendit -artikkelisarjassa käydään läpi syksyllä julkaistun Sitran trendilistan trendit yksitellen erilaisista näkökulmista. Tämä artikkeli on sarjan neljäs. Kaikki julkaistut artikkelit löytyvät artikkelin lopusta.

Talousjärjestelmän korjaaminen edellyttää ihmiskuvan muutosta

Mikroblogipalvelu Twitter listautui New Yorkin pörssiin marraskuun alussa. Markkinoilla kuitenkin käytiin kauppaa yhtiön osakkeella jo kuukautta aiemmin. Tai ei aivan, sillä markkinat sekoittivat Twitterin etukäteen julkaistun kaupankäyntitunnuksen  (TWTR) konkurssikypsän elektroniikkajälleenmyyjä Tweeterin tunnukseen (TWTRQ). Seurauksena Tweeterin osakkeen arvo nousi 1500% päivän aikana.

Lokakuussa markkinoilla oli hinnoitteluvaikeuksia muuallakin New Yorkissa. Keskuspuistossa sijaitseva koju myi taiteilija Banksyn alkuperäisiä teoksia muutaman kymmenen dollarin hintaan. Päivän aikana kolme ihmistä osti teoksia yhteishintaan $420. Taidehuutokaupoissa jokainen myynnissä ollut teos olisi ollut kymmenien tuhansien dollareiden arvoinen.

Ovatko yllä kuvatut markkinat tehokkaita? Tuoreen taloustieteen Nobelistin Eugene Faman mielestä viime kädessä kyllä. Hänen ajatuksiensa pohjalta on kehitetty niin talousteoriaa kuin käytännön politiikkasuosituksiakin. Faman lisäksi Nobel-palkinnon sai tänä vuonna myös Robert Shiller, jonka tutkimukset osoittavat, että markkinat eivät ainakaan kaikilta ominaisuuksiltaan aina ole tehokkaita. Hän on tutkinut muun muassa asuntokuplia ja niiden syntyä.

Kummankaan näkemyksiä ei ole helppoa osoittaa aukottomasti vääriksi tai oikeiksi, kuten usein on taloustieteessä ja yhteiskuntatieteissä yleisemmin. Viime kädessä kyse on nobelistien erilaisista ihmiskuvista, liittyen erityisesti ihmisten päätöksentekokykyyn.

Faman maailmassa ihmiset ovat rationaalisia. Heidän päätöksentekonsa perustuu hyödyn maksimointiin kaikkea saatavilla olevaa tietoa käyttäen. Shillerin edustamien käyttäytymistaloustieteilijöiden maailmassa ihmisten rationaalisuus on rajoitettua. Normit, kognitiiviset dissonanssit, tunteet tai vaikkapa altruismi voivat olla havaitun toiminnan syinä. Kutsutaan näitä ihmiskuvia yksinkertaisuuden nimissä Faman ja Shillerin maailmoiksi. Kumman mukaan meidän tulisi suunnitella yhteiskuntamme ja sen instituutiot?

Talousjärjestelmämme ongelmiin – mm. toistuviin finanssikriiseihin, asuntokupliin, koetun hyvinvoinnin heikkoon kehittymiseen, sosiaalisiin ja ympäristöongelmiin – ei ole yhtä ratkaisua.  Ajatushautomo Tänkissä kuitenkin uskomme että näiden ongelmien ratkomisessa lisää painoarvoa tulisi antaa niille taloustieteilijöille jotka ottavat ihmisen psykologian vakavasti, kuten Shiller tekee.

Ihmiskuvan muutos?

Mitä vallitsevia ongelmia pystyttäisiin ratkomaan paremmin Shillerin maailmassa? Olemme listanneet toisaalla seitsemän keskeistä talousjärjestelmän ongelmaa. Näistä ensimmäinen oli ns. ristiriita hyvän elämän ja talouskasvun välillä. Sen voi tiivistää ajatukseen siitä, että talousjärjestelmämme keskittyy rahaan, kulutukseen, kiireeseen ja kilpailuvietin ruokkimiseen. Samalla se jättää vähemmän aikaa sellaisten asioiden tekemiseen, jotka tuottavat suurempaa hyvinvointia.

Faman maailmasta käsin koko ristiriita on lähinnä typerä: ihminen tekee valintansa muista riippumatta ja rationaalisesti, omaa hyötyänsä maksimoiden. Shillerin maailmassa on kuitenkin oivallettu se, että vaikka ihmisillä olisi kaikki tarvittava tieto tehdä paras ratkaisu, he eivät välttämättä tee sitä rajoitetun rationaalisuuden takia. Lisäksi normeilla ja muiden ihmisten valinnoilla on huomattava merkitys ihmisten toimintaan. Valintatilanne kulutuskeskeisen elämäntavan ja vaikkapa leppoistamisen välillä näyttäytyykin uudessa valossa: moni voisi haluta jälkimmäistä, mutta normit asettavat vaaditun kulutustason korkealle ja samalla työnteon määrän.

Entä asuntomarkkinat, joiden taipumus kuplien muodostamiseen on nykyisenkin talouskriisin taustalla? Yksi mahdollinen selitysmalli kytkee tuloerojen kasvun ja asuntojen hintojen nousun toisiinsa. Siinä tuloerojen kasvusta seuraa, että rikkaat ostavat aina vain kalliimpia asuntoja. Koska kyseessä on statushyödyke, seuraavaksi rikkaimmat pyrkivät ostamaan samanlaisia asuntoja lainaa ottamalla. Myös seuraavaksi varakkaimmat ottavat lainaa päästäkseen mukaan kilpaan ja niin edelleen. Tuloerojen kasvaessa tarvitaan entistä enemmän lainaa. Samalla asuntojen hinnat nousevat. Lopputulos kuitenkin on että sama määrä ihmisiä mahtuu asumaan samoille alueille, mutta kaikki tekevät enemmän töitä ja maksavat enemmän asunnoistaan. Samalla kylvetään seuraavan asuntokuplan ja pankkikriisiin siemeniä.

Yksi tapa pyrkiä ratkaisemaan ongelmaa on verottaa sosiaalisesti haitallista ja kokonaisuuden kannalta epärationaalista käyttäytymistä. Ensin taustalla oleva käyttäytymisilmiö pitää kuitenkin ymmärtää ja ottaa vakavasti.

Käyttäytymistaloustieteellinen ymmärrys voi auttaa ymmärtämään myös sosiaalisia ongelmia uudella tavalla, kuten Sendhil Mullainathanin ja Eldar Shafirin kirja ”Scarcity” osoittaa. Sen mukaan ”niukkuusmielentilassa” olevat ihmiset eivät tee yhtä hyviä päätöksiä kuin muut. Niukkuus voi viitata esimerkiksi köyhyyteen, mutta myös niukkuuteen esimerkiksi ajan suhteen. Niukkuus muuttaa valintoja järjestelmällisesti. Tällaisen uuden tiedon valossa esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmän tulisi entistä perustellummin olla hyvin yksinkertainen.

Yksilöiden rationaalisuus on vaikea asia, entä koko kansantalous?

Olennaisin perustelu koko kansantaloustieteen tarpeelle on perinteisesti noussut tarpeesta ymmärtää ja hallita makrotason taloudellista kehitystä. Työttömyys ja inflaatio olisi hyvä pitää alhaisena, kasvu korkeana. Finanssikriisiä edeltävällä aikakaudella toteutettiin johtavien ja lähinnä Eugen Faman maailmassa eläneiden taloustieteilijöiden ajatuksia kovin tyylipuhtaasti ennen kaikkea euroalueella. Opit vaikuttivat pintapuolisesti tuottavan halutunlaisen tuloksen. Finanssikriisiin loppunutta ja 80-luvun lopulla alkanutta aikakautta kutsuttiinkin nimellä ”Great Moderation” eli suuri maltillistuminen. Maltillistuminen viittaa siihen, että monien makromuuttujien, kuten BKT:n, vaihtelu ajassa muuttui pienemmäksi.

Koska makrotason ymmärrys on taloustieteen kovaa ydintä ennen kaikkea suuren yleisön silmissä, talouskriisi on muodostunut taloustieteen kriisiksi. Valtavirtataloustieteen tapa vähätellä ihmisten sosiaalipsykologista luonnetta on merkittävimpiä kiistan perustoja. Monet kriisin ennustaneet tahot ovat korostaneet juuri tätä puolta, kuten esimerkiksi juuri Robert Shiller.

Jälkikeynesiläinen teoreetikko Hyman Minsky kirjoitti siitä, kuinka pitkä kasvukausi tuottaa ns. ”Ponzi-sijoittajia”, joiden sijoitukset perustuvat siihen, että omaisuuserien arvo nousee jatkuvasti, vaikka niiden tuotot eivät riittäisikään kattamaan lainamenoja. Ponzi-sijoittajia ajaa toimintaan Minskyn sanoin ”spekulatiivinen euforia”. Arvonnousun lakatessa tällaiset sijoittajat ajautuvat konkurssiin aiheuttaen ketjureaktiona taantuman. Tämä teoria kuvaa erittäin tarkasti Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden tapahtumia 2000-luvulla. Jälkikeynesiläiset johtavat ajattelunsa monista John Maynard Keynesin esittelemistä ideoista. Keynesin ajattelulla onkin huomattavasti paljon enemmän yhteistä Shillerin kuin Faman maailmankuvan kanssa.

Kirjassa ”Animal Spirits” Shiller kirjoittaa toisen nobelistin George Akerlofin kanssa ennen kaikkea luottamuksen ja niin sanotun rahailluusion merkityksestä makrotaloudelle. Rahailluusio tarkoittaa sitä, että ihmiset seuraavat asioiden nimellistä raha-arvoa, eivät reaalista. Reealipalkkoja voidaan laskea nostamalla inflaatiota, mutta nimellisten palkkojen laskeminen aiheuttaa huomattavia negatiivisia vaikutuksia. Nämä käyttäytymistieteelliset perustat suhdannevaihteluille tuottavat huomattavan erilaisia politiikkasuosituksia kuin valtavirran rationaalisuuden oletus.

Taloustieteen ajattelusuuntaukset myös näkevät taantumien vaikutukset hyvin eri tavoin. Faman maailmassa taantumat nähdään melko merkityksettöminä pitkän aikavälin kannalta. Tuottavuuden kasvu syntyy kuin järjestelmän ulkopuolisena tekijänä. Tästä syystä taantumat voidaan jopa nähdä positiivisina luovan tuhon nopeuttajina. Shillerin maailmassa korostuvat laskukausien pidemmätkin vaikutukset. Laman voidaan nähdä aiheuttavan hitaampaa tuottavuuden kasvua johtuen ns. skaalaeduista. Toisaalta korkea työttömyys voi vaikuttaa työvoimaan siten, että työllistyminen muuttuu vaikeammaksi. Yhdessä nämä teoriat ollessaan totta asettavat taantumat huomattavasti negatiivisempaan valoon pitkän aikavälin kannalta kuin valtavirta-ajattelu.

Lopulta kyse on siis siitä, kuinka vakavasti otamme ihmisen todellisen käytöksen, josta saamme koko ajan uutta tietoa ja ymmärrystä erityisesti käyttäytymistaloustieteen tutkimuksen kautta. Ihmisen käyttäytymisen ja rajoitetun rationaalisuuden ymmärtäminen tarjoaa työkaluja arvioida ratkaisuehdotusten ja uuden taloudellisen liikehdinnän potentiaalia talousjärjestelmän ongelmien korjaamiseksi.

Mikko Forss ja Ohto Kanninen

Kirjoittajat ovat ajatushautomo Tänkin tutkijoita

 

Lisää aiheesta:

BBC: In Graphics Eurozone Crisis

IMF: World Economic Outlook 2013

Forss & Kanninen: Kuplia, kuohuntaa ja utopioita, selvitys uudesta taloudellisesta ajattelusta ja liikehdinnästä, Sitra

Rouvinen & Ylä-Anttila: Kriisin jälkeen, 2010

Sitra: Kestämätön käy kalliiksi 10 teesiä kestävään talouteen, 2013

————————————————————————————————————

Aiemmin sarjassa julkaistu:

Länsimaisen työn radikaali murros

Älyteknologia arjessa

Polarisaatio ja eritahtisuus energiamurroksessa

 

Mistä on kyse?