Folio Images +46 8 720 56 00 info@folio.se

Julkaistu 23.01.2017

Työelämä - katse vuoteen 2040!

Uusi raportti piirtää kolme skenaariota tulevaisuuden työelämään. Mitä suurennuslasissa oikein näkyy?
Kirjoittaja
Asiantuntija, Uusi työelämä ja kestävä talous, Sitra

Mihin suuntaan työelämä kehittyy seuraavien 20 vuoden aikana? Näkökulmia tähän kysymykseen tarjoaa Työ 2040 -raportti, joka piirtää kolme hyvin erilaista skenaariota tulevaisuuden työelämään. 

Onko tulevaisuus kunniallisten puurtajien vai taipuisien tekijätyyppien – vai odottaako meitä taikurien talous? Skenaarioiden avulla on mahdollista hahmottaa nyt ja lähivuosina tehtävien päätösten vaikutuksia ja rakentaa hyvää työelämää. Tutkimuksen osallistuvat Ammattiliitto Pro, Demos Helsinki, Sitra, Tieto, Varma ja Verohallinto. Lataa raportti täältä.

Miltä työn tulevaisuus näyttää skenaarioiden valossa? Tätä pohtivat Sitran Mikko Hyttinen, Paavali Kukkonen ja Timo Lindholm:

Työelämän tulevaisuudenkuvissa korostuvat usein epävarmuus, palkkatyön radikaali väheneminen sekä töiden jyrkkä jako pienen eliitin hyväpalkkaisiin tehtäviin ja yleistyviin matalapalkkaisiin palvelutöihin. Yksillä nähdään olevan mahdollisuudet nousta hypertuottaviksi maailmankansalaisiksi, joita raha ja mahdollisuudet seuraavat. Toisten osaksi jää paikallinen puuhastelu niukkuudessa eläen.

Tällainen työelämän polarisaatio ei ole väistämätön luonnonlaki tai toteutuvana kehityssuuntana välttämättä edes se todennäköisin. Sitä kannattaa ehkäistä monestakin syystä.

Tuloerojen kehitys on ollut Suomessa maltillista. Keskipalkkaisen työn määrä on vähentynyt, mutta ei radikaalisti. Vaikka teollisuuden osuus niin kansantaloudesta kuin työpaikoista on vähentynyt, se on monilta osin luonut nahkansa ja kytkeytyy nyt entistä kiinteämmin kasvavaan palvelutalouteen.

Valtaosa työstä tehdään yhä pysyvissä työsuhteissa ja kokopäiväisesti. Vastentahtoista, epävarmaa työtä toki on, samoin kuin kysyntää joustavammille työnteon muodoille.

Muutokseen on viisasta varautua

Työtä muuttavat trendit ovat todellisia, joten niihin on viisasta varautua. Vaihtoehtoisia tulevaisuuden suuntia hahmottavat skenaariot tarjoavat tähän hyviä eväitä. Muutos ei tapahdu hetkessä ja sen suuntaan voidaan vaikuttaa. Työtä, koulutusta ja sosiaalista turvaa sääteleviä järjestelmiä kehitetään jatkuvasti. Mitä ennakoivampaa kehittäminen on, sitä pehmeämmin muutoksen kohtaavat ihmiset kykenevät ottamaan sen vastaan.

Muutosta usein liioitellaan. Radikaalit visiot kiehtovat mielikuvitusta ja myyvät paremmin kuin tasaisempi todellisuus. Viime aikoina tämä on koskenut erityisesti digitalisaation vaikutuksia työelämään. Sen on väitetty muuttavan työn perinpohjaisesti. Mielekästä, hyvin palkattua työtä voi kuitenkin riittää muillekin kuin pienelle eliitille, sillä työ ja erilaiset tehtävät voivat sopeutua ja muuntua onnistuneesti ajan tarpeisiin.

Ihmisen ja uuden teknologian välisestä suhteesta käydään usein varsin ehdotonta joko-tai-keskustelua. Siinä sivuutetaan helposti kehityskulut, jotka hidastavat teknologista kehitystä. Ajatellaan, että se mikä on teknologisesti mahdollista, myös toteutuu. Kysymys pitäisi kääntää muotoon, millaista muutosta halutaan, ketkä sitä haluavat ja haluaako sitä riittävän moni? Kaikkein kielteisimmät tulevaisuuskuvat ovat väistämättä sellaisia, joita selkeä enemmistö ihmisistä ei sellaisinaan halua toteutuvan.

Avoimessa taloudessa uuden teknologian käyttöönotto tapahtuu siellä, missä se on mielekästä. Sitä ei juuri tarvitse erikseen vauhdittaa. Lisää vauhtia kaipaavat sen sijaan teknologian kehityksen yhteiskunnallisesti myönteisten vaikutusten ohjaaminen sekä ihmisten sopeutumiskyky muutoksiin.

Kyky vaalia osaamista korostuu

Teknologian kehitys on aina luonut uusia työtehtäviä ja ammatteja. Niiden hahmottaminen ennalta on vaikeaa, kun taas teknologisen murroksen myötä häviävät työt pystymme päinvastoin jopa nimeämään. Tämä vääristää kokonaiskuvaa. Miksi teknologian kehitys ei enää toisi mukanaan uusia palkkatyön mahdollisuuksia?

Parhaimmillaan uusi teknologia lisää niin sanottujen tavanomaisten töiden tuottavuutta ja mielekkyyttä. Teknologia ei siten ole palkkatyön uhka, vaan suuri mahdollisuus.

Selkeäpiirteisin ero koneen ja ihmisen välillä on se, että ihmisellä on tarpeita ja tarvehierarkia. Tämä selkeyttää näkymää töiden tulevaisuudesta. Ihminen hyödyntää jatkossakin resursseinaan sekä ihmistä että konetta omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Bussikuski tyydyttää ihmisten liikkumisen tarvetta koneen eli linja-auton avustuksella. Liikenteen automatisoituessa tilalle voi tulla toisenlaisia henkilöammatteja, jotka täyttävät matkustajien sekä tavaran ja tiedonvälitykseen liittyvät tarpeet.

Keskeistä on siis oikea lähestymistapa. Tyydymmekö vain työhön, joka ei koneille sovi tai mihin ne ovat liian kalliita? Vai istummeko ajajan paikalle, ohjaamaan ja hyödyntämään koneita?

Jälkimmäinen voi toteutua vain, jos yksi ehto täyttyy: kyky vaalia korkeaa, ajanmukaista osaamista. Jotta uutta työtä ja siitä saatavia tuloja kertyisi mahdollisimman monille, oppimiseen on suhtauduttava ennakkoluulottomasti. Jos motivaatiota, uskallusta ja sinnikkyyttä ei ole, oppimista ei tapahdu. Tarjolla oleva koulutus ja oppimisen tilaisuudet palkkatyössä eivät siis yksin riitä.

Vaikka oppiminen perustuu yksilön omaan tahtoon, yhteiskunnan kannattaa tarjota siihen tilaisuuksia ja myös kannusteet.

Työmarkkinoiden toimivuudessa paljon parantamisen varaa

Palkkatyön määrä ja mielekkyys määräytyvät suurelta osin osaamisen ja teknologian perusteella, mutta muillakin tekijöillä on merkitystä. Työmarkkinoiden toimivuutta voi edelleen huimasti parantaa. Työn tekijä ja sen tarjoaja eivät nyt kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Suuri määrä palkkatyötä jää tekemättä ja suuri joukko työllisiä puurtaa väärässä paikassa. Työn tulokset ja koettu hyvinvointi jäävät heikommiksi verrattuna tilanteeseen, jossa informaatiota työn tarpeesta ja siihen sopivista tekijöistä olisi enemmän ja se oli nykyistä laadukkaampaa.

Keskustelu työn tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä parhaista sopeutumis- ja uudistumiskeinoista on edelleen melko jäsentymätöntä ja sävyltään turhan pessimististä. Yksi lähtökohta keskustelussa voisi olla käsitteiden ja tavoitteiden täsmentäminen: mitä tarkoitamme työllä, palkkatyöllä, hyvinvoinnilla ja osallisuudella?

Tulevaisuustavoitteiden keskiöön pitää edelleen asettaa homo economicus – ihminen, jota ohjaavat tavoitteet taloudellisten resurssien hankkimiseksi ja sitä kautta tarpeiden tyydyttämiseksi. Työn tekeminen eri muodoissaan on siis lähes kaikkia ihmisiä kannustava ja samalla yhteiskunnallisesti kestävä lähtökohta. Sen rinnalla hyvinvointia voi toki tavoitella monilla muillakin keinoilla.

Muu kuin palkkatyöhön ja yrittäjyyteen liittyvä toimeliaisuus ansaitsee parempaa yhteiskunnallista tunnustusta. Sumuisista tulevaisuudennäkymästä huolimatta Suomen kehittämisen suunta on selvillä: jokaiselle työikäiselle tulee ensisijaisesti luoda mahdollisuuksia toimeentulon hankkimiseksi omalla työllä. Huomattavasti nykyistä korkeamman työllisyysasteen saavuttaminen on mahdollista, myös muuttuvassa toimintaympäristössä.

Harvemmin mikään merkittävä onnistuu hetkessä. Tulosten saavuttaminen vaatii sinnikkyyttä. Kun tarkastelee teknologisten murrosten historiaa, verrokkimaita ympärillämme ja kansallisia vahvuuksiamme, ei hanskoja ole syytä heittää pois, vaan tarttua yhdessä toimeen.

Lataa Työ 2040 -raportti täältä.
Lue Demos Helsingin tiedote täältä.

Sitran Uusi työelämä ja kestävä talous -teema edistää työhön ja talouteen liittyvien uudenlaisten ratkaisujen kokeilua ja käyttöönottoa Suomessa.

Ota yhteyttä
Asiantuntija, Uusi työelämä ja kestävä talous, Sitra

+358 (294) 618 293

paavali.kukkonen@sitra.fi

Mistä on kyse?