Arvioitu lukuaika 5 min

Uudesta johtajuudesta voimaa muutokseen

Kuvaaja: Saana Säilynoja

Julkaistu

Julkishallinnon johtamisohjelman oppeja

Julkishallinnon uudistuminen on jatkuva prosessi. Muutoksia ei saada aikaiseksi yksittäisillä päätöksillä, vaan pitkäaikaisen tavoitteellisen kehittämistyön tuloksena. Kehittämistyössä on otettava huomioon niin maailmantalouden mukanaan tuomat toimintaympäristön muutokset kuin kansalaisyhteiskunnan taholta tulevat toiveet toimintakulttuurin uusiutumisesta. Samanaikaisesti sektorien välistä yhteistyötä kehitetään entisestään. Kaikki tämä edellyttää johtajuuden monipuolista ymmärtämistä ja sopeuttamista kulloiseenkin tilanteeseen.

Globalisaatio edellyttää uudenlaista yhteistyötä ja uusia toimintatapoja

Maailma on muuttunut ennustamattomaksi ja monimutkaiseksi. Kansantalouksien ja aluetalouksien keskinäisriippuvaisuus on kasvanut, mistä edelleen käsillä oleva finanssikriisi meitä muistuttaa. Kuten professori Pankaj Ghemawat teoksessaan World 3.0: Global Prosperity and How to Achieve It osoittaa, globalisaatio on vielä alkutekijöissään. Uudenlaisia yhteistoiminnan muotoja joudutaan opettelemaan.

Kansainvälinen vertailu osoittaa, että Suomi on hoitanut omaa talouttaan hyvin, joskin mekin velkaannumme jatkuvasti. Valtionvarainministeriö on arvioinut, että julkisen talouden kestävyysvaje on luokkaa 10 miljardia. Selvästi pienempiäkin arvioita on esitetty. Kestävyysvajeella tarkoitetaan kansantalouden rakenteellista epätasapainoa. Taloudenpitoa ei helpota nopea huoltosuhteen heikkeneminen. Toisin sanoen työikäisen väestön määrä verrattuna alle 19-vuotiaisiin ja yli 65-vuotiaisiin vähenee. Vaikka tämä kehityskulku on yksi luotettavimmin ennustettavista, emme ole tarttuneet sen aiheuttamiin seurauksiin riittävällä vakavuudella.

Tarvitsemme siis lisää työtä ja tekeviä ihmisiä. Globaalin talouden painopiste on siirtymässä vääjäämättä Aasiaan. Eikä sinne siirry vain ”yksinkertainen tuotanto”, vaan myös liiketoiminnan kaikkein osaamisintensiivisimmät tehtävät. Elinkeino- ja innovaatiopolitiikkamme vaatii terävöittämistä, jotta korkean lisäarvon toimintoja kannattaa sijoittaa myös Suomeen. Vaikka kuvittelisimmekin, että oviemme takana on jono osaajia pyrkimässä Suomeen, se on vain kuvitelmaa. Lähivuosina joudummekin pohtimaan miten saamme tänne osaajia ulkomailta ja millä keinoin saamme kaikki maahanmuuttajaryhmät mukaan työmarkkinoille omalla panoksellaan.

Ympäristökeskustelu on vuoden 2008 talouskriisin jälkeen jäänyt hieman taka-alalle, mutta ilmastonmuutos ei ole hävinnyt mihinkään. Joudumme etsimään uusia tapoja energia- ja resurssitehokkuuden parantamiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Saatoimme jo hetken kuvitella, että tiiviimpi yhdyskuntarakenne, joukkoliikenne ja paksummat seinät hoitavat ongelman. Aivan viimeaikainen tutkimus kuitenkin osoittaa, että kaupunkilainen elämäntapa johtaa suurimpiin hiilipäästöihin. Me tarvitsemme nuo edellä mainitut keinot, mutta suuri vastuu jää jokaiselle meistä omien valintojemme suhteen. Maailma pelastuu niiden myötä, jos on pelastuakseen.

Huomisen julkiset palvelut räätälöidään ja tuotetaan uusilla tavoilla

Kansalaisina ja julkisten palveluiden käyttäjinä me olemme yhä vaativampia ja tietoisempia. Haluamme palveluita, jotka vastaavat juuri meidän tarpeisiimme ja sopivat elämäntyyliimme. Lähestymme julkisia palveluitakin yhä enemmän kuluttajuuden näkökulmasta. Kuten italialaisfilosofi Lazzarato muutama vuosi sitten totesi, kuluttajuus on tapamme kytkeytyä universumiin, ei vain tuotteiden ja palveluiden ostamista. Julkiset palvelut eivät tee tästä poikkeusta. Sitä paitsi julkisten palvelujen räätälöinti asiakaskunnan mukaan kustannusraamien sallimissa rajoissa johtaa suurempaan lisäarvon tuottoon kuin standardoitujen palveluiden tarjoaminen.

Kansalaisille tarjottavien julkisten palveluiden järjestämisvastuu on valtaosin kunnilla. Kunnat tuottavat palveluita itse ja hankkivat niitä ulkopuolisilta palvelutarjoajilta. Julkisen talouden kannalta olennaista on lisätä kuntien tuottavuutta. Maan hallitus on tarttunut asiaan kuntarakenneuudistuksilla. Tavoite on kuntien määrän vähentäminen ja työssäkäyntialueisiin perustuvien ”vahvojen  peruskuntien” luominen.

Yhdyskunta-, liikenne- ja elinkeinopolitiikan osalta työssäkäyntialue on oikea suunnittelun ja toiminnan taso. Maankäytön, asumisen, liikenteen, palvelurakenteen ja elinkeinojen sijoittumisen sitova (lainvoimainen) suunnittelu auttaisi luomaan tiiviin yhdyskuntarakenteen. Se mahdollistaisi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen ja toimivan joukkoliikenteen, tukisi erilaisten ja omaleimaisten asuinalueiden kehittymistä sekä poistaisi epäterveen kilpailun ”hyvistä veronmaksajista”. Kuntien ei myöskään tarvitsisi kilpailla siitä, kuka rakentaa yritykselle edullisimman peltihallin.

Suurempien kuntien tarvetta on perusteltu palvelutuotannon mittakaavaeduilla. Tieteellisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole löydetty näyttöä suuruuden ekonomiasta. Toisin sanoen kuntakoolla ja palvelutuotannon kustannustehokkuudella ei ole osoitettua yhteyttä. Tämä on ymmärrettävää, koska kustannustehokkuuteen vaikuttavat monet tekijät kuten johtaminen, henkilökunnan osaaminen, tietojärjestelmät, toimintatavat, palvelutuotantoyksikön koko (eri asia kuin kuntakoko) ja yhdyskuntarakenne. Kuntakoon kasvaessa yksittäiset tapahtumat toki vaikuttavat vähemmän kuntatalouden tasapainoon eli ennustettavuus ja hallittavuus paranevat. Organisaatioiden kasvaessa byrokratia ja palveluiden standartoituminen kuitenkin helposti lisääntyvät liikaa.

Toimintatavat puntariin

Vaikka rakenteelliset ratkaisut tuntuvat intuitiivisesti houkuttelevilta, olennaista on ymmärtää, että niin nykyisissä kuin mahdollisesti tulevissa vahvoissa peruskunnissakin täytyy toimia uudella tavalla. On kehitettävä entistä vaativimmille kansalaisille heidän tarpeisiinsa paremmin sopivia palveluita, ja on kehitettävä entistä kustannustehokkaampia toimintatapoja. Lisäksi on hyödynnettävä aikaisempaa älykkäämmin tieto- ja viestintäteknologiaa ja kunnista on luotava houkuttelevampia työyhteisöjä. Vaikka huomio on keskittynyt lähinnä kuntiin, kaikkea tätä tarvitaan myös valtionhallinnossa, jota vaivaa hallinnonalojen siiloutuminen, vähäinen horisontaalinen yhteistyö sekä yhteisen agendan puuttuminen hallinnon eri tasojen väliltä.

Rakenteellisten uudistusten ohella tarvitaan ennen kaikkea toimintatavallisia uudistuksia. On siis toimittava toisin ja uudistuttava. Sen voivat tehdä vain julkiset organisaatiot ja siellä työskentelevät ihmiset itse. Haaste on suuri, koska systemaattiset prosessien ja palveluiden kehittämisen toimintamallit puuttuvat useimmista julkisen sektorin organisaatioista. Uudistuminen ei ole helppoa, eikä yksinkertaista, eikä kukaan niin väitäkään. Ei ole myöskään mitään syytä syyllistää kuntia tai valtiota tai siellä työskenteleviä ihmisiä. Kuten Yves Doz ja Mikko Kosonen Nopeassa strategiassaan toteavat, organisaatiot eivät suinkaan kuole siihen, että tekevät vääriä asioita, vaan siihen, että ne jatkavat aikanaan oikeiden asioiden tekemistä liian pitkään. Julkisessa hallinnossakin on vain tehty oikeita asioita liian pitkään, mutta nyt muutosvoimat pakottavat epämukavuusalueelle uudistumaan. Uudistumisen tarve on ilmeistä riippumatta kuntarajoista, organisaatiorajoista tai yksikkörajoista. Ja se kannattaa aloittaa viimeistään nyt!

Toimintatapojen uudistamisessa kysymys on varsinkin johtamisesta ja johtajuudesta. Onnistutaanko synnyttämään innostava tekemisen meininki, hallitaanko kehittämisen menetelmät, uskalletaanko palkita ihmisiä, saadaanko asiakkaat ja yhteistyökumppanit mukaan, osataanko luoda sopivaa jännitettä ja toisaalta antaa tarvittava aika? Kun pyydämme ihmisiä luopumaan totutusta, kykenemmekö kuvaamaan uskottavasti paremman tulevaisuuden?

Uudistumiseen tarvitaan monipuolista johtamista ja yhteistyötä

Sitran Julkishallinnon johtamisohjelma käynnistyi vuoden 2010 alusta. Olemme reilut kaksi vuotta työskennelleet uudistumisen ja johtamisen teemojen parissa. Olemme toteuttaneet kuntien ja valtionhallinnon kanssa erilaisia kokeiluhankkeita, joista valtaosa on vielä kesken, olemme työskennelleet asiantuntijoiden kanssa Uusi johtajuus -työpajoissa, olemme toteuttaneet laajan kyselytutkimuksen suomalaisesta julkisesta johtamisesta, olemme seuranneet uusinta tutkimusta ja oppineet itse matkan aikana. Sitran oman toimintatavan uudistamiseen liittyen ohjelma sulautui kevään 2012 aikana osaksi laajempaa temaattista kokonaisuutta Vastuullinen ihminen ja kannustavat rakenteet. Tekemisemme jatkuu uuden sateenvarjon alla, mutta halusimme jakaa tähän mennessä oppimaamme kaikille julkishallinnon uudistamisesta kiinnostuneille.

Olemme päätyneet käsitykseen, jonka mukaan keskeisimmät julkisen hallinnon uudistumishaasteet liittyvät neljään johtamisen osa-alueeseen.  Ne ovat konsernijohtaminen, innovaatiojohtaminen, verkostojohtaminen ja ihmisten johtaminen.

Konsernijohtamisella tarkoitamme sellaisten toimintatapojen luomista, jotka mahdollistavat esimerkiksi talouden ja strategian joustavat kytkennät sekä horisontaalisen yhteistyön. Innovaatiojohtaminen viittaa systemaattisen kehittämistyön toimintatapojen rakentamiseen sekä kehittämistyön johtamiseen. Verkostojohtamisen avulla toimitaan yhdessä toimijoiden kanssa, joihin ei ole suoraan hallinnollista tai muodollista suhdetta, mutta joita tarvitaan uudistamiseen. Ihmisten johtamisella viitataan leadership-alueeseen, jota sitäkin pitää tarkastella laajemmin kuin vain johtajaan liittyvänä asiana.

Juha Kostiainen

Julkishallinnon johtamisohjelman tiimi haluaa kiittää kaikkia kehittämistyössä mukana olleita hienosta yhteistyöstä.

Julkaisemme ohjelmamme mielenkiintoisimpia havaintoja ja näkökulmia Julkishallinnon johtamisohjelman oppeja -artikkeleina. Seuraavissa artikkeleissa tarkastelemme mainittuja johtamisen osa-alueita yksityiskohtaisemmin toteuttamiemme kokeilujen, selvitysten ja kirjallisuuden valossa. Pyrimme käytännön esimerkkien avulla osoittamaan miten esimerkiksi palveluiden käyttäjät voidaan ottaa mukaan niiden kehittämiseen (innovaatiojohtaminen) tai mitä konsernijohtaminen käytännössä tarkoittaa valtioneuvostossa.

Julkaistu

Mistä on kyse?