archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Airbnb, Uber, Kutsuplus – seuraavaksi hyvinvointipalvelut?

Terveystietojen digitalisoituminen antaa ihmiselle lisää päätösvaltaa sen suhteen, kenelle hän jakaa tietojaan tai kuka hänelle tuottaa niiden pohjalta palveluja.

Julkaistu

Kuinka monta autoa tarvitaan kuljettamaan viisi ihmistä Espoon Matinkylästä Helsingin keskustaan? Pahimmillaan – ja kovin usein – määrä voi olla jopa viisi. Veikkaisin, että tärkeimmät ohjaavat tekijät matkustusvalinnoissamme ovat matka-aika, kustannus ja matkustusmukavuus – tässä järjestyksessä. Optimaalista ratkaisua pohtiessaan ihminen päätyy rajallisten vaihtoehtojen joukosta kovin usein ”helppoon” kompromissiin eli yksityisautoiluun.

Tehokkaimmillaan viisi ihmistä mahtuisi vain yhteen henkilöautoon tai vaikkapa vierekkäin bussin takapenkille. Viiden ihmisen kuljettaminen omissa autoissaan ei ole tehokasta tai järkevää kenenkään näkökulmasta eikä tärkein tavoiteltu hyöty (matkustusajan säästö) edes toteudu, koska kaupungin sisääntuloväylät ovat ruuhkautuneet itsekseen matkaavista autoilijoista. Jos tietäisimme kuka tarvitsee kuljetuksen mihin, monelta ja mitä reittiä, niin voisimmeko selvittää ongelman vaikkapa kimppakyytipalvelulla?

Ai niin, tätähän esimerkiksi HSL.n KutsuPlus tai Uber jo tekevätkin, ja samankaltaista logiikkaa noudattaa majoitusta välittävä Airbnb omalla toimialallaan.

Oleellisena vaikuttajana palvelumallien murroksessa on tiedon avautuminen ja tuleminen näkyväksi. Tämä antaa yksilöille ennennäkemättömän paljon valtaa vaikuttaa myös palvelujen sisältöön samalla kun se mahdollistaa kokonaan uusien palvelujen syntymisen yli toimialarajojen. Aikaisemmin olemme olleet pitkälti tietojamme hallinnoivien instituutioiden ohjauksessa, koska meillä ei ole ollut tarpeeksi tietoa itsenäisempään päätöksentekoon.

Selvimmin edellä mainittu asetelma on näkynyt terveyspalveluiden alueella. En itsekään muista, mitä kaikkea paperiseen terveyskansiooni on arkistoitu. Nyt terveystietomme ovat hiljalleen siirtyneet sähköiseen muotoon, joka tekee tiedoista saavutettavampia sekä helpommin siirrettäviä. Minä voisin siis päättää entistä itsenäisemmin, kenelle jaan tietojani tai kuka tuottaa niiden pohjalta minulle palveluja.

Terveys- ja hyvinvointipalvelujen alueella ollaan siirtymässä mustavalkoisesta palveluvalikoimasta värikkäämmälle kentälle, jossa on taloudellisestikin kannattavaa järjestää ”jokaiselle jotakin”. Aikaisemmin hajanaisesti jakautuneet kysynnän purot voidaan koota yhteen, jotta niistä muodostuu tarpeeksi voimakas virta palveluntuottajankin näkökulmasta.

Jos esimerkiksi minulle ovat tärkeitä palvelun vaivattomuus ja ajansäästö, valitsen mielelläni itsepalvelua hyödyntävän palvelumuodon kuten vaikka lippuautomaatin. Toinen taas suosii kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta ihmisen kanssa. Kehittynyt terveysteknologia mahdollistaa uusia, itsepalveluakin hyödyntäviä palvelumuotoja. Näihin mahdollisuuksiin ovat tarttuneet esimerkiksi monet startupit, jotka ovat osaltaan mullistamassa terveydenhuoltoa innovatiivisilla tuotteillaan ja palveluillaan – aivan kuten Uber on tekemässä taksimarkkinoille.

Tieto ja valta ovat perinteisesti kulkeneet käsi kädessä. Muutoksen myötä kansalainen, eli hyvinvointipalvelujen asiakas on tulevaisuudessa koko systeemin keskipisteenä. Aiemmin tietoa yksilön terveydestä kerääntyi lähinnä terveydenhuollon organisaatioista, mutta jatkossa – muun muassa kehittyvän ja halpenevan sensoriteknologian johdosta – suurin terveystietojen tuottaja voikin olla yksilö itse. Siten yksilöllä on valtaa avata tietojaan haluamilleen tahoille ja enemmän vapautta valita palvelujen tarjoaja. Samalla virallisten sertifikaattien rooli heikkenee, kun laatumittareina hyödynnetään yhä enemmän vertaisarvioita: jos itseni kaltaiset kuluttajat suosittelevat palvelua, on se varmaan sopiva minullekin.

Joskus tuotetun avun tai palvelun luonne ei edellytä virallista pätevyyttä, vaan lähinnä toisen henkilön aikaa ja valmiutta auttaa. Omasta mielestäni hyvinvointi rakentuu terveyden lisäksi pitkälti tavallisista asioista, kuten esimerkiksi arjen sujuvuudesta ja ennustettavuudesta, valinnanvapaudesta sekä -mahdollisuuksista. Siksi yksi hyvinvointiimme vaikuttava ilmiö voi myös olla eräänlaisten mikropalveluiden markkinat, jotka vastaavat ”ei-niin-kriittiseen” avuntarpeeseen. Nuorelle opiskelijalle ei olisi vaiva eikä mikään hakea kauppareissulla ruokaostoksia myös alakerran vanhukselle, joka maksaisi palvelusta vähän taskurahaa.

Taskuraha toimisi yksilöiden kannustimena yhteisölliseen aktiviteettiin naapuriavun hengessä, täydentäen vapaaehtoisuuteen pohjautuvia tukiverkostoja tai vaikkapa aikapankkeja. Kun avuntarve ja avuntarjoajat olisivat avoimesti nähtävillä, eräänlaisella ”sähköisellä torilla”, olisi sopivien osapuolten kohtaaminen ja kohtauttaminen helppoa. Niinhän me oikeallakin torilla valitsemme mansikkakojumme: muiden mielipiteiden, oman kokemuksemme tai esimerkiksi tuotteiden laadun ja yleisen suosion pohjalta.

Vaikka bitit saattavatkin luoda uutta tarjontaa ja mullistaa markkinoita, ne eivät tee perinteisistä toimijoista tai asiantuntijoista tarpeettomia. Taksiyhtiö Uberin ylilyönnit ja yrityksen monissa maissa nostattama vastustus myös osoittavat, että uuteen, tiedon jakamiseen ja mobiilipalveluihin perustuvaan järjestelmään ei välttämättä siirrytä suoraviivaisesti ja helposti vaan välillä myös yritysten ja erehdysten kautta.

Tästä huolimatta pitkän aikavälin suunta on selvä: teknologia ja tiedon avautuminen murtavat kysynnän patoja, avaten ovia entistä monimuotoisemmalle osaamiselle. Todennäköisesti esiin nousee myös piilevää kysyntää, joka tarjoaa maaperää uudelle taloudelliselle kasvulle ja entistä kestävämmlle hyvinvoinnille.

Mistä on kyse?