Puheenvuoro
Arvioitu lukuaika 3 min

Auttaako äänestäminen ekokriisin ratkaisussa?

Ilmastokriisin ja luontokadon ratkaiseminen etenee liian hitaasti. Tämä murentaa jo monen nuoren uskoa paitsi tulevaisuuteen, myös äänestämiseen, kirjoittaa tulevaisuusviestinnän harjoittelija Sara Nyman.

Kirjoittaja

Sara Nyman

Harjoittelija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra

Julkaistu

Neljä vuotta sitten ilmastomarssit täyttivät Suomen kaupunkien katuja. Marssivien nuorten joukossa oli toiveikkuutta. Sittemmin tunnelma on vaihtunut monella pettymykseen ja lukuisiin kysymysmerkkeihin.

Kunnianhimoisista tavoitteista ja monista lupauksista huolimatta ilmastopolitiikassa on päästy eteenpäin vain vähän tällä hallituskaudella. Viime metreillä on vielä kuultu uutisia muun muassa metsien muuttumisesta hiilinieluista päästölähteeksi. Moni ekokriisistä huolestunut nuori kysyy: Jos riittävät ilmastotoimet eivät etene tällä hallitusohjelmalla, niin millä sitten?

Jos riittävät ilmastotoimet eivät etene tällä hallitusohjelmalla, niin millä sitten?

Vaalit ovat aina suurta demokratian juhlaa. Uskon edelleen järjestelmämme olevan monella tapaa paras mahdollinen tai ainakin se pienin paha. Samaan aikaan on kuitenkin totta, että politiikan tekeminen neljän vuoden sykleissä, oman edun tavoittelu henkilökeskeisissä vaaleissa ja kestävyyskysymysten pukeminen ideologiseksi hötöksi eivät ole omiaan auttamaan ekologisen kriisin juurisyiden ratkaisussa.

Mitä pidemmälle tämä hallituskausi on edennyt, sitä useammin olen kysynyt itseltäni: kuinka kauan voimme uskotella, että äänestäminen on oikeasti mahdollisuus saada aikaan muutosta, tapa taklata ilmastokriisiä ja luontokatoa?

En vieläkään ajattele, ettei vaaleissa kannattaisi antaa ääntään ympäristöpolitiikkaan sitoutuneelle puolueelle ja ehdokkaalle. Tai etteikö vaalien tuloksella olisi väliä.

Mutta ansaitsevatko ääneni puolueet, jotka ovat vuosikausia osaltaan ylläpitäneet tätä tuhoon johtanutta systeemiä? Vielä enemmän on kuitenkin ehkä kyse siitä, ansaitseeko planeettamme sen, että jätämme yhden keskeisen vaikuttamisen tavan, äänestämisen, käyttämättä?

Ansaitsevatko ääneni puolueet, jotka ovat vuosikausia osaltaan ylläpitäneet tätä tuhoon johtanutta systeemiä?

Ymmärrän hyvin sitä turhautumista ja avuttomuutta mitä moni, varsinkin nuori, kokee. Puoluepolitiikka ei näyttäydy houkuttelevalta vaikuttamiskeinolta. Mutta vielä sitäkin enemmän näyttää olevan — kerta kaikkiaan mahdotonta — tehdä sitä kautta päätöksiä, jotka turvaisivat johdonmukaisesti planeetan elinkelpoisuuden.

Juuri julkaistun tutkimuksenkin mukaan ilmastokriisi on ongelma, jonka ratkaisuun nuoret haluavat seuraavalla hallituskaudella päättäjien satsaavan. Vaikka monen mieltä painavat nyt nousevat hinnat ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa.

Nuorilta löytyy siis kyllä tukea toimille ja ainakin toistaiseksi myös uskoa siihen, että juuri poliitikkojen tulisi ratkaista ongelma. Usko tuskin kuitenkaan on ikuista, ellei pikkuhiljaa vaatimuksiin aleta vastata. Ympäristökriisien ratkaisu itsessään on luonnollisesti kohtalon kysymys yhteiskunnille, onhan kyse siitä, missä kunnossa jätämme planeetan seuraaville sukupolville.

Paljon on pelissä kuitenkin myös siinä, säilyykö nuorten luottamus demokraattiseen päätöksentekojärjestelmäämme. Jos nyt romutamme uskon siihen, on sitä hyvin vaikeaa rakentaa sitä uudelleen.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Heittääkö hanskat tiskiin? Ei suinkaan! Meillä on toivoa ratkaista ympäristökriisit ainoastaan niin kauan kuin toimimme. Sen lisäksi, että päätöksentekojärjestelmä kaipaa tuuletusta kokonaisuudessaan, pitää meidän panostaa erityisesti keinoihin, joilla nuoret saavat äänensä kuuluviin yhteiskunnassa.

Sen lisäksi, että päätöksentekojärjestelmä kaipaa tuuletusta kokonaisuudessaan, pitää meidän panostaa erityisesti keinoihin, joilla nuoret saavat äänensä kuuluviin yhteiskunnassa.

Tarvitsemme rakenteisiin uusia keinoja, kuten lakiin kirjatun velvoitteen kuulla nuoria heitä koskevissa tulevaisuuspäätöksissä tai alemman äänestysikärajan. Samalla meidän tulee laajentaa käsitystä siitä, mitä ylipäätään pidämme yhteiskunnallisena aktiivisuutena. Pelkkä äänestysprosentin tuijottaminen ei enää riitä, vaan päinvastoin nuorten aktiivisuus näkyy yhä enemmän muilla tavoin, kuten suorana toimintana.

Kriiseissä mitataan yhteiskunnan toimivuus. On meidän vastuullamme ratkaista ympäristökriisit niin, että voimme tulevaisuudessakin luottaa päätöksenteon toimivan.

Sara Nyman osallistuu perjantaina 18.11.2022 Aurora-tulevaisuustapahtuman paneelikeskusteluun, jossa puhutaan sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ekokriisin ratkaisussa.

Lisää aiheesta:

Katso paneelikeskustelu Yle Areenasta (striimi alkaa pe 18.11. klo 14)

Aurora-tulevaisuustapahtuma

Mistä on kyse?