blogit
Arvioitu lukuaika 4 min

Avoin yhteiskunta, you´re fired?

USA:n vaalien jakolinjat löytyvät myös Euroopasta. Eri todellisuuksien välille tarvitaan siltoja. Lue Henna Keräsen ja Paavali Kukkosen blogi.

Julkaistu

Kupla on jälleen puhjennut. Edellisen kerran se tapahtui viime kesänä Ison-Britannian Brexit-äänestyksessä. Seuraavan kerran se tapahtui, kun täysin politiikan ulkopuolelta tullut diili-kuningas Donald Trump ponnisti republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Nyt Trump nousee Yhdysvaltojen presidentiksi. Sen ei pitänyt olla mahdollista.

Näin ajatteli reilu enemmistö niin Euroopan kuin Pohjois-Amerikan yhteiskunnallisista keskustelijoista ja eliitistä. Näin ajattelimme mekin. Mutta You´re fired olikin viesti nykyiselle politiikalle. Aamukahvit menivät monella väärään kurkkuun, vaikka jo Brexit osoitti, etteivät gallupit kykene mittaamaan sitä tyytymättömyyttä, mikä ihmisissä kuohuu.

Syitä voi etsiä sekä politiikan pintakuohista että syvemmältä. Vielä on ennenaikaista asettaa eri taustatekijöitä tärkeysjärjestykseen. Se vaatii niin ajallista perspektiiviä kuin riittävän syvällistä dataa äänestystuloksesta ja tutkittua tietoa sen taustalla vaikuttaneista tekijöistä.

On ilmeistä, että Hillary Clintonia kohtaan koettu epäluulo oli laajaa monissa äänestäjäryhmissä. Se ei ole syntynyt vain näiden vaalien, vaan parin viime vuosikymmenen aikana. Kampanjaosaaminen ja mittavat resurssit pelastivat paljon, mutta kaikkeen nekään eivät pysty.

Niin ikään on ilmeistä, etteivät Trumpin ylilyönnit ainoastaan mobilisoineet kannattajia, vaan lopulta vaaransivat myös koko hänen kampanjansa kääntämällä merkittäviä äänestäjäryhmiä häntä vastaan. Ilman ylilyöntejä voitto olisi voinut olla vielä paljon selkeämpi.

Tähän päälle tulevat vaalien poliittiset skandaalit, jotka vaikuttivat varmasti tulokseen, mutta jakaantuivat lopulta melko tasaisesti molempien kannattajien kesken. Ne tuskin estivät lopulta kummankaan ehdokkaan nousua voittajaksi. 

Uudet jakolinjat piirtyvät vaalikartoille

Syvällisemmistä tekijöistä esiin piirtyvät jo nyt politiikan uudet jakolinjat. Trump ei todellakaan ole perinteinen republikaani konservatiivisine arvoineen ja Clintonkin on monissa asioissa konservatiivisempi kuin pian väistyvä presidentti Barack Obama.  

Jakolinjojen tarkempi yhteiskunnallinen analyysi on ensiarvoisen tärkeää. Samat tekijät näyttävän muuttavan politiikan karttaa Yhdysvaltojen lisäksi myös monissa Euroopan maissa. Täällä edessä ovat pian muun muassa Ranskan presidentinvaalit. Saksassakin Angela Merkelin suosio horjuu, vaikka vielä vähän aikaa sitten, hänellä oli lähes diktatoriset suosiolukemat.

The Economist -lehdessä politiikan uudeksi jakolinjaksi nostettiin taantuvat teollisuuskaupungit ja urbaanit, liberaalit kaupungit. Tämä kävi toteen myös tässä jännitysnäytelmässä. Toinen jakolinja taas on avoimeen globaaliin maailmaan kasvaneiden nuorempien sukupolvien sekä varttuneempien, muutoksen kokeneiden ikäluokkien välillä. Vapise vanheneva Eurooppa, tekisi mieli sanoa.

Yhteistä näille jakolinjoille on eri ryhmien erilaiset kokemukset siitä, palveleeko avoin, verkostoitunut ja keskinäisriippuvainen maailma heidän hyvinvointiaan ja menestyksen mahdollisuuksiaan, vai ei.

Avoimen maailman mahdollisuuksiin uskovat eivät näe sisäänpäin käpertymistä todellisena vaihtoehtona. Ainoa mitä se voi tarjota, on esteiden kasaamista niin ihmisten oman menestyksen kuin yhteisen hyvinvoinnin tielle.

Muutos ei kohtele ihmisiä tasapuolisesti

Itsensä syrjäytetyksi kokevista osa haluaa tulla vain kuulluksi. Protestiääni lisää omaa painoarvoa. Osa taas todella toivoo globalisaation kerimistä takaisin päin – välittämättä niistä varoituksista, jotka kertovat sen taloudellisen ja sosiaalisen hinnan olevan paljon hyötyjä suurempi.

Uusien jakolinjojen syntyminen on ymmärrettävää. Käynnissä oleva muutos ei kohtele kaikkia tasapuolisesti. Yhdysvalloissa polarisoituminen on voimakkaampaa kuin meillä Suomessa, mutta mekin kohtaamme samoja haasteita. Tilanne asettaa niin perinteisiin länsimaisiin arvoihin uskovan liberaalin oikeiston kuin vasemmiston yhteisten haasteiden eteen. Jotta länsimaiset arvot voivat säilyä, on avoimen talouden luomien mahdollisuuksien jakaannuttava tasaisemmin ja demokraattisten vaikutuskanavien toimittava nykyistä paremmin.

Luvut eivät riitä. Ihmisten on koettava näin myös tunnetasolla. Siinä saattoi olla nyt nähdyn Clintonin tappion suurin syy.

Presidentti Obaman perintö on vaikuttava. Yhdysvaltojen taloudellinen tilanne on aivan toinen kuin hänen noustessa virkaan 2008. Maassa vallitsee käytännössä täystyöllisyys. Se on myös turvallisempi kuin ennen.

Faktoilla ei kuitenkaan ollut tässä kohtaa merkitystä. Moni kokee tilanteensa epävarmaksi tai epäoikeudenmukaiseksi. Moni tekee toimeentulonsa eteen useampaa työtä. Oman taloudellisen ja sosiaalisen aseman pelätään heikentyvän, ainakin suhteellisesti. Elinympäristö koetaan turvattomaksi. Itsellä tai omilla lapsilla ei uskota olevan mahdollisuuksia parempaan tai sosiaaliseen nousuun, siihen amerikkalaiseen unelmaan, jonka eteen moni on työskennellyt.

Kun toinen ehdokkaista tarjoaa tälle tunteelle ajatuksen ”Make America great again” ja toinen ”Trumped up tricle down economics” -retoriikkaa, niin suosikki on selvä. Ja kun vaihtoehtona on pysyvyys tai mahdollisuus epävarmaan muutokseen, kumpaan halutaan tarttua? Moni toivoo muutosta ja tarttui Trumpin sanomaan kuin lottokuponkiin: jospa tällä kertaa. Clinton tarjosi pysyvyyttä. 

Länsimaisia arvoja ja avointa yhteiskuntaa puolustavien on kyettävä rakentamaan siltaa eri todellisuuksien välille. Tämä voi toteutua vasta kun hyväksymme, ettei oma kuplamme vastaa kaikkien todellisuutta. Keinoja ymmärrykselle ja kuplien puhkomiselle on löydettävä. Muuten länsimainen avoin yhteiskunta on vaarassa. 

Mistä on kyse?